Opettakaa lapsillenne miten koirien kanssa käyttäydytään!!!!!!!

kuvitteletko sinä että perus av-mamma väistää ketään kun on hyökkäysvaunuilla liikenteessä. No ei väistä vaan kaikkien yli jyrätään iloisesti.

Voit vaikka vaunut tmv. kohdatessasi iloisesti kajauttaa, että ohitatte ojan puolelta, niin että toinen tietää. Pomppiminen kevyen liikenteen väylän puolelta toiselle ei ole hyvä juttu kun väylällä kumminkin liikkuu suht kovaa ja suht äänettömästi liikkuvia fillareita, mopoja ja nyt kun kesäkausi taas alkaa, suosikkiotuksiani (NOOOT) eli rullaluistelijoita sauvoineen...

Meidän koirat ovat oppineet kulkemaan taluttajansa vasemmalla puolen, niin että me menemme vasenta reunaa (koirat ojan puolella) aina kun mahdollista. Jos joudumme menemään toista laitaa, koirat vaihtavat ojan puolelle.

ymärrä kovin monetkaan miten suhtaudutaan vieraaseen koiraan. Jos menit toiselle puolen tietä niin kyllä sillon on todella lapsen äidillä vastuu jos antaa lapsensa juosta. Itse olen törmännyt näihin nii monta kertaa että jos näyttää sille että lapsi tulee kohti niin sanon että älä tule ainakaan silittämään tosta vaan vaikka koira ei sellaisesta hätkähdä mutta en pidä itse siitä! Kyllä koiralla ja omistajalla pitää olla samanlainen yksityisyys lenkillä kun muillakin ihmisillä. Ei kai kukaan tykkäis jos aina olis joku tulemassa luokse tms. Vaikka olisi puhelimessa niin ihmiset saattaa silti tulla selittämään jotain, en ymmärrä! Enhän voi yhtäaikaa vastata ja puhua puhelimessa! JOTAIN KÄYTÖSTAPOJA KOIRIA JA KOIRANOMISTAJIA kohtaan KIITOS.

Olen samaa mieltä siitä, että lapset pitää opettaa ja koirat kouluttaa siihen, että vieraisiin lajikkeesta riippumatta ei kosketa ilman lupaa. Tuo, että koiraa kohti ei saa juosta, pistää kuitenkin mietteliääksi. Ihmisillä, lapsillakin, on kuitenkin koiraan liittymättömiä syitä juosta koiran lähettyvillä (sen ohi tai esimerkiksi koiran lähellä/takana olevan asian tai henkilön luokse) ja täysi oikeus siihen.



Koira, joka ei pysy rauhallisena, jos sen ohittaa lähietäisyydeltä vaihdikkaasti ei minusta kuulu taajama- tai kaupunkialueelle. Ei ihmisiä voi edellyttää rajoittamaan normaalia toimintaansa, koska koiraa ei ole koulutettu sietämään normaalia liikkumista.



Oma kokemukseni koiranomistajan ohittamisesta polkupyörällä tai lenkkeillen on, että se on aina pienoinen jännitysnäytelmä. Etenkin iltaisin lenkkeillessä koiranomistaja ei usein huomaa minun juoksevan kohti, eikä ehdi käskyttää koiraa, vaan reaktio jää koiran koulutuksen varaan. 70 prosentissa ohituksista se on agressiivinen/innokas syöksähdys kohti minua. Pyörällä on hankalampaa. En tiedä, onko se pinnojen pyörivä liike vai mikä, mutta varsinkin pikkukoirat lähtevät yleensä seurailemaan tai väintään haukkuvat perään.

- mutta meillä onkin iso koira, joka on helppo havaita. Plus sanon että "sopiihan, että me ohitetaan teidät oikealta", siihen ei ole ainakaan toistaiseksi kukaan kehdannut sanoa, että ei kuule rakinpaskattaja sovi.

