Onko muita jotka EI halua uusia haasteita työssään, vaan haluaisivat asioiden pysyvän just sellaisina kun ne on?
Tuntuu että kaikki vaan hehkuttaa miten mahtavaa on oppia uutta ja miten kaipaavat uusia haasteita. Ja sitten olen minä. Ärsyttää kun järjestelmät muuttuu ja pitää opetella taas uuden käyttö. Ärsyttää vielä enemmän jos työtehtäviin tulee muutoksia. Osaan nykyisen työni, antakaa mun tehdä sitä eläkkeeseen saakka! Ilman mitään muutoksia. Mukavaa, tuttua ja turvallista. Tuntuu että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän evvk mitkään muutokset. Työntäkää ne sanonko minne.
Jos muita löytyy niin ootteko aina olleet samanlaisia vai onko tämä tullut iän myötä?
Kommentit (57)
En halua suuremmin kehittyä enkä uusia haasteita. Niitä joka vuosi kahdesti pohditaan kehityskeskusteluissa. Ihan normaalia haastetta on riittämiin, kun työmäärä aina lisääntyy ja työkalut (IT) ainakin meidän työpaikalla muuttuu. Olisi aika ikävää jos kaikki haluaisivat koko ajan edetä ja uutta haastetta.
Mä! Ja luulen, että oikeasti 80% ihmisistä lähinnä stressaa pakko oppia uutta koko ajan, mutta on tabu sanoa se ääneen, ainakin täällä IT-alalla. Kaikki - minäkin- esittää, että jee pääsee uutta oppimaan, kivaa haasteita, vaikka oikeasti lähinnä PELOTTAA että oppiiko sitä edes, ainakaan tarpeeksi nopeasti, vai tuleeko tällä kertaa kynnys vastaan ja potkut.
Jatkuva uuden oppisen pakko on ainakin mulle lähinnä uuvuttavaa. Olen vielä konsulttitöissä, joissa tehdään töitä eri asiakkaille, joilla on erilaisia ohjelmointikieliä, kehitysympäristöjä, käyttöjärjestelmiä, pilviympäristöjä jne käytössä. Projektit ja asiakkaat vaihtuu, aina joutuu lennosta opiskelemaan paljon uutta kun uusi alkaa. Ja joka kerta mua ahdistaa ja pelottaa. Mutta ei sitä voi konsultti sanoa, ei edes oman konsulttifirman sisällä, koska myös työntekijöiden kesken on kova kilpailu, ja tällaista "luuseriutta" ei voi paljastaa.
Hep. Vetelen tässä hissukseen loppuliu'ussa eläkettä kohden. Ei suoraan sanoen kiinnosta enää v...kaan, mutta osaan kyllä roolisuoritukseni palavereissa ulkoa monen vuosikymmenen harjoituksen tuloksena.
Todellakin. Haluan kyllä kehittää itseäni vapaa-ajalla. Luen, opiskelen, harrastan.
Teitä on paljon ja siksi saatte nykyään yt-neuvotteluissa ekana lähdöt. Työkavereina pirun raskaita
Vierailija kirjoitti:
Todellakin. Haluan kyllä kehittää itseäni vapaa-ajalla. Luen, opiskelen, harrastan.
Mulla tuo pakko oppia töissä koko ajan aiheuttaa sen, että vapaa-ajalla en jaksa enkä halua. Huvini on täysin aivovapaita, tyyliin typerimmät telkkarin realityshowt ja räiskintäpelit. Päähän alkaa sattua, jos vapaa-ajan tekeminen vähääkään kuormittaa aivoja. Ne. kun on työstä jo aivan ylikuormittuneet.
-it-alalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin. Haluan kyllä kehittää itseäni vapaa-ajalla. Luen, opiskelen, harrastan.
Mulla tuo pakko oppia töissä koko ajan aiheuttaa sen, että vapaa-ajalla en jaksa enkä halua. Huvini on täysin aivovapaita, tyyliin typerimmät telkkarin realityshowt ja räiskintäpelit. Päähän alkaa sattua, jos vapaa-ajan tekeminen vähääkään kuormittaa aivoja. Ne. kun on työstä jo aivan ylikuormittuneet.
-it-alalla
Ehkä sun pitää harkita ruumiillista työtä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Teitä on paljon ja siksi saatte nykyään yt-neuvotteluissa ekana lähdöt. Työkavereina pirun raskaita
Jos niitä on paljon ja niille annetaan potkut niin ketkä sitten tekee työt?
Tykkään kehittää kyllä itse työtapoja ja parantaa tulosta, etten tylsisty mutta en pidä ulkoapäin tulevista ohjeista.
Haluaisin että ne hyvät ja toimivat asiat pysyvät juuri sellaisina kuin ovat eikä niitä kokoajan muutettaisi. Sen sijaan kaipaa muutosta huonoihin ja toimimattomiin asioihin. Jos ei jossain ole mitään vikaa, sitä ei pidä mennä sörkkimään ja muuttamaan. Ymmärrän että kehitys menee eteenpäin ja uutta opittavaa tulee koko ajan, mutta toivon ettei muutosta tehtäisi muutoksen vuoksi, vaan siksi että se tulee oikeasti tarpeeseen. Olen jo 60+.
