Onko muita jotka EI halua uusia haasteita työssään, vaan haluaisivat asioiden pysyvän just sellaisina kun ne on?

Vierailija kirjoitti:

Todellakin. Haluan kyllä kehittää itseäni vapaa-ajalla. Luen, opiskelen, harrastan.

Tämä. Juu en itsekään jaksaisi opetella uutta mutta on vähän pakko. Minulle meillekin riittäisi joku suorittava perusduuni nykyään.

Tavallaan tykkään muutoksista, sillä usein ne lähtee liikkeelle mun omista työn kehitysprojektista joita askartelen hiljaisina hetkinä. Olen saanut helpotettua omaa työtä (ja oppimishaluisten työkaverien työtä) aika paljon.

+50v työkaveri muistaa aina jauhaa kuinka hän ei jaksa, ei kiinnosta, täytyy suojella omaa aikaa. Aluksi turhautti, kun hän automaattisesti torjuu kaikki uudet vinkit (tyyliin: tee iso taulukko wordiin/exceliin ja lähetä sähköpostin liitteenä, paljon nopeampaa kuin piirtää taulukko paperille ja skannata) mutta nyt olen iloinen, ettei minulla ole natsoja ja siis vastuuta pakottaa tuollaista jääräpäätä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitä on paljon ja siksi saatte nykyään yt-neuvotteluissa ekana lähdöt. Työkavereina pirun raskaita

Ei kaikki meistä valita koskaan, ja opimme kyllä uudet asiat ihan nopeasti. Se vaan vaatii henkiseltä puolelta ja omasta jaksamisesta veronsa. Sitä puolta ei töissä näytetä kellekään, joten työkavereina olemme ihan positiivisia, emme valita, opettelemme minkä täytyy jne. Stressi, ahdistus ja pelko peitetään, koska niiden näyttäminen töissä ei sovi. Siellä on päässä innostuneen asiantuntijan alati positiivinen ja uudesta innostuva naamari.

Meitä on onneksi työpaikalla useita samanlaisia. Jopa yksi esihenkilö, jolle voi kyllä suoraan sanoa että ahdistaa, kiukuttaa, ärsyttää. Yhdessä niistä sitten rämmitään yli, toinen toista tsempaten.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin. Haluan kyllä kehittää itseäni vapaa-ajalla. Luen, opiskelen, harrastan.

Työssään, kysyttiin. Sehän on täysin eri asia oppia jotain vapaaehtoista iltaisin tai esimerkiksi lomilla, kun on aikaa. Se on todella stressaavaa kun kiireessä joutuu opettelemaan töissä jotain isoa ja uutta, vaikka siihen ei ole annettu aikaa.

Sain viime syksynä lisää vastuita ja tunteja (ja palkkaa), kitisin asiasta niin kauan kunnes ottivat ne pois. Nyt saan taas olla rauhassa vähän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä! Ja luulen, että oikeasti 80% ihmisistä lähinnä stressaa pakko oppia uutta koko ajan, mutta on tabu sanoa se ääneen, ainakin täällä IT-alalla. Kaikki - minäkin- esittää, että jee pääsee uutta oppimaan, kivaa haasteita, vaikka oikeasti lähinnä PELOTTAA että oppiiko sitä edes, ainakaan tarpeeksi nopeasti, vai tuleeko tällä kertaa kynnys vastaan ja potkut.

Jatkuva uuden oppisen pakko on ainakin mulle lähinnä uuvuttavaa. Olen vielä konsulttitöissä, joissa tehdään töitä eri asiakkaille, joilla on erilaisia ohjelmointikieliä, kehitysympäristöjä, käyttöjärjestelmiä, pilviympäristöjä jne käytössä. Projektit ja asiakkaat vaihtuu, aina joutuu lennosta opiskelemaan paljon uutta kun uusi alkaa. Ja joka kerta mua ahdistaa ja pelottaa. Mutta ei sitä voi konsultti sanoa, ei edes oman konsulttifirman sisällä, koska myös työntekijöiden kesken on kova kilpailu, ja tällaista "luuseriutta" ei voi paljastaa.

