Onko muita jotka EI halua uusia haasteita työssään, vaan haluaisivat asioiden pysyvän just sellaisina kun ne on?

Helpot työtehtävät tekevät työstä kevyemmän, koska helpot sujuvat kuin itsestään. Mutta jos tehtävät ovat helpompia kuin mihin kykenisi taitojensa puolesta, niin työ muuttuu ajan myötä tylsäksi ja yksitoikkoiseksi. Sen takia täytyy sitten tehdä edes vapaalla jotain, joka haastaa ym. Muuten kyllästyy perin pohjin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin. Haluan kyllä kehittää itseäni vapaa-ajalla. Luen, opiskelen, harrastan.

Mulla tuo pakko oppia töissä koko ajan aiheuttaa sen, että vapaa-ajalla en jaksa enkä halua. Huvini on täysin aivovapaita, tyyliin typerimmät telkkarin realityshowt ja räiskintäpelit. Päähän alkaa sattua, jos vapaa-ajan tekeminen vähääkään kuormittaa aivoja. Ne. kun on työstä jo aivan ylikuormittuneet.

-it-alalla

Ehkä sun pitää harkita ruumiillista työtä sitten? 

En halua. Tykkään 7000 e/kk palkastani ja etänä päiväsaikaan tehtävästä sisätyöstä sen verran paljon, että hyväksyn sen että aivot kuormittuu työstä. Sen jaksaa, kunhan vapaa-ajan pitää mahdollisimman aivoja kuormittamattomana.

No, elämä on valintoja täys. Miksi sulle pitäisi maksaa tuollaista palkkaa kevyesti kuormittavasta työstä? 

Kun muutoksia tapahtuu joka vuosi ihan jo lakimuutosten takia ja vanhaa pitäisi oppia pois ja omaksua uutta tilalle, niin eipä ole tässä muutossirkuksessa enää ollut rahkeita kiinnostua siihen, että haluaisi uutta. Hihat palaa nyt jo. Olen tyytyväinen jos on parin kuukauden tasapaksu jakso ilman jotain uutta opittavaa.

Inhoakin jo sanaa kehittäminen. Kyllä tässä on kehitetty ja parenneltu ja välillä todettu että muutokset eivät ole jatkuvasti kehitystä paremmaksi vaan hutiloimisen suuntaan tapahtuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitä on paljon ja siksi saatte nykyään yt-neuvotteluissa ekana lähdöt. Työkavereina pirun raskaita

 

Jos niitä on paljon ja niille annetaan potkut niin ketkä sitten tekee työt?

Nuoremmat jotka omaksuvat nopeasti. Monesti nuo on vaan hidasteita työpaikalla

Ainakaan it-alalla ne ei ole nuorempia, jotka omaksuvat nopeasti. Itse olen jo viisikymppinen, ja huomannut, että kokemus tuo valtavasti etua uuden oppimiseen. Monet tekniikat pohjautuu jollain tapaa vanhoihin, joita jo osaa. Mutta se suurin etu on, että 30 vuotta alalla on luonut sellaisen itsevarmuuden, jonka turvin täysin luottaa, että mitä tahansa mun eteen heitetään opittavaksi, niin minä sen opin, kuten olen oppinut kaiken muunkin tähän asti. Nuorista usein huomaa, että heitä selvästi jännittää uuden edessä, ei uskalleta vaan lähteä kokeilemaan ja kokeilemalla oppimaan. Yleensä se on niin, että kun jotain uutta tulee, niin joku meistä senioreista tekee ensin uudella tekniikalla ensimmäiset ratkaisut ikään kuin malliksi, sitten nuoretkin uskaltautuu mukaan.

Sellaisten asioiden opettelu mitkä helpottaa työntekoa on ok. Siis oikeasti helpottaa, ei vain johdon mielikuvissa. Valitettavasti näin ei useinkaan ole. Olen ollut työpaikassa jossa tehtiin jääräpäisesti töitä tavalla, joka oli täysin turha ja tehoton. Meni hermot, eikä sitä jaksanut pitkään. 

"No, elämä on valintoja täys. Miksi sulle pitäisi maksaa tuollaista palkkaa kevyesti kuormittavasta työstä?"

