Naisellistumisprojektiin apua :)

Ap, pohdiskelit tuossa ketjun keskivaiheilla sitä, oletko kuitenkin tavisnainen. Oon ite kovasti näitä sukupuolirooliasioita päässäni pähkäillyt ja tullut siihen lopputulokseen, että vaikka naiselle sallitaan yhteiskunnallisesti suurempi määrä erilaisia rooleja kuin miehelle, niin silti esimerkiksi media tuo stereotypiasta poikkeavat naiset esiin kuin lievinä friikkeinä. Heitä tuodaan esiin vain silloin tällöin, ikään kuin muistuttamaan siitä, että muutakin on.



Naistenlehdissä pääpaino on aina kauneudella, muodilla, ruoalla, ylipäätänsä tietyillä teemoilla. Telkka on täynnä juurikin esimerkiksi hää- ja muotiohjelmia, jotka mun mielestä voimakkaasti ohjaa sitä, millainen naiskuva yhteiskunnassa on. Sinäkin ajattelet valtaosan naisista haaveilevan isoista häistä, romanttisista lahjoista, tykkäävän pitseistä ja kimalteista. Toki niitäkin tyyppejä on, mutta onhan naisia moneen lähtöön!



Itse en myöskään tykkää tuosta "hömppä"-määrittelystä. Tulee vaikutelma, että ne naiset ja miehet, jotka tykkäävät esimerkiksi romanttisista leffoista ovat jotenkin muita alempana turhanpäiväisyydellään. Samoin ajatus hyvästä jätkästä on vanhemmiten alkanut tökkimään - miksei voida puhua vaikka hyvistä mimmeistä tai tyypeistä?



Ehkä ap:n asemassa pohtisin sitä, mikä sinua luonteessasi oikein ärsyttää. Jos tahdot olla empaattisempi ja antaa erilaista vaikutelmaa ihmisille, niin sitten vain pikkuhiljaa muutat käytöstäsi siihen suuntaan. Puhut kuitenkin ristiriitaisesti sanoessasi, että ihmisillä on yleensä hauskaa seurassasi ja kuitenkin pelkäät kylmää vaikutelmaa. Jos tyypit nauravat, niin eiköhän vaikutelmakin hyvä ole. :)

Mutta on siinä hitunen totuuttakin. Aika moni nainen tykkää järjestää häät - ja ensinnäkin haluaa naimisiin - pitää itsestäänselvänä, että vuosipäiviä juhlitaan, haluaa mieheltään romanttisia lahjoja jne.

Vai eikö näin muka ole? Olenko sittenkin ihan tavisnainen?

ap

Olen aina ollut hyvä jätkä. Kasvoin lapsuuteni viiden pojankoltiaisen vanavedessä ja lopputuloskin on sen mukainen: olen liikunnallinen rämäpää, en tippaakaan romanttinen tai draamanhakuinen, minua ei kiinnosta prinsessaleikit, en hinkua kenenkään vaimoksi, arvostan enemmän järkeen pohjautuvaa ajattelua kuin tunnehömppää, en välitä pätkääkään vuosipäivistä tai odota, että mieheni muistaa synttärini, tuo kukkia ja koruja, lahjoo jouluna jne. Nyt kolmenkympin ohitettuani olisi kyllä kiva löytää vähän niitä naisellisia puolia itsestään. Herkkyyttä ja lämpöä. Mutta miten tämä onnistuu? Vinkkejä?

Ja jostain syystä minä huomaan, että minua ryhtyi tämä listaus ärsyttämään :). Miten niin naiseutta on prinsessuus ja tunnehömppä? Hmph :-D

Oon melkeen samanlainen, mutta koen silti olevani naisellinen. Eli en tajua sun ongelmaa. :)

Halusin kyllä naimisiin ennen lapsia, sillä halusin koko perheelle saman sukunimen ja avioliitto on selkein juridisista syistä. Mutta itse häissä ei ollut mitään ihmeellistä, kivat juhlat kylläkin.

Halusin kyllä naimisiin ennen lapsia, sillä halusin koko perheelle saman sukunimen ja avioliitto on selkein juridisista syistä. Mutta itse häissä ei ollut mitään ihmeellistä, kivat juhlat kylläkin.

Juridiset syyt ymmärrän.

ap

ja hörhelöitä vaan rohkeutta olla oma itsensä. ;) Jos haluat luonteessasi näkyvän syvällisen puolen, kuuntele muita ihmisiä ja osallistu keskusteluihin jotka raapaisevat pintaa syvemmältä! Iloa ja hauskuutta ei tarvitse heittää elämästä romukoppaan! ;)

Eli nyt kun on kolmissakymmenissä haluaisi "muuttua" naisellisemmaksi luonteeltaan! Jahas, täällä meilläpäin ei noin vain muuteta identiteettiä kun sattuu huvittamaan!



