Lue keskustelun säännöt.
Huoli tyttärestä
08.01.2025 |
Hei, huolettaa mun tytär joka on jo 21-vuotias eikä halua opiskelemaan muualle kuin ulkomaille, mutta ei jaksa hakea tietoa, nukkuu päivät, kukkuu yöt Netflixin parissa, käy töissä kerran viikossa. On yritetty kannustusta, uhkailua, lahjontaa, keskusteluapua stressaa! Olisko täällä neuvoja tai muuten vain samassa tilanteessa olevia?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä on monella jo työ- ja opiskelupaikat, oma asunto ja perhettä. Onnea luuserilapsesta.
Omaa perhettä? Joo on, teiniäideillä. Nehän ei tän palstan mukaan luusereita ookkaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuorokausi rytmin siirto, suljetulla sairaala osastolla, noin neljässä viikossa. Jos menee sinne vapaaehtoisesti, pääsee ulkoilemaan päivittäin.
Vaikka tämä kuulostaisi helpolta, se ei sitä ole. Yksin tämä ei onnistu. Sen jälkeen otettava kuva seinällä olevasta lukujärjestyksestä, ja elettävä sen mukaan. Joka ikinen aamu herätys samaan aikaan.
Hormonit alkavat toimia oikein, ja koko elämä sen myötä. Myös päivätyö onnistuu. Tai opiskelu.
Päihteettömyys on päivän selvä asia. Onnea matkaan!
Nykypäivänä tuskin pääsee osastolle viikoksi sillä syyllä että valvoo yöt ja nukkuu päivät. Osastolle ei meinata ottaa huonokuntoisiakaan ihmisiä.
No minne ap katosi? Vastailepa kysymyksiin.
Mitä alaa haluaa opiskella. Auttaisiko kenties, jos yhdessä koittaisitte katsoa. Negatiivisen kautta mitään nyt ei ainakaan tule tapahtumaan. Itse varmaan selvittäisin jopa itse vähän missä kyseistä alaa voi opiskella, jotta on helpompi päästä alkuun.
Juu ei taas tän keskustelun jälkeen jää epäselväksi miksi niin moneen teistä lapset laittavat aikuisena välit poikki. Älä jatka tolla uhkailu-komentelu linjalla. Aikuiset ihmiset ei muutakuin turhaudu siitä ja turhaan tulehdutat välejänne.
Mitä alaa haluaa opiskella ja mitä kieliä puhuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te voitte vanhempina alkaa edellyttää häneltä toimenpiteitä. Jutelkaa yhdessä siitä, mitä hän on haluamassa elämältään - saatte myös selville kuinka realistinen kuva hänellä todellisuudesta on. Jos vastaavasti käy ilmi, että on masentunut, hankkikaa siihen apua.
Itse olin tuon ikäisenä vähän vastaavassa tilanteessa ja tajusin vasta lähemmäs 24 vuotiaana mitä haluan opiskella. Nyt on maisteri taskussa ja hyväpalkkainen oman alan työ ja 30 kymppisenä vielä juhlimatta :) Ei kaikki heti toisen asteen jälkeen tiedä mitä haluaa tehdä, mutta tollanen painostava vanhempien hätistely tekee siitä oman jutun löytämisestä turhan kuormittavaa. Väittäisin jopa että parempi että miettii rahassa, kun että menee vaan opiskelemaan jotain tajutakseen että se ei kiinnosta ja joutuu alanvaihto rumbaan.
Jos voisin mennä itse ajassa takaisin niin istuisin alas itseni kanssa ja koittaisin rauhassa yhdessä pohtia minkälaista työtä haluan tehdä ja mitä vaihtoehtoja. Mitkä maat/kielet kiinnostaa? Minkätyylinen työ? Usein toisen kanssa keskustelu saa itselleenkin avattua omia ajatuksia. Negatiivisen kautta et saa mitään muuta aikaisin kun katkenneet välin ja tyttären masentuneena työkkäriin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän aloitti tämän ketjun ja häipyi...
Voisko ap avata vähän mikä ala/maa/kieli tytärtä kiinnostaa. Voidaan sitten yhdessä miettiä täällä vaihtoehtoja. Saavat palstan mammatkin jotain tuottavaa tekemistä iltapäiväänsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisko ap avata vähän mikä ala/maa/kieli tytärtä kiinnostaa. Voidaan sitten yhdessä miettiä täällä vaihtoehtoja. Saavat palstan mammatkin jotain tuottavaa tekemistä iltapäiväänsä
Ja homot kaapissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei töitä ole pakko tehdä, eikä kyllä kannatakaan. Tyttösi on fiksu.
Vierailija kirjoitti:
Hän aloitti tämän ketjun ja häipyi...
Työvuoro varmaan alkoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä on monella jo työ- ja opiskelupaikat, oma asunto ja perhettä. Onnea luuserilapsesta.
Kaikki eivät tee teininä lapsia kuten sinä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin tuon ikäisenä vähän vastaavassa tilanteessa ja tajusin vasta lähemmäs 24 vuotiaana mitä haluan opiskella. Nyt on maisteri taskussa ja hyväpalkkainen oman alan työ ja 30 kymppisenä vielä juhlimatta :)
Se että sinä sinä onnistuit saamaan maisterin kasaan viidessä vuodessa ja sait heti työpaikan ei kuitenkaan ole normia nykypäivänä. Tuollaiset menestystarinat eivät välttämättä kannusta vaan lamaannuttaa toisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä on monella jo työ- ja opiskelupaikat, oma asunto ja perhettä. Onnea luuserilapsesta.
