Ilman kumppania loppuelämä, miten löytää iloa elämään?
Olen ollut lähes koko aikuisiän yksin. Muutama tapailusuhde on ollut ja nuorempana oli paljonkin vipinää.
Nyt olen ollut 15 vuotta yksin, joka tuntuu järkyttävän pitkältä ajalta. Tässä ajassa olen keskittynyt lapseeni, jonka sain lyhyestä suhteesta. Olen lähes omistautunut lapselle.
Olen nyt pikku hiljaa yrittänyt katsella ympärille, mutta kukaan ei kiinnostu enää minusta. Ei sillain kun aiemmin nuorempana mikä varmaan selittyy pitkälti iälläkin. Tinderiin en halua mennä.
Olen odottanut jotain kohtaamista jonkun miehen kanssa, joka oikeesti kiinnostuisi itsestä, mutta ei sitä näköjään tule. On hieman sellainen hylkiö olo. Työkaverit jotka eronnut löytäneet tyyliin heti uuden.
Miten hyväksyä se, etten koskaan löydä kumppania ja tulen olemaan yksin koko loppuelämän? Tuntuu surulliselta.
Kohtaan miehiä töissä ja vapa-ajalla paljon ja moni vetoaisi itseeni, mutta en herätä kenessäkään mitään tuntemuksia, ei kukaan oikein edes halua jutella.
Kommentit (74)
Päihteet ja huumeet ovat ratkaisu kaikkiin elämän ongelmiin.
Tinderiin et halua mennä, vaikka nimenomaan Tinderiin sinun tulisi mennä. Naisille huhujen mukaan riittää siellä vientiä. Plus mitä siinä häviät, kytke päälle vaikka viikonloppuna ja vieraalla paikkakunnalla ja katso mitä jää satimeen.
Happy Hunting
Ei ne miehet kotoa tule hakemaan, että kyllä se isoin mahdollisuus löytää kumppani on joku deittiappi. Ei sen välttämättä tarvitse olla tinder, on niitä muutakin.
Käy kampaajalla, osta uudet vaatteet missä sinulla on hyvä ja seksikäs olo ja mene treffeille. Ei ne kaikki iske, mutta kyllä se ajanvietteestä silti käy. Jos käy tuuri niin löydät elämäsi rakkauden. Voit myös löytää uusia kavereita tai muuten hyviä tyyppejä.
Aloitin vanhan puhallinsoitin harrastuksen. Näyttelyt ja konsertit, ruuanlaitto, liikunta. Nämä nyt alkuun. Yksinäisyyttä oppii sietämään.
Rupea käymään viinilasillella jossain kuppilassa muutaman kerran viikossa. Aina siis yksi tai kaksi lasia ja pois. Joku kerta tapaan jonkun.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin vanhan puhallinsoitin harrastuksen. Näyttelyt ja konsertit, ruuanlaitto, liikunta. Nämä nyt alkuun. Yksinäisyyttä oppii sietämään.
Mutta tarviiko sitä oppia sietämään, jos ei ole pakko?
Vierailija kirjoitti:
Tinderiin et halua mennä, vaikka nimenomaan Tinderiin sinun tulisi mennä. Naisille huhujen mukaan riittää siellä vientiä. Plus mitä siinä häviät, kytke päälle vaikka viikonloppuna ja vieraalla paikkakunnalla ja katso mitä jää satimeen.
Happy Hunting
Siellä on niitä varattuja pettäjiä ja kilahtaneita naamanläpsijöitä. Nyt aloittajan elämä on sentään turvallista ja se on paljon se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin vanhan puhallinsoitin harrastuksen. Näyttelyt ja konsertit, ruuanlaitto, liikunta. Nämä nyt alkuun. Yksinäisyyttä oppii sietämään.
Mutta tarviiko sitä oppia sietämään, jos ei ole pakko?
Ei tietenkään. Mutta jos ei vaan tapaa ketään. Jos kukaan ei kiinnostu ja itse ei kiinnostu niistä, jotka olisi kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiin et halua mennä, vaikka nimenomaan Tinderiin sinun tulisi mennä. Naisille huhujen mukaan riittää siellä vientiä. Plus mitä siinä häviät, kytke päälle vaikka viikonloppuna ja vieraalla paikkakunnalla ja katso mitä jää satimeen.
Happy Hunting
Siellä on niitä varattuja pettäjiä ja kilahtaneita naamanläpsijöitä. Nyt aloittajan elämä on sentään turvallista ja se on paljon se.
Meillä on aika erilainen tulokulma asiaan. Aika hassua, että minä miehenä toivon aloittajan löytävän onnea ja sinä naisena toivot ettei näin kävisi. Aika harva meistä on lopulta luotu yksin tietään kulkemaan, jotenkin sitä toivoisi että ihmiset löytäisivät toisensa ja olisivat onnellisia.
Ei kai voi mitään panikkia ottaa. Jossain vaiheessa tapaan jonkun. Kävin ennustajalla ja sanoi, että viiden vuoden sisään tapaan miehen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai voi mitään panikkia ottaa. Jossain vaiheessa tapaan jonkun. Kävin ennustajalla ja sanoi, että viiden vuoden sisään tapaan miehen.
