Jos et syö aamulla metsurin lailla ja välipaloja joka välissä, niin ahmit itsesi palloksi iltaisin. Ainoa totuus?
Jotenkin aina särähtänyt omaan korvaan tämä ravitsemusmantra. Se, että moni lihava tekee noin (ahmii iltaisin) kertoo ehkä enemmän niistä yksilöistä kuin tuosta ruokarytmistä?
Itseni on ainakin erittäin helppo jättää aamupäivästä kaloreita pois, huomattavasti helpompi kuin illasta. Kokemukseni mukaan keho tottuu nopeasti treenaamaan intensiivisesti salilla aamun paastotilassa tunnin puolitoista ja myös monen tunnin pyörälenkkeihin. Ehkä energia voisi riittää myös toimistotyöhön?
Mikä on sellaisen intervention vaikuttavuus, jossa ylipainoiselle laitetaan runsas aamiainen ja välipalat. Oikeastiko laihtuvat? Vai onko tämä teoriaa pelkästään? Linkatkaa tutkimustuloskia.
Kommentit (42)
Minä lihon aina kun otan aamupalan mukaan ruokavalioon. Aamupainotteinen syöminen ei yhtään vähennä iltaherkuttelua. Mun on kaikkein vaikein syödä aamulla, siitä tulee koko päiväksi jotenkin hankala ja väsynyt olo, jota paikkaan napostelemalla pitkin päivää. Kun syön viimeisen kerran illalla klo 20 ja seuraavan kerran seuraavana päivänä noin puolilta päivin, jää napostelut kokonaan pois. Tää klo 12-20 aikarajoitettu syöminen on kaikkein helpoin noudattaa, se sujuu kuin itsestään.
1 tai 2 ateriaa päivässä riittää kun syö kunnolla. Eli lihaa ja eläinrasvaa.
Näitä näkee työpaikoilla. Syödään päivän aikana joku salaatti, kaikki ei sitäkään. Ja ylipainoa 40 kg.
Eli olet työtön? Mene töihin niin ehkä ymmärrät paremmin ravintosuosituksia.
Syön iltapainotteisesti ja paino laskee. Monesti syön ensimmäisen kerran iltapäivästä. Silloin ehdin syömään kolme kertaa /pvä, joista yksi on pääateria. Jos poikkeuksellisesti syön aamulla tai aamupäivällä, niin se ei vähennä yhtään iltapuolella syömääni ruokamäärää.
Metsurit ovat syöneet yleensä isoimman aterian vasta illalla ja aamulla hyvin vähän.
Varma tieto, kun suuren osa elämästäni olen syönyt samassa pöydässä metsurin kanssa.
Jos syön tukevan aamiaisen, kehoni vaatii samaa tyyliä koko päivän. En silti sano, etteikö monilla toimisi tuo, että aamulla tukevasti ja iltaa k8hti vähemmän. Mulla jostsin syystä tukeva aamiainen johtaa koko päivän kestävään nälkään ja mielitekoihin. Eräänlainen porttiteoria :D
Mä luin joskus syksyllä tutkimuksesta, jossa oli kaksi eri ryhmää syönyt samat kalorit päivän aikana, mutta toinen ryhmä aamupainotteisesti ja toinen iltapainotteisesti. Aamupainotteisesti syövän ryhmän painonhallinta oli helpompaa.
Toki ihmiset ovat yksilöitä, eli eri ihmisille toimii erilaiset ruokarytmit, mutta suuressa massassa siis noin kuin yllä kerrottin.
Aika yksilöllistä. Vähän niinkuin lääkkeet. Joku toimii toiselle ja toinen toiselle
Vierailija kirjoitti:
Eli olet työtön? Mene töihin niin ehkä ymmärrät paremmin ravintosuosituksia.