Omaa perhettä? Joo on, teiniäideillä. Nehän ei tän palstan mukaan luusereita ookkaan..
21 vuotias ei ole teini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin tuon ikäisenä vähän vastaavassa tilanteessa ja tajusin vasta lähemmäs 24 vuotiaana mitä haluan opiskella. Nyt on maisteri taskussa ja hyväpalkkainen oman alan työ ja 30 kymppisenä vielä juhlimatta :)
Se että sinä sinä onnistuit saamaan maisterin kasaan viidessä vuodessa ja sait heti työpaikan ei kuitenkaan ole normia nykypäivänä. Tuollaiset menestystarinat eivät välttämättä kannusta vaan lamaannuttaa toisia ihmisiä.
Ei ole menestys tarina, tai edes mitenkään normaalista poikkeavaa. Keski-ikä yliopiston aloittamiseen on Suomessa 25 ja omalla alalla tää on vielä korkeampi. On myös parempi yhteiskunnan kannalta, että nuoret miettivät rauhassa mitä opiskeleva, eivätkä ryntää opiskelemaan vain jotain. Se alan vaihto ja tutkintojen kesken jättäminen on todella kallista. Ihan normaalia hetki etsiä itseään tossa välissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin tuon ikäisenä vähän vastaavassa tilanteessa ja tajusin vasta lähemmäs 24 vuotiaana mitä haluan opiskella. Nyt on maisteri taskussa ja hyväpalkkainen oman alan työ ja 30 kymppisenä vielä juhlimatta :)
Se että sinä sinä onnistuit saamaan maisterin kasaan viidessä vuodessa ja sait heti työpaikan ei kuitenkaan ole normia nykypäivänä. Tuollaiset menestystarinat eivät välttämättä kannusta vaan lamaannuttaa toisia ihmisiä.
Aika harvinaistahan se on että se menee yli 5 vuoteen muutamaa haastavampaa alaa lukuunottamatta
Sinun olisi hyvä saada tyttäresi vierailemaan Ohjaamossa, mikäli kotipaikkakunnallasi on sellainen. Ne ovat siitä hyviä paikkoja, että niissä voidaan kartoittaa avuntarvetta monilla elämän osa-alueilla. Sieltä saisi todennäköisesti apuja myös ulkomaille hakemiseen, tai ainakin osattaisiin ohjata oikeaan suuntaan.
Usein lyhyt jakso esim. nuorten työpajalla auttaa aktiivisuuden ja motivaation palauttamisessa, ja siellä voidaan jatkaa opiskeluvaihtoehtojen kartoittamista. Pajoja on todella monenlaisia ja monelta alalta, eli se ei tarkoita vain jotain pullanleipomista tai maton kutomista. Lisäksi niistä on nykyään mahdollista saada hyväksilukuja ja pisteitä haettaessa opiskelemaan, sekä niissä voi suorittaa tutkinnon osia ja erilaisia sertifikaatteja.
Olen itse opiskellut yliopistossa ulkomailla. En tietenkään tiedä mihin maahan tyttäresi haluaa, mutta on hyvä tiedostaa, että monessa maassa on sellainen käytäntö, että opiskelijavalinnoissa painavat muutkin seikat kuin arvosanat. Oma motivaatio osoitetaan hakuprosessissa. Harrastukset, työt, vapaaehtoistyöt, järjestötoiminta yms. katsotaan kaikki eduksi, jos ne sivuavat vähänkään opiskelualaa, tai jos niistä oppii yleisiä työelämätaitoja, kuten esim. ryhmänjohtamista ja kirjanpitoa. Ihan siitä työpajastakin on hyötyä tässä. Jos tyttäresi hakee yliopistoon 21-23-vuotiaana, hänet katsotaan monessa maassa jo kypsäksi hakijaksi, joilta odotetaan enemmän kokemusta ja näkemystä. Se, että ei ole jatkanut opintoja - tai edes pyrkinyt jatkamaan - suoraan lukion/amiksen jälkeen, olisi siis hyvä pystyä perustelemaan jotenkin.
Nyt olisi kuitenkin tärkeintä saada tuo passiivisuuden kierre katkaistua. Mitä kauemmin aikaa kuluu, sen vaikeammaksi se käy. Rutiinien palauttaminen tekee ihmeitä aloitekyvylle. Valitettavasti asia tuppaa olemaan monella niin, että pelkkä kotitöiden teko ei riitä, vaan irtiottoon vaaditaan oman perheen ulkopuolisten ihmisten asettamia tavoitteita ja velvollisuuksia. Parasta on, jos asioissa lähdetään etenemään inhimilliseen tahtiin ja sopivankokoisia tavoitteita asettaen.
T. Entinen etsivän nuorisotyön työntekijä
Vuorokausi rytmin siirto, suljetulla sairaala osastolla, noin neljässä viikossa. Jos menee sinne vapaaehtoisesti, pääsee ulkoilemaan päivittäin.
Vaikka tämä kuulostaisi helpolta, se ei sitä ole. Yksin tämä ei onnistu. Sen jälkeen otettava kuva seinällä olevasta lukujärjestyksestä, ja elettävä sen mukaan. Joka ikinen aamu herätys samaan aikaan.
Hormonit alkavat toimia oikein, ja koko elämä sen myötä. Myös päivätyö onnistuu. Tai opiskelu.
Päihteettömyys on päivän selvä asia. Onnea matkaan!