Ilman kumppania loppuelämä, miten löytää iloa elämään?

Vierailija kirjoitti:

Taannoin kommentoin erääseen mieshaukkumaketjuun, että niinhän ne naisetkin täällä ulısee, etteivät löydä hyviä miehiä. Akat tähän hyökkäsi vastaan, että ei kyllä naiset sellaista valita, että lähinnä valittavat, etteivät omat miehet tee riittävästi kotihommia ym. Mikäs tämä ulı-aloitus sitten on?

Ero on siinä, että tässä aloituksessa ei lähdetty haukkumaan vastakkaista sukupuolta ja ruvettu selittämään jostain tasoista.

Vierailija kirjoitti:

Sanon samalla tavalla kuin naiset sanoisi jos olisit mies. Älä itke inceli.

Saa itkeä. Jos on isoja asioita. Tämä maa. Suomeen tulee sota. Kaikki ihmiset ympärillä. Mihin he menevät? Kuka meitä auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taannoin kommentoin erääseen mieshaukkumaketjuun, että niinhän ne naisetkin täällä ulısee, etteivät löydä hyviä miehiä. Akat tähän hyökkäsi vastaan, että ei kyllä naiset sellaista valita, että lähinnä valittavat, etteivät omat miehet tee riittävästi kotihommia ym. Mikäs tämä ulı-aloitus sitten on?

Ero on siinä, että tässä aloituksessa ei lähdetty haukkumaan vastakkaista sukupuolta ja ruvettu selittämään jostain tasoista.

Ei siis lähdetty purkamaan ongelmaa siitä näkökulmasta, että olisi jotenkin miesten velvollisuus ryhtyä mieheksi ap:lle tai että nämä miehet olisivat jotain "alhaisen tason miehiä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon samalla tavalla kuin naiset sanoisi jos olisit mies. Älä itke inceli.

Saa itkeä. Jos on isoja asioita. Tämä maa. Suomeen tulee sota. Kaikki ihmiset ympärillä. Mihin he menevät? Kuka meitä auttaa. 

Kaikki ihmiset, joita olen rakastanut. Joiden kanssa on yhteisiä muistoja. Minne he menevät? En voi lähteä ja jättää kaikkea. Minä jään. 

Kenenkään velvollisuus ole mitään. Puhun toteutumattomasta kohtalosta, joka tulee aiheuttamaan asioiden ketjun. Ketjun, joka tulee vaikuttamaan kaikkien meidän elämään. 

Miespolvet vaipuvat unholaan, tulee uusia sukupolvia. Niin se menee. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taannoin kommentoin erääseen mieshaukkumaketjuun, että niinhän ne naisetkin täällä ulısee, etteivät löydä hyviä miehiä. Akat tähän hyökkäsi vastaan, että ei kyllä naiset sellaista valita, että lähinnä valittavat, etteivät omat miehet tee riittävästi kotihommia ym. Mikäs tämä ulı-aloitus sitten on?

Ero on siinä, että tässä aloituksessa ei lähdetty haukkumaan vastakkaista sukupuolta ja ruvettu selittämään jostain tasoista.

Ei siis lähdetty purkamaan ongelmaa siitä näkökulmasta, että olisi jotenkin miesten velvollisuus ryhtyä mieheksi ap:lle tai että nämä miehet olisivat jotain "alhaisen tason miehiä".

Hohhoijjakkaa. Ap just sitä valittaa, kun miehet ei häntä huomioi, vaikka hänellä olisi kiinnostusta. Jos mies sanoo täällä saman, niin akat kääntää sen heti niin, että mikä velvollisuus naisilla olisi sinut huomioida blaablaa. Mutta kun nainen tekee saman, niin yhtäkkiä sama asia nähdäänkin eri kantilta. Tämä on vähä kuin venäläistä politiikkaa. Maalataan asiat omaan agendaan sopiviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai voi mitään panikkia ottaa. Jossain vaiheessa tapaan jonkun. Kävin ennustajalla ja sanoi, että viiden vuoden sisään tapaan miehen. 

Toivottavasti ei ole ulosottomies :D

Ei ole. Sama ennustaja ennusti kolme vuotta sitten, että kahden vuoden päästä tapaan jonkun. En tavannut. Ennustukset voi muuttua. 

Minun piti mennä naimisiin ja saada kolme lasta. Tästä ennustuksesta on noin 15 vuotta. Olen nyt yli nelkyt, että eipä taida olla tulossa kumpaakaan :D ei ole kyllä koskaan ollut mitään vauvakuumettakaan, että ei tämä nyt niin hirveältä tunnu. Olen oppinut nauttimaan yksinolosta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla vähän sama tilanne. Oon tosin niin rikkinäinen ihminen jotenkin, että en tiedä pystynkö koskaan parisuhteeseen. On ollut sairastumisia, läheinen päihdekäyttöön ajautunut, oman lapsen haasteita ym. On sellainen olo, että haluaisin rinnalle jonkun todella ymmärtäväisen ihmisen, jolta saisin tukea ja apua jaksamiseen. Mutta onko sekään oikein, että kumppani joutuisi suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on liikaa murheita? Kukaan ei jaksa sellaista. 