Olen eri. Kotona klo 7 vain maitokahvi. Takana 40 v. työelämää ja aamupala oli aina kello 10 (töissä ollessa oli tauko) ja sekin hyvin vähäinen esim. yksi voisarvi ja kahvi. Kello 13-14 välillä melko tuhti lounas. Ei ollut iltapäivällä tarvetta muuhun kuin yhteen kahvikupilliseen ilman mitään. Illalla kotona myös vain vähän, joku hedelmä ja hapankorppua ja pala juustoa. Eläkkeellä jatkunut sama ruokarytmi enkä koskaan lihonut, paino pysyi aina melkein samana, 1-2 kilon vaihtelua oli mutta harvoin ja sekin meni itsestään alas. Itselläni riitti hyvin energiaa ilman isoa aamupalaa. Ravintosuosituksille olen viitannut kintaalla. Itse tiedän ja tunnen mikä sopii kropalle. N175/66.
Ystävä taas kertoi, että hän syö taas suklaata, mutta söikin niin kevyen aamupalan ja lounaan, ettei haittaa.
Niinhän siinä herkästi käy. Tai syö jotain ihanaa muuta ja turauttaa kunnolla majoneesikastiketta ja juustoa sekaan, kun aivot sanovat, että ei se vähä haittaa.
Kuitenkin tietää, että suklaa 535-570 kcal/100 g. Majoneesi 680 kcal/100 g ja juusto noin 400 kcal/100g.
Jos jaksaisi syödä kunnolla kunnon ruokaa jäisi nämä rasvapommit väliin.
Toisaalta on tutkittu, että rasvaisia maitopohjaisia makeita jälkiruokia, kuten jäätelöä syövillä on vähemmän diabetestä. Että herkuttelukin on terveellistä.
Mutta ihmiset on tosiaan erilaisia. Oma kokemukseni on, että he, jotka eivät pysty syömään aamiaista, vetävät sitten sitä tyyliin makkaraa kaksin käsin illalla, kun rupeaa maistumaan
Ihmiset ovat yksilöitä. Itse olen aamuihminen, mutta aamusyöminen on vaikeaa jollen mene aamusta salille (silloin väkisin ahdan aamiaisen, jotten tuuperru, olen kokeillut mennä ilman aamiaista tai pelkällä banaanilla ym. Ei riitä minulle.) Aamulla pannu mustaa kahvia, töissä sitten klo 12-14 ensimmäinen ateria. Töiden jälkeen klo 16.30 ruokaa ja iltapala klo 19.30.
171/67, tämä sopii minulle. En silti pidä tätä absoluuttisena totuutena, ei missään nimessä sovi kaikille.
Olen aina ollut iltarytminen syöjä. Nyt dieetillä (pari kiloa vain tavoitteena tiputtaa normaalipainon sisällä jotta jatkossakin on normaalipaino) syön kyllä "aamupalaa", mutta vasta n. klo 10-11 vaikka heräisin seitsemältä. Aiemmin ei maistu. Lounaan ja illallisen välissä en syö mitään, mutta iltapalalla sitten vähän enemmän taas. Missään muussa rytmissä on vaikea pysyä riittävän pienissä kaloreissa kun nälkä iskee illalla.
Tutkimuksissa on pitkään haettu yleisohjeita, vaikka todennäköisesti ihmiset jakautuvat jokuseen ryhmään, joille sopii hieman eri asiat. Varmaan tuon aamupalan pointti on eniten se, että syö jos yhtään maistuu, ja ennen kuin on niin kiljuva nälkä, että ahmii kaiken eteentulevan.
Moni yrittää olla syömättä tyyliin yhtään mitään vaikka oikeasti olisi jo nälkä, ja sitten illalla meneekin ihan kaikki.
Syön sopivasti aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä. Välipaloja en tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Metsurit ovat syöneet yleensä isoimman aterian vasta illalla ja aamulla hyvin vähän.
Varma tieto, kun suuren osa elämästäni olen syönyt samassa pöydässä metsurin kanssa.
Mun mies oli kanssa metsuri ja söi tukevan aamiaisen ja otti kunnon eväät töihin. Hän sanoi että vanhempien metsurien lounas saattoi olla makkara margariinilla, että ei tosiaan mitkään kevyet eväät.
No, silloin metsurit tekivätkin fyysisiä töitä, nythän he ohjaavat koneita.
