Onko uudessa työssä aina alku hankalaa vai onko tässä työpaikassa oikeasti huonot oltavat?
Olen hoitoalalla. Aiemmassa työssä olin todella monta vuotta ja viihdyin hyvin. Töihin oli kiva mennä ja tulla pois, työkavereiden kanssa oltiin paljon tekemissä myös vapaa-ajalla. En koskaan liiemmin miettinyt töitä vapaa-ajalla. Työuupumus oli ihan vieras käsite.
Nyt "jouduin" uuteen työhön (sama ala, mutta vieras talo) ja tiesin, että alku saattaa olla hankalaa. Olen ollut vasta kaksi viikkoa uudessa työssä, mutta ensimmäisen viikon itkin aina työpäivän jälkeen. Perehdytys oli tosi huonoa, tyyliin "kato seinältä, kysy joltain muulta", tuntuu, että talossa on kivikauden tavat ja jos jotain ehdottaa, se suuttuvat. Sijaiset vaihtuvat joka päivä ja kaikki sijaiset eivät puhu edes suomea. Vakkareita ei kiinnosta keskustella tai tutustua, olen ihan kuin ilmaa näin parin viikon jälkeenkin. Vakituiset ovat varmasti myös väsyneitä, mutta keskenään heillä on tosi hauskaa ja tuntuu, että kahvipöydässä he keskustelevat ja nauravat keskenään hyvinkin roisia vitsiä ja tyyliin halailevat, kun taas mulle ei jutella, enkä edes tiedä, mistä voisin jutella kun heillä tuntuu olevan tosi tiiviit jutut. Tai jos kysyn jotain, ikäänkuin mun läpi katsotaan ja vastataan ympäripyöreästi jotain.
En tiedä, onko alku aina hankalaa vai pitääkö vain yrittää sopeutua? Että kyllä se siitä? Tällä hetkellä tuntuu, että elämä on kauheaa.
Kommentit (7)
Olin itse samassa tilanteessa vuosi sitten, hva lopetti työpaikkani ja jouduin siirtymään toiselle osastolle. Vasta nyt alan olla "kotonani" uudessa paikassa, Alussa oli shokki oman työpaikan menetyksestä, pidentynyt työmatka, uudet ihmiset uudet tavat... anna itsellesi ja uusille työkavereillesi aikaa.
Alku on aina hankala ja erityisen hankala se on niille, jotka eivät ole vakkareita, vaan tulevat ulkopuolelta tuomitsemaan muiden työntekoa jo viikonkin työkokemuksen jälkeen. Kirjoituksesi perusteella olet ihan itse ajanut itsesi paitsioon etsimällä virheitä työtavoista ja muista ihmisistä.
Sinä olet samanlainen pyöröovityyppi kuin kymmenet muutkin, miksi nähdä vaivaa ja tutustua, kun sinä olet selkeästi etsimässä sydänystävää etkä varsinaisesti tekemässä töitä. Kun siellä edellisessä paikassa kaikki oli paremmin ja kaikki oli kivoja, sitähän ne muut joutuvat sinulta uudessa työpaikassa tämän tästä kuulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Alku on aina hankala ja erityisen hankala se on niille, jotka eivät ole vakkareita, vaan tulevat ulkopuolelta tuomitsemaan muiden työntekoa jo viikonkin työkokemuksen jälkeen. Kirjoituksesi perusteella olet ihan itse ajanut itsesi paitsioon etsimällä virheitä työtavoista ja muista ihmisistä.
Sinä olet samanlainen pyöröovityyppi kuin kymmenet muutkin, miksi nähdä vaivaa ja tutustua, kun sinä olet selkeästi etsimässä sydänystävää etkä varsinaisesti tekemässä töitä. Kun siellä edellisessä paikassa kaikki oli paremmin ja kaikki oli kivoja, sitähän ne muut joutuvat sinulta uudessa työpaikassa tämän tästä kuulemaan.
Ja sinulle on hankalaa ymmärtää, että työn aloitus on mukavampaa, kun työntekijä tuntee olonsa tervetulleeksi.
No kuulostaa aika vttumaiselta paikalta, anna muutama kuukausi ja jos meno ei parane lähde lätkimään. Hoitoalalla töitä riittää ja osa paikoista on ihan kivoja.
Aloitin 1.5v sitten uudessa työssä. Kaduin, että otin kyseisen paikan vastaan. Itkin iltaisin ja ajattelin, että 4kk sinnittelen ja sitten lähden. No, on tässä 1.5 v mennyt ja kestän yhä. Ei lopulta niin paha tai sitten olen jotenkin perusahdingossa. Katsele parisen kuukautta ainakin. Jos tosiaan on ihan silmiinpistäviä ongelmia joihin ei kukaan tartu niin pois lähtö parasta.
Kiitos kommenteista!
Täytyy yrittää sopeutua ja toki alku on aina hankalaa. Sopeutuminen vie toki aikansa. Ehkä se siitä ja jos ei, niin aina pois pääsee.
Tollasta se on osassa paikoista