HAHA kuvitteletko sinä että perus av-mamma väistää ketään kun on hyökkäysvaunuilla liikenteessä. No ei väistä vaan kaikkien yli jyrätään iloisesti.

Voit vaikka vaunut tmv. kohdatessasi iloisesti kajauttaa, että ohitatte ojan puolelta, niin että toinen tietää. Pomppiminen kevyen liikenteen väylän puolelta toiselle ei ole hyvä juttu kun väylällä kumminkin liikkuu suht kovaa ja suht äänettömästi liikkuvia fillareita, mopoja ja nyt kun kesäkausi taas alkaa, suosikkiotuksiani (NOOOT) eli rullaluistelijoita sauvoineen...

Meidän koirat ovat oppineet kulkemaan taluttajansa vasemmalla puolen, niin että me menemme vasenta reunaa (koirat ojan puolella) aina kun mahdollista. Jos joudumme menemään toista laitaa, koirat vaihtavat ojan puolelle.

Polkupyörä on suhteellisen äänetön ja se liikkuu nopeasti eli se yllättää usein, vaikka miten yrittää olla silmät selässä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että koirien mielestä polkupyörä on jotenkin outo ja pelottava, kun ihminen on sen päällä, sama juttu moottoripyörän tai mopon kanssa jos koira ei ole sellaisiin tottunut. Mieheni lapsuudenkodin naapurissa oli schäferi, joka oli aina tarttumassa ohiajavien mopoilijoiden ja fillaristien lahkeeseen.

Etenkin paimenkoiriin taas juokseva ihminen vaikuttaa sillä tavalla, että sen perään pitää lähteä, paimentamaan. Ja nuoremman koiran mielestä juokseminen on selkeästi leikkimistä.

Pyöräilijän näkökulma: Olen samaa mieltä siitä, että lapset pitää opettaa ja koirat kouluttaa siihen, että vieraisiin lajikkeesta riippumatta ei kosketa ilman lupaa. Tuo, että koiraa kohti ei saa juosta, pistää kuitenkin mietteliääksi. Ihmisillä, lapsillakin, on kuitenkin koiraan liittymättömiä syitä juosta koiran lähettyvillä (sen ohi tai esimerkiksi koiran lähellä/takana olevan asian tai henkilön luokse) ja täysi oikeus siihen.

Koira, joka ei pysy rauhallisena, jos sen ohittaa lähietäisyydeltä vaihdikkaasti ei minusta kuulu taajama- tai kaupunkialueelle. Ei ihmisiä voi edellyttää rajoittamaan normaalia toimintaansa, koska koiraa ei ole koulutettu sietämään normaalia liikkumista.

Oma kokemukseni koiranomistajan ohittamisesta polkupyörällä tai lenkkeillen on, että se on aina pienoinen jännitysnäytelmä. Etenkin iltaisin lenkkeillessä koiranomistaja ei usein huomaa minun juoksevan kohti, eikä ehdi käskyttää koiraa, vaan reaktio jää koiran koulutuksen varaan. 70 prosentissa ohituksista se on agressiivinen/innokas syöksähdys kohti minua. Pyörällä on hankalampaa. En tiedä, onko se pinnojen pyörivä liike vai mikä, mutta varsinkin pikkukoirat lähtevät yleensä seurailemaan tai väintään haukkuvat perään.

juosta koiran lähettyvillä kuin juosta suoraan koiraa kohti sitä tuijottaen ja mahdollisesti vielä kiljuen.

Mitä tarkoitat lähietäisyydellä? Minun koirani ei välitä pyöräilijöistä, eikä syöksy niiden perään, mutta jos kävelijä ohittaa minut olkapäätäni hinkaten niin koira saattaa tätä vierasta nuuhkaista tai kuonolla tökätä. Ja tästä sitten ihmiset suuttuvat, vaikka olisivat voineet ohittaa kauempaa...

