Naisellistumisprojektiin apua :)

Olen aina ollut hyvä jätkä. Kasvoin lapsuuteni viiden pojankoltiaisen vanavedessä ja lopputuloskin on sen mukainen: olen liikunnallinen rämäpää, en tippaakaan romanttinen tai draamanhakuinen, minua ei kiinnosta prinsessaleikit, en hinkua kenenkään vaimoksi, arvostan enemmän järkeen pohjautuvaa ajattelua kuin tunnehömppää, en välitä pätkääkään vuosipäivistä tai odota, että mieheni muistaa synttärini, tuo kukkia ja koruja, lahjoo jouluna jne. Nyt kolmenkympin ohitettuani olisi kyllä kiva löytää vähän niitä naisellisia puolia itsestään. Herkkyyttä ja lämpöä. Mutta miten tämä onnistuu? Vinkkejä?

Ja jostain syystä minä huomaan, että minua ryhtyi tämä listaus ärsyttämään :). Miten niin naiseutta on prinsessuus ja tunnehömppä? Hmph :-D

Ulkonäöstä en tosiaan maininnut mitään, mutta sitä onkin helppo muuttaa. Minulla on pitkät hiukset (en halua lyhyttä mallia siksi, että niitä pitäisi koko ajan olla laittamassa ja leikkauttamassa - puhtaasti siis helppouden takia pidän pitkät hiukset, yleensä vielä ponnarilla), meikkaan kevyesti joka päivä mutta en voisi kuvitellakaan käyttäväni kynsilakkaa tai näkyvää luomiväriä, sellainen nude-look on ehdottomasti mun juttu. Pukeudun slimfit-farkkuihin, t-paitoihin, neuletakkeihin, mutta olen tarkka siitä ettei niissä ole helmiä, pitsiä, kukkia, kimalletta tms. hörhellystä. Perusmustaa, harmaata, beigeä, sinistä ja valkoista siis. Koruja en käytä, kellona on sykemittari. Jalassa tennarit tai baltsut. Onneksi olen vartaloltani siro, joten en nyt ihan rekkamieheltä näytä. Vaikka on minua naisetkin yrittäneet baarissa iskeä, heh...



Herkkyyttä ja lämpöä saa kyllä minusta hakemalla hakea. Etenkin ihmiset, jotka eivät minua hyvin tunne, saavat varmasti minusta etäisen ja viileän kuvan. Oma mieheni (ei olla naimisissa, tietyistä syistä) toki minut tuntee ja hänelle osoitan hellyyttä, mutta muut jäävät kyllä tyystin ilman. Olen pikemminkin reipas ja iloinen, mutta en todellakaan syvällinen ystävä, jolle kukaan haluaisi huolistaan avautua. Minun seurassani nauretaan ja hölmöillään. En tiedä, miksi tämä on alkanut iän myötä häiritä minua. Ehkä en ennen ole edes ehtinyt pysähtyä miettimään näitä juttuja?



ap

osta juoksuhame :)

Minä olen myös beessi-harmaa, tosin tukka on lyhyt koska se on taas minun luonnonkiharalle tukalleni se helpoin vaihtoehto.



Kynsilakkaa ei ole mullakaan, eivätkä kynteni ole kovin edustuskelpoiset. Eikä myöskään sitä näkyvää luomiväriä.



Enkä koe olevani jotenkin jätkämäinen. Kaipa se on vähän mielikuvasti kiinni.



Millainen sitten haluaisit olla? Tuskin haluat ulkonäköäsi muuttaa :), eiköhän tuo nyt ole enemmän jotain "haluan olla lämpöinen ja empaattinen ihminen"? Tulkitsinko oikein? Miksi tuota haluaisit?

Herkkyyttä ja lämpöä saa kyllä minusta hakemalla hakea. Etenkin ihmiset, jotka eivät minua hyvin tunne, saavat varmasti minusta etäisen ja viileän kuvan. Oma mieheni (ei olla naimisissa, tietyistä syistä) toki minut tuntee ja hänelle osoitan hellyyttä, mutta muut jäävät kyllä tyystin ilman. Olen pikemminkin reipas ja iloinen, mutta en todellakaan syvällinen ystävä, jolle kukaan haluaisi huolistaan avautua. Minun seurassani nauretaan ja hölmöillään. En tiedä, miksi tämä on alkanut iän myötä häiritä minua. Ehkä en ennen ole edes ehtinyt pysähtyä miettimään näitä juttuja?

ap

sun täytyy varmaan itse aloittaa. Uskalla näyttää sitä vakavampaakin puolta. Kerro jollekulle huolistasi - vaikka sitten tästä. Yleensä avautuminen saa aikaan avautumista toisellakin puolella. Ovatko ystäväsi samanlaisia kuin sinä tässä suhteessa?

Tosin en vieläkään ymmärrä, miksi sinun pitäisi muuttua.

Minä olen myös beessi-harmaa, tosin tukka on lyhyt koska se on taas minun luonnonkiharalle tukalleni se helpoin vaihtoehto.

Kynsilakkaa ei ole mullakaan, eivätkä kynteni ole kovin edustuskelpoiset. Eikä myöskään sitä näkyvää luomiväriä.

Enkä koe olevani jotenkin jätkämäinen. Kaipa se on vähän mielikuvasti kiinni.