Yleensä kolmenkympin alla ihminen alkaa tiedostaa sen, mitä on, ja ikäänkuin lopultakin tuntea itsensä nuoruuden hörhötysten jälkeen. Miten ajattelit, että voisit muuttua, tai että joku ulkopuolinen voisi muuttaa sinut? "Ala tuntea hellyyttä eläinlapsia kohtaan", "muutu empaattiseksi" tai "ala harrastaa hyväntekeväisyyttä ja leivontaa". Niinkö?



Jos haluat muuttua ulkoisesti, niin senkun muutat tyyliäsi. Se tuskin kuitenkaan muuttaa sinua sisäisesti.

Minun ohjeeni on ainoastaan, että hyväksy itsesi, tunteesi ja ajatuksesi. Unohda roolit, tai se, mitä sinulta odotetaan. Ole sellainen kuin olet. Äläkä mieti onko joku naismaista tai miesmäistä.



Suomalaisnaisten suuri ongelma tuntuu olevan se, että meillä tasa-arvo tarkoittaa sitä, että kaikkien pitää olla miehiä. Naisellisuutta jotenkin halveksutaan ja pidetään vähäpätöisenä. Onneksi tosin tämä taitaa olla hieman muuttumassa, mutta edelleen naisellisia naisia helposti katsotaan kieroon. Ap on selvästi itsekin halveksunut naisellisuutta, joten voi olla vaikeaa yhtäkkiä muuttua ja näyttää maailmallekin, että on itse nainen ja oikeastaan haluaakin olla.

joten siitä luopuminen oli helppoa, oikeastaan aika huojentavaa.

Itse olen myös ns. hyvä jätkä, intin käynyt ja harrastan mm. metsästystä. Silti olen mielestäni naisellinen, vaikka en itkeä tihrustakaan tai heittele lautasia. hörhelöistä en välitä, olen enemmän klassisen tyylin ihminen ja meikkaankin päivittäin, mutta toisaalta pysty kyllä menemään kauppaan ilman meikkiä lippis päässä tai tarttumaan miehisiinkin töihin.



Eikö meissä kaikissa ole useampia kerroksia ja ulottuvuuksia, kuin vain yksi, jätkämäinen tai naisellinen?

Oon ihan samanlainen tapaus kun ap ja iso osa naispuolisista ystävistäni on myös. En haaveile mistään uberromanttisista häistä (ehkä enemmänkin joko minihäistä kahden kesken tai sitten hyvistä ruokabileistä kaverien kesken), olen aina ollut kiinnostunut ns. miehekkääksi mielletyistä jutuista (urheilu esim.) ja minuakin on porukassa pidetty hyvänä jätkänä. Valtaosa ystävistäni on miehiä ja heidän kanssaan on istuttu iltaa ja kuppiakin on tullut otettua "miehiseen" tyyliin. :)



Luulenkin, että tässä on kyse "vain" naisiin liitetyistä stereotypioista. Esimerkiksi media tolkuttaa jatkuvasti sitä, millainen naisen pitäisi olla. En usko, että kovin moni löytää elämänsisältönsä esimerkiksi ryppyvoidepurkkiin sukeltamisesta. Onneksi nykyään enemmän puhutaan myös siitä, että molemmat sukupuolet saa toteuttaa itseään niinkuin haluavat.



Vaivaako sua se, millaisena luulet ihmisten sinua pitävän vai se, ettet pysty viestimään syvällisempää puolta itsestäsi? Jos olet tyytyväinen "hauskuuttajan" rooliisi, niin eihän siinä pitäis olla mitään ongelmaa. Jos oikeasti haluat olla avoimempi, niin siihenhän sait paljon vinkkejä jo. Itse ainakin huomasin jossain vaiheessa, että miesten kanssa toimiminen (minullakin esimerkiksi vain veljiä ja tosiaan paljon miespuolisia ystäviä) oli johtanut siihen, että helposti ulosanti oli sellaista aika töksähtelevää. Suoraan sanottuna v*ttuilin kovasti, koska kaveriporukassani sellainen oli tyypillistä ja sitä kautta viestittiin myös välittämistä. Ekojen poikaystävien kanssa se ei -yllätys, yllätys- vaan toiminut kovin kaksisesti... tähän auttaa vaan se, että tietoisesti käyttäytyi eri tavalla. Nykyään tulee toki kettuiltuakin vielä ja yleisesti ottaen olen vieläkin se hauskuuttaja, mutta esim. kahdenkeskisissä tilanteissa vakavampaan keskusteluun "laskeutuminen" on automaattista.

olet jopa tehnyt luonteestasi "hyvän jätkän" koska sitä miehet arvostavat naisessa. Haluat siis miellyttää miehiä ja muutakin ympäristöä hinnalla millä hyvänsä.



joo ajatella, meidän häissä oli vaan 10 ihmistä, ne pidettiin kirkossa ja "jatkot" olivat kahvitus erään sukulaoisen omakotitalossa että sillee..