Nykyajan IT-ala on painajainen. Asiat muuttuvat koko ajan, uuden oppiminen pelottaa että onko nämä asiat epärelevantteja muutaman vuoden kuluttua. Myös kun koko IT-alaa johtaa joku Microsoft ja Apple, niin he voivat itse päättää mihin suuntaan tietotekniikka menee ja mitä ihmisten pitää oppia. Jos esimerkiksi haluaa käyttää Linuxia joka on perinteisempi käyttöjärjestelmä ja muutokset hitaita, niin heti et saa mistään firmasta töitä kun todella monet niistä käyttävät Mikkisoftin teknologiaa. Itse olen 5-vuoden opiskelijana huomannut että IT on sellainen ala jossa riskit opiskella on nykyään äärimmäisen iso. Vielä joskus 2010-luvulla oli vielä turvallisempi.

En halua muiden asettamia uusia haasteita tai projekteja, vain sellaisia, joita itse itselleni asetan.

Muistan vielä myös kun pystyi vielä lukemaan fyysisiä kirjoja jos halusi oppia ohjelmointia. Nykyään kun teknologia vanhenee ja ohjelmistolla on "lifecycle", niin kaikki mitä opiskelet saattaa olla täysin turhaa siinä vaiheessa kun ohjelmistot uudistuu. Koodaaminen pitäisi sen sijaan olla sitä, että kun opiskelet jotain, se ei koskaan "vanhene", vaan kieltä tai ohjelmistoa pitäisi pystyä hyödyntämään ikuisesti, vaikka se kehittyisikin. Valitettavasti näin ei ole, ja siihen pitää saada muutosta.

Ei enää kiinnosta oppia mitään uutta.

Koulumaailmassa tulee koko ajan uutta hanketta ja projektia. Niitä sitten väännetään.

Kolmiportainen tuki meni uusiksi. Työläitä naputella koneelle muutenkin. Raporttia ja suunnitelmaa. Arviointia.

Tuntuu että nämä muutokset tai uudistukset eivät sinänsä vie asioita eteenpäin vaan näitä tekee joku jonka täytyy keksiä hommia itselleen (hallitus, ministeriö jne. virkahenkilöt).

Se rasittaa, kun uudistetaan uudistamisen vuoksi ja hyvin toiminut järjestelmä vaihtuu huonompaan ja työläämpään. Silloin voisi jättää uudistamiset sikseen, jos sillä ei saavuteta merkittävää etua.

Teen  työtäni minimienergia periaatteella. Pitemmän päälle jaksaa paremmin kun hoitaa hommansa eikä ota mitään ylimääräistä projektia taakakseen. Uraohjukset ja pomoksi haluavat saavat ponnistella niin paljon kuin haluavat jos he saavat siitä nautintoa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin. Haluan kyllä kehittää itseäni vapaa-ajalla. Luen, opiskelen, harrastan.

Mulla tuo pakko oppia töissä koko ajan aiheuttaa sen, että vapaa-ajalla en jaksa enkä halua. Huvini on täysin aivovapaita, tyyliin typerimmät telkkarin realityshowt ja räiskintäpelit. Päähän alkaa sattua, jos vapaa-ajan tekeminen vähääkään kuormittaa aivoja. Ne. kun on työstä jo aivan ylikuormittuneet.

-it-alalla

Ehkä sun pitää harkita ruumiillista työtä sitten? 

En halua. Tykkään 7000 e/kk palkastani ja etänä päiväsaikaan tehtävästä sisätyöstä sen verran paljon, että hyväksyn sen että aivot kuormittuu työstä. Sen jaksaa, kunhan vapaa-ajan pitää mahdollisimman ai

Mä olen erikoistunut sellaiseen hommaan, mitä hyvin harva osaa. Siksi saan hyvä palkkaa. Se on mulle helppoa ja ei kuormita. Ongelma on että pomot haluaisi että edistyisin urallani pikkupomoksi, joita meillä on mielestäni enemmän kuin tarpeeksi. Joka vuosi tästä joudun keskustelemaan. En halua, eikä kiinnosta mitkään bonarit tai palkankorotukset, jotka toisin sanoen on hyvitystä niistä extra tunneista mitä joutuisin tekemään, jotka sitten on pois vapaa-ajastani. Nuoremmat saa mun puolesta pikkupomotella, minä lähden ajallaan omiin juttuihini. En ole sama, mutta en tajua miksi pitäisi haluta kuormittua ellei ole veloissa tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin. Haluan kyllä kehittää itseäni vapaa-ajalla. Luen, opiskelen, harrastan.