Toivottavasti ei ole ulosottomies :D
Yh-ystävällinen deittisaitti. Google translate auttaa tarvittaessa. https://www.amoremi.ee/tutvus/mehega
Minä olen tyytynyt sellaisiinkin jotka ei ihan täysin kolahda. ja hyvä niin. Elämätön elämä voisi olla ihan hirveetä.
Nyt yksinäisenä on todella surkeaa vaikka kyllä se yksinolokin välillä toimii. Harrastuksia kun riittää näin köyhänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai voi mitään panikkia ottaa. Jossain vaiheessa tapaan jonkun. Kävin ennustajalla ja sanoi, että viiden vuoden sisään tapaan miehen.
Toikin muuten. Kävin 22-vuotiaana ennustajalla ja sanoi, että tässä voi vierähtää tovi. Kaksikymmentä vuotta on mennyt. Toki paljon on tapahtunut. Nyt en oikeastaan enää edes etsi. Elän omaa elämääni. Toki olen avoin ja juttelen ihmisten kanssa. Mutta mitään paniikkia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai voi mitään panikkia ottaa. Jossain vaiheessa tapaan jonkun. Kävin ennustajalla ja sanoi, että viiden vuoden sisään tapaan miehen.
Toivottavasti ei ole ulosottomies :D
Ei ole. Sama ennustaja ennusti kolme vuotta sitten, että kahden vuoden päästä tapaan jonkun. En tavannut. Ennustukset voi muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiin et halua mennä, vaikka nimenomaan Tinderiin sinun tulisi mennä. Naisille huhujen mukaan riittää siellä vientiä. Plus mitä siinä häviät, kytke päälle vaikka viikonloppuna ja vieraalla paikkakunnalla ja katso mitä jää satimeen.
Happy Hunting
Siellä on niitä varattuja pettäjiä ja kilahtaneita naamanläpsijöitä. Nyt aloittajan elämä on sentään turvallista ja se on paljon se.
Meillä on aika erilainen tulokulma asiaan. Aika hassua, että minä miehenä toivon aloittajan löytävän onnea ja sinä naisena toivot ettei näin kävisi. Aika harva meistä on lopulta luotu yksin tietään kulkemaan, jotenkin sitä toivoisi että ihmiset löytäisivät toisensa ja olisivat onnellisia.
Niin onkin. Minusta se on valtava etu, että välttää ne vaarat, joille tuntemattomien tapailu heteronaisen altistaa. Deittialustoilla on niin helppoa salata asioita itsestään. Livenä voi tutustua hitaasti, saada selville taustat ja kääntää jokaisen kiven, sitten voi antaa onnelle mahdollisuuden. Tämä siis näin naisnäkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tyytynyt sellaisiinkin jotka ei ihan täysin kolahda. ja hyvä niin. Elämätön elämä voisi olla ihan hirveetä.
Nyt yksinäisenä on todella surkeaa vaikka kyllä se yksinolokin välillä toimii. Harrastuksia kun riittää näin köyhänäkin.
Minä olen yrittänyt. En vain pysty olemaan, jos ei ole hyvä olla. En halua kutistaa itseänl tai muuttaa itseäni. Parempi on olla yksin.
Mitä vanhemmaksi tulee, sen helpompaa. Olen elänyt jo kauan. Aika kuluu nopeasti. Päivät menevät siivillä.
Itse en ole eläessäni ollut pidemmässä parisuhteessa. Olen lapseton, pätkätöihin tuomittu pian 50 vuotias mies
Oma ratkaisuni on ollut, niin kliseiseltä kuin se kuullostaakin yrittää nauttia pienistä hetkistä ja asioista.
Huomaan myös, että on hyvä, jos on joku taii joitain asioita/ tavoitteita, joita kohti voi yrittää edetä.
Haaveilla ja unelmillakin on oma merkittävä arvonsa, vaikka ne kaikki eivät koskaan, ainakaan oman elämän aikana toteuisi.
Itselleni tärkeitä on myös lukeminen ja liikkuminen molemmat pitävät päötäni koossa ja tuovat muuta ajateltavaa.
Läheisistä ihmissuhteista, joita mahd on kannattaa yrittää pitää kiinni; ei niiden määrä vaan laatu. - Silti naapureitakin kannattaa tervehtiä, vaikkei heitä erityisen läheisinä pitäisi.
Puhtaat ja sistit vaatteet - yhdentekevää vanhat tai uudet- kannattaa yrittää muistaa pukea päälle, niissä olo tuntuu mukavamnakta kuin niissä jotka ovat hollain tavoin likaiset ja kuraset.
Oesemällä gampaat saat tuntea suussasi hetken pienen raikkauden
Juomalla kupin kahvia tai teetä jälkeen voi huokaista ja ajatella, että elämä jatkuu taas.
Niin, en tiedä miten sen tulee hyväksymään jos kumppania ja parisuhdetta kuitenkin kaipaa. Mulla helppoa, kun en sitä edes halua. Mulla nyt ollut muutenkin huonoa tuuria, ettei parisuhde ole koskaan pahemmin mitään iloa tuonut elämään, joten siksi en sellaista osaa enää edes kaivata.