Silti surettaa, kun niin toivoisin että olisi joku kuka halais ja sais vaan olla. 

Tsemppiä kaikille!

Etsi kumppani, jolla on omatkin murheensa. Tuette toisianne.

Vierailija kirjoitti:

Rupea käymään viinilasillella jossain kuppilassa muutaman kerran viikossa. Aina siis yksi tai kaksi lasia ja pois. Joku kerta tapaan jonkun. 

Minä juon vain lasillisen viiniä jouluaterialla, jouluisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taannoin kommentoin erääseen mieshaukkumaketjuun, että niinhän ne naisetkin täällä ulısee, etteivät löydä hyviä miehiä. Akat tähän hyökkäsi vastaan, että ei kyllä naiset sellaista valita, että lähinnä valittavat, etteivät omat miehet tee riittävästi kotihommia ym. Mikäs tämä ulı-aloitus sitten on?

Ero on siinä, että tässä aloituksessa ei lähdetty haukkumaan vastakkaista sukupuolta ja ruvettu selittämään jostain tasoista.

Ei siis lähdetty purkamaan ongelmaa siitä näkökulmasta, että olisi jotenkin miesten velvollisuus ryhtyä mieheksi ap:lle tai että nämä miehet olisivat jotain "alhaisen tason miehiä".

Hohhoijjakkaa. Ap just sitä valittaa, kun miehet ei häntä huomioi, vaikka hänellä olisi kiinnostusta. Jos mies sanoo täällä saman, niin akat kääntää sen heti niin, että mikä velvollisuus naisilla olisi sinut huomioida blaablaa. Mutta kun nainen tekee saman, niin yhtäkkiä sama asia nähdäänkin eri kantilta. Tämä on vähä kuin venäläistä politiikkaa. Maalataan asiat omaan agendaan sopiviksi.

Enemmän noissa ketjuissa on naisia (oletetusti), jotka pyrkivät neuvomaan ja tsemppaamaan eteenpäin. Mutta jatka sinä uhriutumistasi. Sopii omaan agendaasi.

Miehet reagoivat energiaasi. Juuri eronneella on lähimuistissa seksijuttuja, intohimoisia riitoja ja kaikkea muuta *kiihottavaa* ja kiinnostavaa. Mitä pidempään nainen on yksin, sitä "vetisemmäksi" hän muuttuu, siinä missä miehet rakastavat kaikkea tulista ja kovaa

Rehellisesti. En usko, että edes haluat miestä. Kuvittelet haluavasi, kun et kunnolla tiedä ja ymmärrä mitä he ovat

Keskity sen sijaan siihen, miten voit lisätä maskuliinista energiaa elämääsi ilman miestä. Se on paljon palkitsevampaa ja tyydyttävämpää, kuin suhde mieheen. Sitä saa lisäksi aina juuri sopivasti, siinä missä mies on aina liikaa tai liian vähän

Syö tulista ja rasvaista ruokaa, nostele painavia asioita, haistele bensaa, juo kaljaa, jne. Veikkaan että tätä touhua riittää pari päivää ja olet taas seuraavat 6kk täysin tyytyväinen naiselämääsi ilman miestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taannoin kommentoin erääseen mieshaukkumaketjuun, että niinhän ne naisetkin täällä ulısee, etteivät löydä hyviä miehiä. Akat tähän hyökkäsi vastaan, että ei kyllä naiset sellaista valita, että lähinnä valittavat, etteivät omat miehet tee riittävästi kotihommia ym. Mikäs tämä ulı-aloitus sitten on?

Ero on siinä, että tässä aloituksessa ei lähdetty haukkumaan vastakkaista sukupuolta ja ruvettu selittämään jostain tasoista.

Ei siis lähdetty purkamaan ongelmaa siitä näkökulmasta, että olisi jotenkin miesten velvollisuus ryhtyä mieheksi ap:lle tai että nämä miehet olisivat jotain "alhaisen tason miehiä".

Hohhoijjakkaa. Ap just sitä valittaa, kun miehet ei häntä huomioi, vaikka hänellä olisi kiinnostusta. Jos m

Eräs hengellinen johtaja sanoi osuvasti, että jos haluaa miehen, pitää tarjota mitä miehet haluavat. Eli väkivaltapornoa, äitipalveluja, äärikokemuksia, perversioita, alistumista..? Ei nainen, joka on tullut 15v toimeen omillaan, tarvitse miestä. Päin vastoin, kun on onnistunut noin menestyksekkäästi välttelemään, voi onnitella itseään ja mennä suoraan maaliin :)

Mä en enää edes jaksa, kun kaikki huomio menee lapsiin ja omaan työelämään ja harrastuksiin. Jos olis mies, niin sekin ansaitsisi huomiota ja panostusta. Ja jos olisi mies, niin sitten jäisi vähemmän aikaa muihin asioihin, joita olen suunnitellut toteuttavani sitten kun lapset lähtee pesästä: vapaaehtoistyö eläinten ja lasten hyväksi. En sano, etteikö hyvä puoliso olisi mieleinen asia, mutta elämässä on niin paljon muutakin hyvää kuin parisuhteessa eläminen.