Vierailija kirjoitti:
Teitä on paljon ja siksi saatte nykyään yt-neuvotteluissa ekana lähdöt. Työkavereina pirun raskaita
Ei kaikki meistä valita koskaan, ja opimme kyllä uudet asiat ihan nopeasti. Se vaan vaatii henkiseltä puolelta ja omasta jaksamisesta veronsa. Sitä puolta ei töissä näytetä kellekään, joten työkavereina olemme ihan positiivisia, emme valita, opettelemme minkä täytyy jne. Stressi, ahdistus ja pelko peitetään, koska niiden näyttäminen töissä ei sovi. Siellä on päässä innostuneen asiantuntijan alati positiivinen ja uudesta innostuva naamari.
Kyllä minä ainakin halusin työelämässä muutoksia, edes jotain joskus, koska niin paljon piti tehdä turhaa työtä ja moneen kertaan samat hommat. Halusin oppia uutta ja tehdä toisin, kokeilla ideoita mutta aina oli joku ketjun sääntö estämässä. Paljon menetettiin rahaa, myyntejä ja asiakkaita sen vuoksi. Nykyään en enää välitä. Sössiköön johto puljunsa miten haluaa. Minä teen työt, nostan palkkani ja häivyn kotiin kehittämään itseäni ja oppimaan uutta.
Jää työttömäksi, niin ei ole moisia huolia. Toisenlaisia huolia kyllä sitten, muttei tuollaisia. Ja kyllä, itseäkin ketuttaa jatkuvat muutokset töissä, etenkin kun ne aina tarkoittavat sitä, että kaikille työnnetään koko ajan lisää tehtävää entisten lisäksi.
Seuraavia YT-neuvotteluja ja joko potkuja tai lisää työtaakkaa odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitä on paljon ja siksi saatte nykyään yt-neuvotteluissa ekana lähdöt. Työkavereina pirun raskaita
Jos niitä on paljon ja niille annetaan potkut niin ketkä sitten tekee työt?
Nuoremmat jotka omaksuvat nopeasti. Monesti nuo on vaan hidasteita työpaikalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin. Haluan kyllä kehittää itseäni vapaa-ajalla. Luen, opiskelen, harrastan.
Mulla tuo pakko oppia töissä koko ajan aiheuttaa sen, että vapaa-ajalla en jaksa enkä halua. Huvini on täysin aivovapaita, tyyliin typerimmät telkkarin realityshowt ja räiskintäpelit. Päähän alkaa sattua, jos vapaa-ajan tekeminen vähääkään kuormittaa aivoja. Ne. kun on työstä jo aivan ylikuormittuneet.
-it-alalla
Ehkä sun pitää harkita ruumiillista työtä sitten?
En halua. Tykkään 7000 e/kk palkastani ja etänä päiväsaikaan tehtävästä sisätyöstä sen verran paljon, että hyväksyn sen että aivot kuormittuu työstä. Sen jaksaa, kunhan vapaa-ajan pitää mahdollisimman aivoja kuormittamattomana.
En halua edetä urallani. Haluaisin tehdä jotain ihan muuta, opiskelin tähän ammattiin (it-ala) ja teen tätä työtä vain rahan takia, koska tästä maksetaan hieman keskivertoa enemmän. Toivoisin, että tulisi joku pieni lottovoitto, jolla voisi maksaa kaikki velat pois ja aloittaa oma yritys jollain ihan täysin eri alalla.
Täällä kanssa yksi minimaalisesti haasteita kaipaamaton. Olen perusluonteeltani aika turvallisuushakuinen ja väsynyt ihminen, joka saa tyydytystä ja sisältöä elämään kyllä harrastuksista, jotka eivät liity työhön. Näissäkään en ole mitenkään tavoitteellinen. Jatkuva kehittymisen ja etenemisen tarve ei mielestäni ole suurimmalle osalle luontaista ja lisää merkittävästi mielen kuormitusta ja loppuunpalamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitä on paljon ja siksi saatte nykyään yt-neuvotteluissa ekana lähdöt. Työkavereina pirun raskaita
Ei kaikki meistä valita koskaan, ja opimme kyllä uudet asiat ihan nopeasti. Se vaan vaatii henkiseltä puolelta ja omasta jaksamisesta veronsa. Sitä puolta ei töissä näytetä kellekään, joten työkavereina olemme ihan positiivisia, emme valita, opettelemme minkä täytyy jne. Stressi, ahdistus ja pelko peitetään, koska niiden näyttäminen töissä ei sovi. Siellä on päässä innostuneen asiantuntijan alati positiivinen ja uudesta innostuva naamari.
Juu vanhat kuvittelee voivansa peitellä turhautumistaan, mutta kyllä se vähintään hitaana työtahtina ja mikroaggressiona tulee ulos jos sitä ei käsittele
Hep! Iän ja väsyttävän sairauden myötä.