Mulla tuo pakko oppia töissä koko ajan aiheuttaa sen, että vapaa-ajalla en jaksa enkä halua. Huvini on täysin aivovapaita, tyyliin typerimmät telkkarin realityshowt ja räiskintäpelit. Päähän alkaa sattua, jos vapaa-ajan tekeminen vähääkään kuormittaa aivoja. Ne. kun on työstä jo aivan ylikuormittuneet.

-it-alalla

Tää! Täysin samat fiilikset.

T.Asiantuntija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitä on paljon ja siksi saatte nykyään yt-neuvotteluissa ekana lähdöt. Työkavereina pirun raskaita

 

Jos niitä on paljon ja niille annetaan potkut niin ketkä sitten tekee työt?

Hep, täällä. Iso joukko työttömiä täällä reservissä odottaa into piukkana päästä näyttämään ja käyttämään taitojaan. Resurssien tuhlausta on jättää hyödyntämättä meidän osaamispotentiaalia, mitä on myös IT-puolelta. On myös kehityshalukkuutta sekä omaan osaamiseen että myös työelämän käytäntöihin ja kuvioihin. On väärin, että sivuun on sysätty porukkaa, jotka haluaisivat, osaisivat ja kehittäisivät, mutteivat vaan saa tilaisuutta. On myös väärin, että tämän innovatiivisen työttömien joukon tilalla laahustaa työpaikoilla innottomia, tympääntyneitä, pystyynkuolleita vain eläkkeelle pääsyä odottavia ihmisiä.

Jokin työelämässä pahasti mättää, että näin on. Puhutaan "kohtaanto-ongelmasta". Kohtaanto-ongelma on siinä, ettei osaava porukka pääse näyttämään osaamistaan. Lopettakaa työttömien leimaaminen mediassa ja tämänkin palstan öyhötyksissä. Fakta nimittäin on, että se veltoin porukka saattaa joskus ollakin siellä työpaikoilla, ei kortistossa.

Olen oma-aloitteisesti parantanut tiimin työtapoja ja muutkin tiimiläiset myös. Mutta sitä ei huomata. Päinvastoin on kova vastarinta asioihin. Mutta säännöllisesti järjestetään jotain konsultin järkkäämään mukahassua toimintaa pahimpaa mahdolliseen aikaan. Toimintaa jossa meistä yritetään tehdä sosiaalisempia, emotionaalisempia, henkisempiä jne

Vierailija kirjoitti:

Mä! Ja luulen, että oikeasti 80% ihmisistä lähinnä stressaa pakko oppia uutta koko ajan, mutta on tabu sanoa se ääneen, ainakin täällä IT-alalla. Kaikki - minäkin- esittää, että jee pääsee uutta oppimaan, kivaa haasteita, vaikka oikeasti lähinnä PELOTTAA että oppiiko sitä edes, ainakaan tarpeeksi nopeasti, vai tuleeko tällä kertaa kynnys vastaan ja potkut.

Jatkuva uuden oppisen pakko on ainakin mulle lähinnä uuvuttavaa. Olen vielä konsulttitöissä, joissa tehdään töitä eri asiakkaille, joilla on erilaisia ohjelmointikieliä, kehitysympäristöjä, käyttöjärjestelmiä, pilviympäristöjä jne käytössä. Projektit ja asiakkaat vaihtuu, aina joutuu lennosta opiskelemaan paljon uutta kun uusi alkaa. Ja joka kerta mua ahdistaa ja pelottaa. Mutta ei sitä voi konsultti sanoa, ei edes oman konsulttifirman sisällä, koska myös työntekijöiden kesken on kova kilpailu, ja tällaista "luuseriutta" ei voi paljastaa.

 

Ehkä joku muu ala voisi olla sinulle parempi? En sano tätä millään pahalla, mutta jos et ole kiinnostunut oppimaan uutta, IT-ala, joka perustuu jatkuvaan teknologian kehitykseen ja muutoksiin, ei välttämättä ole paras valinta henkilölle, joka kokee muutokset ahdistavina.