Keho ei "totu" treenaamaan salilla intensiivisesti paastotilassa. Se vain tuntuu siltä. Tosiasiassa hiilareiden puute heikentää suorituskykyä, mikä ainakin minun mielestäni on saliharjoittelun tavoitteiden vastaista.
Riippuu varmasti todella paljon ihmisestä. Olin juuri viettämässä viikonloppua kaverin kanssa. Ollaan molemmat hoikkia. Kaveri söi ihan älyttömiä määriä aamuisin. En ikinä pystyisi syömään niin paljon aamulla. Itse syön pari leipää ja hedelmän aamuisin. Sitten syön maltillisen lounaan, välipalan ja päivällisen. Iltapalan jätän useimmiten kokonaan välistä.
Mutulla heittäisin, että jokaisella on yksilöllinen aineenvaihdunta, johon vaikuttaa moni asia ja se taas vaikuttaa siihen miten paljon voi syödä. Mutta myös mutulla sanoisin, että nämä, jotka syövät vain salaattia ja muuta kevyttä töissä ja ovat silti lihavia, ovat juuri sen takia lihavia. Kukaan ei selviä kuoleman nälässä koko iltaa, eikä pelkkä salaatti tai sosekeitto täytä kuin harvan hoikan ihmisenkään vatsaa lounasaikaan niin, että tämä pysyisi kylläisenä ja verensokeri tasaisena. Mutta kaikki ääripäät on huonoja ja lihavat ovat saaneet omat kylläisyyshormonit sekaisin ajan saatossa. Ravintoterapeutti ja lääkäri on oikeat osoitteet siinä vaiheessa, kun haluaa tilannetta oikeasti parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet työtön? Mene töihin niin ehkä ymmärrät paremmin ravintosuosituksia.
Olen eri. Kotona klo 7 vain maitokahvi. Takana 40 v. työelämää ja aamupala oli aina kello 10 (töissä ollessa oli tauko) ja sekin hyvin vähäinen esim. yksi voisarvi ja kahvi. Kello 13-14 välillä melko tuhti lounas. Ei ollut iltapäivällä tarvetta muuhun kuin yhteen kahvikupilliseen ilman mitään. Illalla kotona myös vain vähän, joku hedelmä ja hapankorppua ja pala juustoa. Eläkkeellä jatkunut sama ruokarytmi enkä koskaan lihonut, paino pysyi aina melkein samana, 1-2 kilon vaihtelua oli mutta harvoin ja sekin meni itsestään alas. Itselläni riitti hyvin energiaa ilman isoa aamupalaa. Ravintosuosituksille olen viitannut kintaalla. Itse tiedän ja tunnen mikä sopii kropalle. N175/66.
Outoa. Itse painoin suurimman osan elämääni noin 54 kiloa, 174 kg, en olisi ikinä selviinnyt noin vähällä syömisellä, vaan pyörtyillyt vähän ajan kuluttua pitkin. Kuukausittain paino heitti noin 4 kiloa kierron mukaan.
Kyllä me ollaan todella erilaisia. Olen aina ihmetellyt teeveen nälkärealityjä, missä ruoat jaetaan "tasan", että se aikuinen mies saa saman minkä se kittana tyttö. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Siis äskeiseen 174 senttiä ja 54 kiloa. 🙄
Ehkäpä totuus löytyy sieltä sinun ja ahmivien palleroiden väliltä 😊 Olen iloinen puolestasi, kun tämä on sinulle helppoa ja kateellinen myös. Omalta kohdalta voin vain sanoa, että ei täällä kalorisuohon uponneena oo helppoa tai kivaa. Elimistö pitää kiinni saavutetuista eduista ja oman kroppani ja mieleni oon ainakin saanut niin sekaisin vuoroin nälällä ja vuoroin yltäkylläisyydellä, että vaikea sitä varmasti onkin ymmärtää. Laihdutuksen aloitin 30 v. sitten yläasteella, kun painoa oli 177 cm varressa 63 kg. Nyt pituus tullut vähän alaspäin ja painoa tällä hetkellä 93 kg eli huono ihminen olen.