Katsotko vain sivusta, jos kaveria kohdellaan huonosti?

Kukaan?

Siis aiot nostaa, mutta et ole nostanut? Et puolusta, annat esihenkilön tehdä työnsä ja luetella puutteet?

Siis mitä sinä itse teet tilanteessa? Ihmetteletkö vaan kun kukaan muukaan ei tee mitään?

Mulle on jo ihan muksuna vanhempien toimesta iskostettu että pienempiä ja heikompia puolustetaan, aika herkästi nousen puolustuskannalle jos jotakuta sorsitaan ja syrjitään.

Se on se syntipukki. Saa kaikkien synnit kannettavakseen, niin muiden on helpompi olla ja elää...

Pitäisikö vaihtaa työpaikkaa. Kuulostaa liian hankalalta.

Meillä on huutava pula työntekijöistä ja nyt se on alkanut kiristellä monen hermoja.  Eskaloituminen tuntuu olevan vain ajan kysymys.  Työntekokin on hankalampaa kun en enää uskalla kysyä apua, jos sitä tarvitsen. Olen myös melko uusi tehtävissäni enkä tiedä kaikkea. 

Mutta mitä sille toisten huonolle käytökselle mahtaa? Jos heidän mielestään se on ihan ok "vähän päästää höyryjä ulos" tai mitä ikinä, niin paha tuota mennä muuttamaankaan. 

Tuleeko töissä käymisestä sitten pelkkä taistelutanner, jossa joutuu vaan puolustelemaan itseään jatkuvasti ?  Aika raskaalta kuulostaa. 

Puolisoni joutui vapaa-ajan harrastuksessaan vastaavaan tilanteeseen. Puhuivat harrastusporukan kanssa ihan niitänäitä ja hän sitten esitti eriävän mielipiteen. Seuraus oli vastakeskustelijan kiihtyminen, puolisoni syyttäminen asioista joihin tämä ei ollut syyllistynyt sekä lopulta erottaminen harrastusyhteisön nettikanavalta. Siis yhden mielipiteen takia (ei ollut laittomuuksista kyse). 

Surullisinta tässä oli se, että muut tyytyivät lähinnä katselemaan kenkiään. Joukossa oli myös porukan johtotason hahmo, joka oli ollut puolisoni kaveri ennen harrastamista...ei saanut suutaan auki. Kuulemma pelotti muiden reaktiot. Aikuinen ihminen. 

Olen ollut työpaikassa, jossa lähiesimies oli systemaattinen kiusaaja, joka valitsi aina yhden silmätikun. Silmätikku sai kyllä kunnon höykytystä osakseen. Kun tulin taloon, esimiehen silmätikku oli nuori nainen, jota keski-ikäinen ukko kiusasi. Oli hirveää katsottavaa ja kysyin työkavereilta ja hekin tämän tiesivät, mutta kukaan ei uskaltanut tehdä mitään. 

Minä kyllä yritin pitää tytön puolia... mutta lopulta kun tyttö siirrettiin, minusta tuli se pahin kiusattava. Vein asian eteenpäin ja pidin puoliani, mutta ei se auttanut, kiusaaminen jatkui. Eivät johdon puolella uskoneet, että se on niin vakavaa, kun eivät olleet näkemässä.

Vuosia myöhemmin kuulin, että johto oli vihdoin puuttunut kiusaamiseen, kun kaikki yksikön tiuhaan vaihtuvat työntekijät toivat esiin samaa touhua. Ukko saatiin savustettua pihalle.

Kamala kokemus, mutta puutu silti tilanteeseen ap, jos kantti kestää ja jaksat ottaa mahdolliset kurat niskaan.

Olen valittanut niin tiiminvetäjälle, esimiehelle kuin ylemmille tahoillekin. Siellä ollaan oltu pöyristyneitä. Firmassa on myös kanava, jossa voi ilmoittaa epäasiallisesta käytöksestä. Varmasti ilmoitan sinnekin. Aion myös sanoa asiasta asianosaisille, kun olen itse sitä todistamassa.

Mutta on tämä oikeasti tosi raskasta. Oma työmotivaationikin on ihan nollassa, olen ahdistunut ja stressaantunut. Katselen uutta työpaikkaa. 

Jos yksikin puuttuu asiaan ja kyseenalaistaa syytökset, se voi auttaa, joukossa voi olla muitakin pelkureita jotka saavat suunsa auki. 

Mikä vaivaa aikuisia ihmisiä, kun mennään tuollaiseen (joukkokiusaamiseen) mukaan eikä uskalleta sanoa mitään? 

Meillä kiusattu itse on yrittänyt tästä aikanaan puhua, mutta vastaanotto on ollut tyyliin "älä tuommoisesta välitä", "ei me nyt ehditä tämmöisiä käsitellä", "tehdään nyt vaan nämä työt". Hyvä lakaista kaikki vaan maton alle, eihän se heille kuulu. Mitä siitä, jos jonkun mielenterveys menee tällaisen takia. Ihan käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä sille toisten huonolle käytökselle mahtaa? Jos heidän mielestään se on ihan ok "vähän päästää höyryjä ulos" tai mitä ikinä, niin paha tuota mennä muuttamaankaan. 

Tuleeko töissä käymisestä sitten pelkkä taistelutanner, jossa joutuu vaan puolustelemaan itseään jatkuvasti ?  Aika raskaalta kuulostaa. 

Se, että edes joku puuttuu siihen ja osoittaa, että toisen käytös on asiatonta antaa merkin, etteivät kaikki hyväksy tuota ja parhaimmillaan saattaa nostaa kynnystä käyttäytyä seuraavan kerran huonosti.

Klassinen esimerkki on se, että porukassa yksi mies puhuu naisia halveeraavasti ja joku puuttuu tuohon puheeseen. Se ei varmasti muuta tuon miehen asenteita, mutta se saattaa lopulta muuttaa sen, että hän alkaa pitämään asenteensa ihan vain omina päänsisäisinä juttuinaan. Tuo sama pätee kaikkeen huonoon käytökseen puuttumiseen.

Olin duunissa aika pitkään pomon silmätikku, ehkä aluksi eniten siksi, että sanoin mielipiteitäni ja kyseenalaistin (kaikkien mielestä huonoja) toimintatapoja. En ikinä voi unohtaa sitä, kuinka kaikki muut tukivat ja puolustivat minua. Olen ikuisesti kiitollinen. Lopulta kävi hyvin ja pomo ymmärsi lähteä. Vieläkin olen sitä mieltä, että ukko oli hirviö.

Eräässä työpaikassa työkaverinani oli narsistinen henkilö, joka oli piinannut muita töissä jo vuosia ja otti minut, uuden tyypin, kohteekseen. Nostin älämölön ja sain potkut koeajalla. Kiusaaja lähti itse muutama kk myöhemmin. Kuulemma firmassa syytettiin häntä siitä, että minä sain potkut. En kadu puuttumistani lainkaan, työpaikka on mätä, jos sallii vuosia jatkuvan kiusaamisen.

Muita?