Ei pitäisikään. En minä valita. Tämä palkka on nimenomaan korvaus siitä, että työ on henkisesti hyvin kuormittavaa, ja minä hyväksyn sen täysin. En ole tässä ketjussa mitään valittanut, sanoinpa vaan, että en vapaa-ajalla harrasta mitään aivoja rasittavaa koska työ imee sen puolen energiat kuiviin. Tämä ei ole mikään ongelma ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Helpot työtehtävät tekevät työstä kevyemmän, koska helpot sujuvat kuin itsestään. Mutta jos tehtävät ovat helpompia kuin mihin kykenisi taitojensa puolesta, niin työ muuttuu ajan myötä tylsäksi ja yksitoikkoiseksi. Sen takia täytyy sitten tehdä edes vapaalla jotain, joka haastaa ym. Muuten kyllästyy perin pohjin.

Mä oon nykyisin it-alalla, mutta olin ennen opiskeluja muutaman välivuoden liukuhihnatöissä. Ai että mä RAKASTIN sitä työtä. En koskaan kyllästynyt, koska aina töitä tehdessäni ajattelin ihan muita asioita, ja mielikuvitusrikkaana introverttinä paras viihde on mun pään sisällä. Kehittelin siinä hihnalla istuessani kokonaisia fantasiamaailmoitakin. Ja välillä mietin politiikkaa, filosofiaa, elämää yleensä, milloin mitäkin. Työ ei mitenkään häirinnyt ajatuksen lentoa, koska se oli mekaanista eikä vaatinut alkuoppimisen jälkeen ajattelemista. Kädet vaan kävi ja ajatus lensi. Ja tosiaan, silloin jaksoi vapaa-ajallakin tutkia kaikkea kiinnostavaa, opetella uutta kieltä jne.

Nuorempana muutokset olivat kiinnostavia, ja mukavaa vaihtelua. Nykyään olen lopen kyllästynyt ihan jatkuviin muutoksiin. Tahti vain kiihtyy, aiemmin sentään saattoi mennä parikin vuotta ilman lakimuutoksia/ohjelmistomuutoksia. Nyt nätä on monta vuodessa. Tuntuu, ettei missään välissä ehdi rauhassa omaksua ja sisäistää aisoita, kun jo mennään kohti seuraavaa hässäkkää.

Varmasti ikäkin tekee tehtävänsä.

Vierailija kirjoitti:

"No, elämä on valintoja täys. Miksi sulle pitäisi maksaa tuollaista palkkaa kevyesti kuormittavasta työstä?"

Ei pitäisikään. En minä valita. Tämä palkka on nimenomaan korvaus siitä, että työ on henkisesti hyvin kuormittavaa, ja minä hyväksyn sen täysin. En ole tässä ketjussa mitään valittanut, sanoinpa vaan, että en vapaa-ajalla harrasta mitään aivoja rasittavaa koska työ imee sen puolen energiat kuiviin. Tämä ei ole mikään ongelma ollenkaan. 

Eli olet näitä jotka kirjoittavat valittavan kommentin ja sitten ilmoittavat, etteivät valita. Samaa sakkia kuin nämä joiden uupumista eivät muka muut koskaan näe. 

Nuo hehkuttajat on vain sellaisia joilla on kova miellyttämisentarve, pyrkivät kaikin tavoin olemaan ajan ihanteiden mukaisia ja omia mielipiteitä ei ole oikein mihinkään. Jos eivät ole varmoja miten jokin asia tehdään eivät uskalla kysyä apua ja muut saa korjata perseelleen tehdyt hommat. Mutta ihkua on, ihan mahtavaa!

Tänne on näköjään moni muukin it-alalla oleva kirjoittanut, eikä ihme, kun ala on tunnettu jatkuvasti muutoksesta, johon täytyy sopeutua projektien kovassa kiireessä. 

Mä olen sitten semmoinen seniori, jolla on sopeutumisvaikeuksia. Tunnistan myös tuon tyyppiset, joka aiemmin kirjoitti, jotka viisikymppisenä on kovia senioriguruja, joita nuoremmat ihailee, koska ottavat tuosta vaan haltuun mitä vaan uutta, suorittavat kaikki sertit uusimmista tekniikoista jne. Semmoisia on munkin työpaikalla muutama.