Voisit sen sykemittarikellon kyllä jättää pois, hankkia tilalle jonkun vähän siromman, ja sitten asustaa tuota normilookia esim. koruilla huiveilla. Ja ehkäpä voisit seurata jotain blogia, esim. moumou kirjoittelee usein kivoista ja vähän erilaisista jutuista, kuten esim. tuollaisesta kännykkätuunauksesta, jolla saisit myös vähän naiseutta tavara-valikoimaan:)

http://moumou.indiedays.com/2011/05/12/puhelin-uusiksi/



Mutta sinuna en kyllä pyrkisi kauheasti muuttumaan ellei se tule luonnostaan. Se että koittaa olla jotain muuta kuin on, ei loppupeleissä kanna kovin pitkälle. Sporttiset ja poikamaiset tytöt on jees!

Sykemittari pois, tilalle sirompi kello, mutta ei tarvitse olla siro. Ehdottamasi nappikorvikset on hyvä alku.



On ihan höpöhöpöä, että ulkoinen tyyli ei vaikuta sisäisesti. Kyllä pienet ulkoiset muutokset muuttavat sisintä, omaa suhtautumistasi itseesi ja vieläpä muiden suhtautumista itseesi. Kokeile vaikka, minkälaisia kommentteja saat, kun luovut iänikuisesta ponnaristasi, pidä pitkät hiukset vapaana, mutta föönää ja taivuta latvoja tai suorista, vaikka et kiharoista välittäisi. Laita vielä värillistä kynsilakkaa lyhyisiin kynsiin ja kaulaan huivi tai koru. Veikkaan, että muiden kommentit hämmästyttävät ja saavat sinussa ajatusprosessin liikkeelle.

ap, sä olet NIIN naisellinen kuin vaan voi olla: olet jopa tehnyt luonteestasi "hyvän jätkän" koska sitä miehet arvostavat naisessa. Haluat siis miellyttää miehiä ja muutakin ympäristöä hinnalla millä hyvänsä.

joo ajatella, meidän häissä oli vaan 10 ihmistä, ne pidettiin kirkossa ja "jatkot" olivat kahvitus erään sukulaoisen omakotitalossa että sillee..

...mutta tää kommentti osoittaa just sellaista naisellisuutta, jota en välttämättä luonteeseeni haluaisi.

Kiitos muille hyvistä vinkeistä. Voi tosiaan olla, että oman luonteen muuttaminen lämpimäksi ja avoimeksi ei taida helposti onnistua. Mut taidan tänään kaivaa laatikonpohjalta vanhan Tag Heuerin metallirannekkeisen kelloni. Mutta arvaatte varmaan, että siinä ei todellakaan ole kultaa ja kellotaulukin on musta...

ap

Onko teillä lapsia tai lemmikkieläimiä? Onko sinulla hitustakaan hoivaviettiä, joka yleisesti koetaan naiselliseksi piirteeksi?

Yksi kissa löytyy, ja sitä kyllä paijaan ja silittelen :)



ap

Kuulostat huipputyypiltä! Enkä edes usko, että romanttisesta hömpästä voi alkaa pitää, jos ei ole koskaan ennenkään pitänyt.



Ulkonäköä voi tietysti naisellistaa (siitä et kyllä puhunut mitään). Ei tarvitse olla röyhelöitä tai pinkkiä tai rakennekynsiä, mutta etsi sellainen oma, pirteä tyyli, joka kuitenkin tuo esiin sen, että olet nainen. Korosta kroppasi ja kasvojesi parhaita puolia niin kuin sinulle parhaiten sopii.



En tiedä, miten herkkyyttä ja lämpöä voisi hakea, jos se puuttuu. Puuttuuko se kokonaan, vai ilmeneekö eri muodoissa kuin stereotyyppisellä naisella? Kylähän mieskin voi olla herkkä ja lämmin, mutta ei siinä silti dramatiikkaa ja tunnehömppää tarvita.



Oletko siis sinkku vai parisuhteessa?

Yksi kissa löytyy, ja sitä kyllä paijaan ja silittelen :) ap

Entä ulkonäkö, tyylisi? Voisitko lisätä siihen jotain perinteistä "naisellista"? Yksi juttu kerrallaan. Vaikka korkkarit housujen kanssa. Naisellinen parfyymi, kevyt ehostus, joka-aamuinen hiustenlaitto.

Lue naistenlehtiä, blogeja.

Käy kauneushoitolassa jossain hoidossa, aloita vaikka kasvohoidosta.

Keksi hömppää elämääsi!

Älä jooko ala. Niitä idiootteja riidanhaluisia kanoja on kuule maailma ja naisvaltaiset työpaikat jo niin täynnä, että ole vaan ihan omanlaisesi siltä osin ainakin. :)