Apua.

Ajattelin avautua tänne vaikken usko että tästä mitään apua mulle tulee olemaan. On vaan niin surkia olo.

Mun kai pitäisi pikku hiljaa alkaa tekeen jonkun laista ratkasua ja muutosta mun elämään. Miehestäni on tullut viikonloppu juoppo. Viikolla on selvinpäin mutta juo melkein joka viikonloppu. Käy töissä ja hoitaa työnsä mutta viikonloput menee läskiksi. Nytkin on juonut eilisen illan/ yön ja taas on humalassa.



Lapset eivät näe isää humalassa koska menevät ajoissa nukkumaan mutta isommat lapset, jotka jo koulussa, tajuavat että isä on edellisenä iltana/yöllä juonut. Haistavat ja siitäkin jo huomaavat kun miehestä ei ole auton rattiin ja suunnitellut reissut menevät pilalle tai menemme ilman isää.



Nyt vaan mun pitäs saada rohkeutta joko jättää mies tai hakea apua. Mutta se rohkeus puutttuu. Mies on viikolla mukana perhe-elämässä ja viikolla onkin ihan mukavaa. Mutta tämä viikonloppu juominen on alkanut minua väsyttämään ja pelkään että tilanne menee pahemmaksi.



Ensimmäisen askeleen olen jo tehnytkin, kertonut äidilleni ja siskolleni tilanteesta. He eivät käytä lainkaan alkoholia kuten en minäkään. En koskaan. Oli erittäin iso kynnys kertoa mutta toisaalta se auttoi.

Olen vielä semmoisessa työssä missä nään jatkuvasti mitä alkoholi saa aikaan kun sitä ei osata kohtuudella käyttää, autan siis alkkiksia. Jotenkin olisi niin suuri häpeä kertoa esim töissä että mieheni on myös viikonloppujuoppo. Olisi todella noloa jos saisivat tietää.



Voikun saisin rohkeutta lähteä lasten kanssa. Toisaalta uskon että kaipaisin miestäni erittäin paljon viikolla. Jos olisin rikas niin ostaisin itselleni mökin missä viettää viikonloput. Ei tarvitsisi kuunnella ja katsella tuota kännäämistä.

Olen huolissani myös mieheni terveydestä, kuin myös siitä että tulen tai ehkä olen jo? läheisriippuvainen.



Kamalan pitkä sepostus. Kiitos kun jaksoit lukea. Helpottaa tämä kirjottaminen.