Huoli tyttärestä
Hei, huolettaa mun tytär joka on jo 21-vuotias eikä halua opiskelemaan muualle kuin ulkomaille, mutta ei jaksa hakea tietoa, nukkuu päivät, kukkuu yöt Netflixin parissa, käy töissä kerran viikossa. On yritetty kannustusta, uhkailua, lahjontaa, keskusteluapua stressaa! Olisko täällä neuvoja tai muuten vain samassa tilanteessa olevia?
Kommentit (76)
Kuulostaa ihan normaalilta nuorelta työttömältä.
kyllä routa porsaan kotiin ajaa aikanaan. Se on nyt tuo vaihe. Anna olla. Kyllä se viimeistään 30 v iskee tajuntaan kun muilla on talot ja autot ja urat, niin tulee kiire siihen junaan hankkia sama....Lähes kaikki hankkii 2. tai 3. ammatin vielä 5-kymbbisinä että kyllä se vielä ehtii.
no työkkäri kohta pakottaa johononkin lähäri kouluun , et sit ei oo vaihtoehtoja. Onneks olkoon
On normaali. Kylmä ilmasto uuvuttaa monet. Ehtii elämässä vielä vaikka mitä myöhemmin. Jos ei ole energiaa lainkaan, onkin aika mahdoton tehdä mitään. Ja negaaminen muilta vielä pahentaa tilannetta. Joskus amiksessa on aikuisiltakoulutusta (monimuoto 2v), mutta ei mikään ala takaa työpaikkaa, että hyvä työpaikka ponnahtaa esiin. Ehkä harrastukset kotona on jo hyvä asia. Ja joskus kävelylenkki.
Kuulostaa ihan perusnuorelta ihmiseltä. Kyllä se siitä.
Onko ainut lapsi? Passattu pilalle ja saanut aina kaiken.
Ei vaikuta kovin kypsältä yksilöltä.
Tuossa iässä on monella jo työ- ja opiskelupaikat, oma asunto ja perhettä. Onnea luuserilapsesta.
Jos ei oo töitä kai se saa valvoo vai onko taustat jotenkin rrikoiset ja tuki ollut muiden puolesta olematonta?
Kuulostaa ihan perusrytmiltä täällä av-palstalla.
Asuuko tyttö teidän luona? Tai tuetteko häntä taloudellisesti? Onko hänellä kuitenkin kiinnostusta selvästi opiskella jotain alaa? Mitä on tehnyt lukion/amiksen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä on monella jo työ- ja opiskelupaikat, oma asunto ja perhettä. Onnea luuserilapsesta.
21v oma perhe?
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä on monella jo työ- ja opiskelupaikat, oma asunto ja perhettä. Onnea luuserilapsesta.
21-vuotiailla perhettä?
Puuttuu selvästi motivaatio ja ehkä myös toivo ja oikea usko siihen mitä elämä voisi olla. Eli kärsii ehkä vähä näköalattomuudesta. Tuttua on. On ehkä vaikea auttaa, kun tuossa tilassa on sama kuin päihderiippuvuudessa, että halu muutokseen pitää tulla itsestä.
Josko ottaisi selville mikä se maa on mihin hän haluaisi ja menisitte vaikka lomalle sinne viikoksi tai viikonlopuksi. Niin että asia vähän konkretisoituisi. Kävisitte vaikka vaan ulkopuolelta tsekkaamassa opinahjon, johon mahdollisesti haluaisi tai jos ei ole tiedossa niin minkä tahansa koulurakennuksen.
Tietäisit kuinka moni Suomessakin asuu vanhempiensa luona verrattain vanhaksi.
Tiedän useita jotka asuneet 26v asti. Varmasti on niitäkin jotka tätäkin pidempään.
Sitten on niitä, jotka ylpeänä kertoo kuinka lapsukaiset lähteneet jo 16v omilleen.
Tuntuu että ihmiset ajattelee sen olevan joku saavutus, jos heidän lapsensa on lähteneet ajoissa omaan kotiin. Tosi raskasta.
Jokainen kypsyy ajallaan. Jotkut tarvitsevat paljon tukea itsenäistymiseen ja sitä pitää antaa niin paljon kuin nuori tarvitsee.
Jospa keväällä reipastuu.
Pimeä vuodenaika saa monet alikierroksille.Touhutkoon nyt sitä mitä itse haluaa niin saa itselleen kerättyä energiaa.
Ilo tuo energiaa.Stressi väsyttää.
Ferritiiniarvo?