Mutta mä en valitettavasti ole sellainen. Musta tuntuu, että mun aivot ei ole enää neljänkympin jälkeen toimineet kuten ennen. Asiaa ei auta, etten ole ollenkaan kiinnostunut tästä työstä. En koskaan ollut, mutta nuorempana sitä ajatteli, että ihan sama, jotain sitä on leipätyökseen tehtävä, jotenkin mikäpä siinä että sitten koodaan. Että jos kaivaisi työkseen ojia, ei siitäkään tarvisi kiinnostunut olla ja silti sitä voisi vaan tehdä - miksei samaan tapaan voisi vaan leipätyönä koodata. Neljänkympin jälkeen epäkiinnostava työ on kuitenkin alkanut yhä enemmän tympäistä, ei haluaisi tehdä sellaista joka on pelkkää tervanjuontia enää.

Alanvaihtokaan ei vaan oikein ole enää realistista, mihinpä sitä liki viisikymppinen vastavalmistunut työllistyisi? Joten pakko vaan yrittää jotenkin jaksaa eläkeikään asti. Yritän hakeutua mahdollisimman helppoihin perushommiin, kuten valtion ja kuntien jättiprojekteihin, joissa on hitaampi tahti kuin yriytspuolella. Uuden oppiminen kun ei enää kiinnosta, eikä oikein edes suju. Ei auta kuin toivoa, että jotain legacy-tekniikoilla tehtävää paskaa löytyy kunnes pääsen eläkkeelle.

Täällä yksi. Kun neljännesvuosisata sitten vaihdoin hoitoalalta it-alalle, tykkäsin  koodaamisesta kuin hullu puurosta. Ja tykkään edelleen. Kahdessa edellisessä työpaikassani mut kuitenkin alun koodaushommien jälkeen vedettiin ihan muihin hommiin ja kun lopulta vähän kateellisena katselin, miten tiimiläiset saa edelleen koodata ja mun niskoilla on kaikenlainen projektipaska ja muu asiakasrajapinnassa työskentelt, vaihdoin työpaikkaa päästäkseni takaisin rivikoodariksi. Kottakai koodarin hommissa pitää opetella jatkuvasti uutta, mutta se onkin ihan kivaa uuden oppimista. Tässä nykyisessä työpaikassa olen ollut nyt 18 vuotta ja tein heti alökuun selväksi, että en ole mikään myyntityypi, projektipäällikkö, byrokraatti enkä muukaan vastaava, joten 15 vuotta sainkin olla ihan vaan koodari. 3 vuotta sitten mun työhön alkoi tulla yhä enemmän kaikenlaista byrokratiaa. Lakipykälien ja EU-direktiivien tutkimista, erilaisten dokumenttien (joita kukaan ei koskaan eikä ikinä tule lukemaan, mutta ne pitää olla olemassa, koska joku direktiivi tai sertifikaatti edellyttää) kirjoittamista yms. 2 vuotta sitten aloin siirtää loputkin kivat koodaushommat nuoremmille ja aloin tehdä vain 3-päiväistä työviikkoa. Tämän sillä hetkellä ihan vapaasta tahdostani, koska halusin lyhennetyn työajan eikä projektit etene, jos koodarit on töissä vain osan viikosta. 2 vuotta sitten tein myös päätöksen, että tulen jäämään eläkkeelle heti, kun alin eläkeikä tulee täyteen. Enää en siis osallistu mihinkään koulutuksiin (vaikka niitäkin välillä tarjotaan) ja nuoremmat saa ihan rauhassa ottaa uudemmat hommat. Kun vielä saisi nämä loputkin hommat muille, niin sanoisin heippa ja hyvää loppuelämää. Olen kuitenkin osakkaana tässä firmassa enkä viitsi tehdä ikävää temppua ja häippästä ennenkuin joku muu osaa nämä mun loputkin hommat. Rahan takia mun ei tarvitsisi tehdä enää päivääkään töitä. 

Tottakai koodarin hommissa pitää opetella jatkuvasti uutta, mutta se onkin ihan kivaa uuden oppimista. Tässä nykyisessä työpaikassa olen ollut nyt 18 vuotta ja tein heti alökuun selväksi, että en ole mikään myyntityypi, projektipäällikkö, byrokraatti enkä muukaan vastaava, joten 15 vuotta sainkin olla ihan vaan koodari. 3 vuotta sitten mun työhön alkoi tulla yhä enemmän kaikenlaista byrokratiaa. 

Oi että, mulle tuollaiset byrokraatin hommat olisi ihan unelma. Se ettei tarttisi jatkuvasti heikkenevällä muistilla, keskittymiskyvyllä ja loogisella ajattelukyvyllä yrittää koodata vaikkei siitä tahdo enää tulla mitään, vaan voisi olla joku enemmän yleissäätäjä. Mua ei vaan tuollaisiin hommiin kukaan edes ehdottaisi, koska olen sellainen autistipiirteinen introvertti, jonka ajatellaan olevan parhaimmillaan yksin koneella näpertämässä, ei ihmisten kanssa.

