Mitä ajattelet lastenhankintaa epäröivistä 35v. pariskunnista?

Jos ei ole taloudellista mahdollisuutta niin silloin on fiksumpaa jättää ne muksut tekemättä.

Ajattelen että kiire tulee. Luonto on asettanut ihmiselle rajat ihan tarkoituksella.

Ajattelen että vielä 10 vuotta aikaa saada lapsi

No nyt kun ihan aloin ajattelemaan, niin jos ne ei kohta ala yrittämään niin ne huomaakin sitten muutaman vuoden päästä, että on myöhäistä.

Todeliisuudessa minä tuskin ajattelisin asiaa sen enempää, ei muiden lapsenteko tai tekemättömyys kuulu minulle.

En mitään. Toisten elämä ei kuulu minulle. 

Ja kuitenkin jatkuvasti valitetaan, kuinka ne lapset ääntelee rapussa, itkee bussissa, ovat sotkuisia tai sitten puhutaan ärsyttävästi lässyttäen vauvoille kaupoissa, ja eikö ne kaikki voisi olla jossain muualla, jossain eriössä ja temppuradalla oppimassa, tulla vasta aikuisina ihmisten ilmoille. Ja isköille ja äisköille ei tarvi maksaa palkkaa, koska se on ihan out ja so last season, eikä palkalla tarvi tulla toimeen, mutta ei kyllä tuillakaan.

Ei tähän naapurin vaikuttamista tarvita, me tehdään tämä itse.

Melko lapsellista vielä 40 lähestyvänä miettiä. Parikymppisenä nuo asiat mietitään. Jos ne oikeasti haluis lapsia olisivat jo tehneet, eli antaisivat vaan olla. Sit juostaan epätoivoisina hoidoissa ja itketään.

En ajattele heistä mitään erikoista. Luonnollista miettiä niin isoa päätöstä kuin lasten hankinta. Eipä itselläkään pari kymppisenä mietityttänyt asia kun halusin olla nuori ja vapaa, silläkin riskillä että hedelmällisyys laskee. Vasta kolmekymppisenä aloin tosissaan miettiä.

Ei kannata hankkia jos ei ole varma.

Mä hankin ja olin varma. Ei tätä muuten jaksaisi ellei olisi 100% varma että haluaa lapsen. 

Ajattelisin että älkää hankkiko. Me ollaan miehen kanssa samanikäisiä, yhdessä olla oltu riparilta asti, eikä ikinä haluta lapsia. Elämä on hyvää nyt. Voidaan mennä ja tulla miten halutaan, molemmilla työ jonka voi hoitaa etänä, ei tarvitse stressata riittääkö rahat lapsen hankintoihin, ei tarvitse olla vastuussa kuin itsestään. 

Tuttavapiirissä oli yhteen aikaan tajuton vauvabuumi, tuntui että vähintään kerran kuussa tuli jonkinlainen vauva uutinen ja olin iloinen joka ainoasta ja ollaan päästy yhden ihanan tytön kummiksikin. Mutta toisaalta kun samojen parien joukossa alkoi parin vuoden päästä erobuumi niin se jotenkin sinetöi meille päätöksen olla lapsettomia. 

N35

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että älkää hankkiko. Me ollaan miehen kanssa samanikäisiä, yhdessä olla oltu riparilta asti, eikä ikinä haluta lapsia. Elämä on hyvää nyt. Voidaan mennä ja tulla miten halutaan, molemmilla työ jonka voi hoitaa etänä, ei tarvitse stressata riittääkö rahat lapsen hankintoihin, ei tarvitse olla vastuussa kuin itsestään. 

Tuttavapiirissä oli yhteen aikaan tajuton vauvabuumi, tuntui että vähintään kerran kuussa tuli jonkinlainen vauva uutinen ja olin iloinen joka ainoasta ja ollaan päästy yhden ihanan tytön kummiksikin. Mutta toisaalta kun samojen parien joukossa alkoi parin vuoden päästä erobuumi niin se jotenkin sinetöi meille päätöksen olla lapsettomia. 

N35

En usko että ne eronneet kuitenkaan katuu lapsiaan. Kun lapseton eroaa niin hän menettää koko perheen kerralla. Äidit ei koska heille jää kuitenkin lapset. 

 

Meidän lähipiirissä erobuumi on koskenut vain lapsettomia pareja. 

Miksi niistä mitään pitäisi ajatella? Ei mua kiinnosta muiden nussimiset ollenkaan.

Maailmassa on jo ihan liikaa lapsia, joita vanhemmat eivät halunneet (Kaikki persut esimerkiksi).