Millainen sitten haluaisit olla? Tuskin haluat ulkonäköäsi muuttaa :), eiköhän tuo nyt ole enemmän jotain "haluan olla lämpöinen ja empaattinen ihminen"? Tulkitsinko oikein? Miksi tuota haluaisit?

Siksi en aloitukseen laittanut mitään mainintaa ulkonäöstäni. Vaikka olen sitäkin tässä pikkuhiljaa tietoisesti muuttamassa naisellisempaan suuntaan. Ajattelin jopa hankkia pienet nappikorvikset! Kaulaketjut ja rannekilkuttimet on edelleen totaalisen no-no.

Mutta siis haluaisin enemmän herkkyyttä luonteeseeni ehkä siksi, että koen olevani niin erilainen muihin naisiin (ystäviini siis) verrattuna. Vähän sellainen outolintu ja voin kuvitella, että tosiaan ihmiset jotka eivät minua tunne ajattelevat helposti, että olen tosi veemäinen akka. Koska en siis hehku lämpöä.

ap

tai jätkämäisyydestä, vaan sosiaalisen roolin muuttamisesta? Tiedän yhdenkin naisen, joka on ulkoasultaan ja ulosanniltaan tosi jätkämäinen, mutta kuitenkin puhuu huolistaan avoimesti.



Sä olet vain ottanut ja saanut porukassa "pellen" roolin, josta on vaikea päästä irti. Sanoit, että sun seurassa vain nauretaan ja hassutellaan.



En nyt rupea tämän enempää kyökkipsykologisoimaan, mutta kyllä sitä rooliaan voi muokatakin. Jos sua vaivaa, että sun kanssa ei puhuta syvällisiä, niin kyllä sussa sitä herkkyyttä sitten on. Jos ei olisi, ei sua tämä vaivaisikaan.

Silti sylittelen mielelläni omia lapsiani, sipaisen tukkaa ohimennen ja lohdutan, jos tulee pipi.



Olen rationaalinen, mutta kykkä tunteillekin on sijaa. Otan kyllä aika helposti sellaisen pellen roolin, mutta siitä voi opetella myös pois.



Minulla on kurvikas kroppa, joten sikäli olen naisellisen näköinen, mutta vaatteisiin en halua mitään härpäkkeitä.



Minua jossain vaiheessa ärsytti maskuliinisuuteni ja yritin vähän naisellistua. Kävin jalka- ja kasvohoidossa, mutta siihen se sitten jäikin. En pidä romanttisesta hömpästä tai pikkuasioista vauhkoamisesta, mutta ei minun tarvitsekaan.



Nyt vasta hyväksyn itseni tällaisena, pragmaattisena ja älykkäänä naisena. Ei minun tarvitse muuttua, kun kelpaan näinkin.

Se on varmasti tommonen päälle jäänyt "rooli" olla se hyvä jätkä, reipas ja iloinen.



Varmasti nyt kun alat lähestymään ns. AIKUISEN naisen ikää, niin sitä alkaa pohtimaan kaikenlaista omaan itseensä liittyen.



Itseäänhän voi aina kehittää - ja jo se, että sinulla on selvä halu tuoda esille enemmän naisellisia piirteitäsi, auttaa muutoksen alulle panemisessa.



Uskon kyllä, että jokaisessa ihmisessä on siellä syvällä sisimmässä sitä herkkyyttä, sehän tekee meistä ihmisiä.



Et ole vaan aikaisemmin niin tarvinnut näitä naisellisempia piirteitä (kuten kerroit jo lapsuudestasi poikien keskellä).



Minun neuvo on että: ala nauttia naiseudestasi! Ole siitä ylpeä.



Naisena on aika hienoa. :)



Ja nimenomaan, voit korostaa niitä omia parhaita puoliasi. Ei tarvitse muuttua vaaleanpunaiseksi prinsessaksi ;)



Uskon että olet kyllä hyvä juuri sellaisena kuin olet, mutta tietenkin jos itse kovasti haluat muuttua, niin mikäs siinä.



Rohkeasti vaan itsetutkiskelun tielle.

Et tosin ole mikään poikkeus kun suomalaiset naiset keskimäärin muistuttavat enemmän miestä kuin naista, joten sovit ihan hyvin joukkoon. Asialle ei lienee saa mitään jos perinaiselliset jutut eivät kiinnosta.

Miesvaltaisella kovan luonnontieteen alalla tosin muutkin naiset ovat aika sanatyyppisiä, vaikka ulkonäöltään on naisellisempiakin.



Listaamistasi stereotypioista tavoiteltavia itse kullekin on minusta jonkinlainen herkkyyss (siis lähinnä muiden tunteille ja fiiiliksille, sellainen prinsessa-mimosa-minäminätyyli on jotain järkyttävää).



Itse olen oivaltanut, että muiden asioista kysyminen on avain syvällisempään keskusteluun. Siis ei utelu, vaan se, että kun joku kertoo jotain, siihen oiekasti tartutaan ja kysytään tarkennusta tai asian merkitystä tms. Varmaan itsestään selvää monelle, mutta ei tällaiselle melkein-aspergerille :D



Ulkonäössä minä olen alkanut välillä kokeilla hömpääkin. Vaaleanpunaista, röuhelöhametta sun muuta. Hauskana leikkinä.