- 31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpot työtehtävät tekevät työstä kevyemmän, koska helpot sujuvat kuin itsestään. Mutta jos tehtävät ovat helpompia kuin mihin kykenisi taitojensa puolesta, niin työ muuttuu ajan myötä tylsäksi ja yksitoikkoiseksi. Sen takia täytyy sitten tehdä edes vapaalla jotain, joka haastaa ym. Muuten kyllästyy perin pohjin.

Mä oon nykyisin it-alalla, mutta olin ennen opiskeluja muutaman välivuoden liukuhihnatöissä. Ai että mä RAKASTIN sitä työtä. En koskaan kyllästynyt, koska aina töitä tehdessäni ajattelin ihan muita asioita, ja mielikuvitusrikkaana introverttinä paras viihde on mun pään sisällä. Kehittelin siinä hihnalla istuessani kokonaisia fantasiamaailmoitakin. Ja välillä mietin politiikkaa, filosofiaa, elämää yleensä, milloin mitäkin. Työ ei mitenkään häirinnyt ajatuksen lentoa, koska se oli mekaanista eikä vaatinut alkuoppimisen jälkeen ajattelemista. Kädet va

Saako kysyä tarkemmin millaista työtä teit? Oliko se fyysisesti raskasta? Itsekin joskus haaveilen tuollaisesta työstä, jonka voisi 100 % unohtaa kun työpaikan oven sulkee perässään.

t. Myöskin omissa ajatuksissaan viihtyvä introvertti

Vierailija kirjoitti:

Tottakai koodarin hommissa pitää opetella jatkuvasti uutta, mutta se onkin ihan kivaa uuden oppimista. Tässä nykyisessä työpaikassa olen ollut nyt 18 vuotta ja tein heti alökuun selväksi, että en ole mikään myyntityypi, projektipäällikkö, byrokraatti enkä muukaan vastaava, joten 15 vuotta sainkin olla ihan vaan koodari. 3 vuotta sitten mun työhön alkoi tulla yhä enemmän kaikenlaista byrokratiaa. 

Oi että, mulle tuollaiset byrokraatin hommat olisi ihan unelma. Se ettei tarttisi jatkuvasti heikkenevällä muistilla, keskittymiskyvyllä ja loogisella ajattelukyvyllä yrittää koodata vaikkei siitä tahdo enää tulla mitään, vaan voisi olla joku enemmän yleissäätäjä. Mua ei vaan tuollaisiin hommiin kukaan edes ehdottaisi, koska olen sellainen autistipiirteinen introvertti, jonka ajatellaan olevan parhaimmillaan yksin koneella näpertämässä, ei ihmisten kanssa.

- 31

Mä voisin vaikka heti vaihtaa työpaikkaa sun kanssa :D Tämä mun homma sopii oikein hyvin introvertille. Käytännössä 100% etätyö. Penkoo vaan Valviran, EU:n, Kelan, STM:n, Traficomin ja monen muun sivuilta uusinta tietoa, sitten kaivaa esiin tarvittavat lait tai lakiehdotukset, direktiivit, sertifikaattien vaatimukset jne ja alkaa ympätä niitä tän firman toimintaan. Alkaa kirjoittaa erilaisia dokumentteja ja raportteja ja mielessään vaan ajattelee, että taas tehdään yhä vähemmän tuottavaa työtä ja yhä enemmän käytetään aikaa byrokratiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitä on paljon ja siksi saatte nykyään yt-neuvotteluissa ekana lähdöt. Työkavereina pirun raskaita

 

Jos niitä on paljon ja niille annetaan potkut niin ketkä sitten tekee työt?

Nuoremmat jotka omaksuvat nopeasti. Monesti nuo on vaan hidasteita työpaikalla

 

Ainakaan it-alalla ne ei ole nuorempia, jotka omaksuvat nopeasti. Itse olen jo viisikymppinen, ja huomannut, että kokemus tuo valtavasti etua uuden oppimiseen. Monet tekniikat pohjautuu jollain tapaa vanhoihin, joita jo osaa. Mutta se suurin etu on, että 30 vuotta alalla on luonut sellaisen itsevarmuuden, jonka turvin täysin luottaa, että mitä tahansa mun eteen heitetään opittavaksi, niin minä sen opin, kuten olen oppinut kaiken muunkin tähän asti. Nuor

Olen huomannut itsessäni saman, olen myös viiskymppinen. Uudet tilanteet eivät pelota, vaan luotan, että onnistun, koska olen ennenkin onnistunut aika pahoissakin paikoissa työelämässä. En ole IT-alalla, vaan konetekniikassa, mutta kyllä tälläkin alalla saa uutta aikaiseksi.