Ottaa sieltä ja tarjoaa hyvän kodin ja rakkautta, jos ei ehdi itse tehdä  ja pelastaa ne persuuntumiselta.

Olen itse 35-vuotias ja minulla on 10-vuotias lapsi. Pari kaveria vasta suunnittelee lasten tekoa. En sinällään ajattele siitä mitään, mutta itse ainakin olen nykyisin paljon väsyneempi ja palaudun huonosti nukutusta yöstä paljon pidempään kuin silloin nuorehkona äitinä.

Mutta on ihan realismia, että aika harvalla on parikymppisenä sellaista parisuhdetta, johon voisi lapsen tehdä. Itselläni kävi tuuri sen suhteen. 

Olen tuon ikäinen ja minulla on ensimmäiset vaihdevuosien merkit ilmestyneet tässä viimeisen vuoden aikana. Jollain muullakin saattaa olla näin ja sitten on jo ehkä myöhäistä tehdä lapsia tai ainakin kiire. Itse olen onneksi sen yhden toivotun lapseni saanut jo vuosia sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että kiire tulee. Luonto on asettanut ihmiselle rajat ihan tarkoituksella.

Miehellä ei ole vielä mikään kiire 35-vuotiaana. 

Ajattelen niin,että toivottavasti eivät taloudellisista syistä jätä tekemättä jos muuten haluavat. Ennen sanottiin,että lapsi tuo leivän pöytään. Ainakin vuosituhannen alussa lapsesta sai rahaa. En tiedä miten nykyään. Onko ne tuet vähentyneet. Itse olin ihan kohtuupalkkasessa työssä mutta olin lapsen kanssa kotona kun sai kuitenkin niitä tukia riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että älkää hankkiko. Me ollaan miehen kanssa samanikäisiä, yhdessä olla oltu riparilta asti, eikä ikinä haluta lapsia. Elämä on hyvää nyt. Voidaan mennä ja tulla miten halutaan, molemmilla työ jonka voi hoitaa etänä, ei tarvitse stressata riittääkö rahat lapsen hankintoihin, ei tarvitse olla vastuussa kuin itsestään. 

Tuttavapiirissä oli yhteen aikaan tajuton vauvabuumi, tuntui että vähintään kerran kuussa tuli jonkinlainen vauva uutinen ja olin iloinen joka ainoasta ja ollaan päästy yhden ihanan tytön kummiksikin. Mutta toisaalta kun samojen parien joukossa alkoi parin vuoden päästä erobuumi niin se jotenkin sinetöi meille päätöksen olla lapsettomia. 

N35

Meillä on yksi lapsi, joten ihan ei kuuluta samaan porukkaan. Mutta yhteen aikaan tuttavapiirissä oli buumi, että tehtiin lapsia todella pienillä ikäeroilla. Yhdessäkin perheessä oli kolme lasta 2,5v sisään. Kaikki hehkutti miten ihanaa oli, kun lapset oli melkein saman ikäisiä keskenään. Muutama vuosi myöhemmin alkoi samassa porukassa erobuumi. Enkä ihmettele, koska kaikesta hehkutuksesta huolimatta se elämäntyyli näytti lähinnä kaoottiselta ja painajaismaiselta. 

Jos nyt jotain pitää miettiä, niin toivon, että päätyvät pähkäilyissään itselleen sopivimpaan ratkaisuun, ja tarpeeksi hyvissä ajoin.

Muutenhan muiden elämänvalinnat eivät minulle kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen niin,että toivottavasti eivät taloudellisista syistä jätä tekemättä jos muuten haluavat. Ennen sanottiin,että lapsi tuo leivän pöytään. Ainakin vuosituhannen alussa lapsesta sai rahaa. En tiedä miten nykyään. Onko ne tuet vähentyneet. Itse olin ihan kohtuupalkkasessa työssä mutta olin lapsen kanssa kotona kun sai kuitenkin niitä tukia riittävästi.

Lapsi tuo leivän tullessaan on kyllä typerä sanonta. Ei tuo vaan lähinnä syö sitä vanhempien ansaitsemaa leipää. Jos lapseen ei ole oikeasti varaa, ei sellaista kannata edes harkita.

Muutenkin, jos taloudelliset asiat mietityttää, kannattaa lasten lukumäärä jättää yhteen. 

Ajattelen että ovat viisaita kun harkitsevat kaiken muuttavaa päätöstä tarkkaan ja toivon etteivät heittäydy perheytymään vain koska myöhemmin se ei ole mahdollista.