Olen myös huomannut, että esim. gynekologini on jo eläkkeellä, mutta tekee silti osa-aikaista. Ja on pirun osaava! En tiedä, mitä teen jos hän jää kokonaan eläkkeelle. Kyllä se osaaminen vaan kumuloituu iän myötä ja ammattitaito vahvistuu.

Minä, oon kavereillekin puhunut siitä, että multa puuttuu sellainen kunnianhimo työasioissa. En halua vastuutehtäviä tai ylennyksiä, aiemmin vaihdoin yksityiseltä sektorilta kunnalliseen työhön, vaikka palkka ja muut edut siinä putosivatkin. Oon nelikymppinen eli eläkkeelle tuskin pääsen koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Teitä on paljon ja siksi saatte nykyään yt-neuvotteluissa ekana lähdöt. Työkavereina pirun raskaita

Mä taas sain vakituisen työn, vaikka sanoin työhaastattelussa heikkoudekseni että inhoan kaikkia isoja muutoksia, järjestelmissä ym. Että totun niihin kyllä, mutta inhoan sitä että asiat muuttuu. Pomo alkoi nauraa, että hän on samanlainen 😂

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuo pakko oppia töissä koko ajan aiheuttaa sen, että vapaa-ajalla en jaksa enkä halua. Huvini on täysin aivovapaita, tyyliin typerimmät telkkarin realityshowt ja räiskintäpelit. Päähän alkaa sattua, jos vapaa-ajan tekeminen vähääkään kuormittaa aivoja. Ne. kun on työstä jo aivan ylikuormittuneet.

-it-alalla

Minä ole sairaanhoitajana stressaavassa työympäristössä jossa sattuu ja tapahtuu lähes koko ajan. Uusia työntekijöitä pitäisi myös oman työn ohella perehdyttää, hoitaa osittain heidän työtehtäviään kun osalla ei ole iv. lupia tai tarvittavaa osaamista jne. Tykkään kehittää itseäni mutta työpäivän jälkeen en jaksa liikunnan lisäksi tehdä muuta kuin katsella juurikin tyhjänpäiväisiäTV ohjelmia, tosin uutiset yritän katsoa joka päivä. Puoliso joka on johtotehtävissä ei jaksa ymmärtää etten vaan jaksa katsella jotain A-studiota tai keskustella maailman tapahtumista. 

Vierailija kirjoitti:

Minä, oon kavereillekin puhunut siitä, että multa puuttuu sellainen kunnianhimo työasioissa. En halua vastuutehtäviä tai ylennyksiä, aiemmin vaihdoin yksityiseltä sektorilta kunnalliseen työhön, vaikka palkka ja muut edut siinä putosivatkin. Oon nelikymppinen eli eläkkeelle tuskin pääsen koskaan. 

Sama. Mulle tarjottiin johtajan sijaisuutta, oikein rukoilivat että suostuisin. En suostunut. Haluan olla vain "rivissä", ja kun suljen työpaikan oven niin työt jää sinne. Kotiin ei kukaan soittele, ja työmäärä on inhimillinen. Ei haittaa yhtään, että palkka on paljon pienempi.

Mieheni ei voinut käsittää että kieltäydyin johtajan paikasta! Sitä tarjottiin mulle ilman että olisin pyytänyt, ja minä kieltäydyin! Niin, mies haluaa kehittyä, kehittää ja johtaa. Minä en ollenkaan. Toimeentulonsa saa helpommallakin.

Toki meidän johtajatyöt olisi olleet erilaisia. Miehen työvuoro kun päättyy, tulee toinen jatkamaan siitä. Vapaalla on vapaalla. Mun johtajan hommani taas olisi ollut sitä että tänään kesken jääneet asiat odottaa huomenna, lisää tulee, kaikki kasaantuu, ongelmatilanteissa mulle voidaan soittaa vaikka keskellä yötä kun nukun kotona, ja se olen sitten minä joka paikalle lähtee. Että ei, todellakaan, kiitos, ei koskaan.