AP

Olen samaa mieltä siitä, että lapset pitää opettaa ja koirat kouluttaa siihen, että vieraisiin lajikkeesta riippumatta ei kosketa ilman lupaa. Tuo, että koiraa kohti ei saa juosta, pistää kuitenkin mietteliääksi. Ihmisillä, lapsillakin, on kuitenkin koiraan liittymättömiä syitä juosta koiran lähettyvillä (sen ohi tai esimerkiksi koiran lähellä/takana olevan asian tai henkilön luokse) ja täysi oikeus siihen.

Koira, joka ei pysy rauhallisena, jos sen ohittaa lähietäisyydeltä vaihdikkaasti ei minusta kuulu taajama- tai kaupunkialueelle. Ei ihmisiä voi edellyttää rajoittamaan normaalia toimintaansa, koska koiraa ei ole koulutettu sietämään normaalia liikkumista.

Oma kokemukseni koiranomistajan ohittamisesta polkupyörällä tai lenkkeillen on, että se on aina pienoinen jännitysnäytelmä. Etenkin iltaisin lenkkeillessä koiranomistaja ei usein huomaa minun juoksevan kohti, eikä ehdi käskyttää koiraa, vaan reaktio jää koiran koulutuksen varaan. 70 prosentissa ohituksista se on agressiivinen/innokas syöksähdys kohti minua. Pyörällä on hankalampaa. En tiedä, onko se pinnojen pyörivä liike vai mikä, mutta varsinkin pikkukoirat lähtevät yleensä seurailemaan tai väintään haukkuvat perään.

Täällä huutelee koiran- ja lapsenomistaja. Olin tosiaan siellä mettässä koiriani kouluttamassa, olin siis vetäytynyt todellakin niin kauas kuin pippuri kasvoi, saaren rannalle, koirineni. Toinen koira jo koulutettu kolmevuotias, ja toinen pieni viisikuinen. Alle viisikuistahan saa pitää vapaana, ja pakkohan se onkin, jos haluaa ikinä saada koiransa koulutettua.



No, olin siellä rannalla sitten treenaamassa pennun kanssa lähellä pysymistä ja luoksetuloa. Istuskelin siis kivikossa palkkaamassa puppea. Kauempana meistä metsästä ulos pilkahti pariskunta. Lähtivät etenemään meitä kohden, vaikka heidän kohdaltaan lähti rannasta ylös polku.



Tulivat yhä lähemmäksi, joten otin kutsuin koirat luokse ja otin pannoista kiinni. Lähestyvät yhä lähemmäs. Niin lähelle, että ovat ohittamassa meitä parin metrin päästä vaikka tilaa oli kymmeniä metrejä. Selkeästi meihin päin nenä pystyssä pälyillen.. Alkavat kohdallamme sitten huudella että KOIRIA EI SAA PITÄÄ VAPAANA. Vastaan hyvässä hengessä että luoksetuloa tässä harjoitellaan, menkää vain ohitse. Jäävät siihen kohdalle huutamaan.



Tässä vaiheessa viisikuinen riehaantuu ja alkaa tempomaan ja lipeää otteestani ja juoksee pariskunnan luo, jotka säikähtävät ja alkavat juosta karkuun. Komennan vanhemman koiran maahan paikalleen ja pyydän pariskuntaa pysähtymään että saan pennun kiinni. Tämän tehtyäni siirryn taas etäämmälle. Pariskunta seuraa perässäni huutaen, että pelkäävät koiria ja olen vastuuton kun pidän koiria vapaana, heillä on kyllä oikeus kulkea juuri tästä jos haluavat, ja juuri sen takia tästä läheltä ohittavatkin: osoittaakseni minulle oikeutensa. Totean että ei se kyllä minun koulutustyöni tulosta paranna, ja itsehän siinä asettautuvat alttiiksi koiran lähestymiselle, valinta on oma. Alkavat huutamaan ja huitomaan, jolloin pentu lipeää taas otteestani ja ryntää pariskunnan luo, jotka alkavat kirkumaan ja juoksemaan. Pentu luulee että sitä leikitetään, ja haukkuu ja hyppii ympärillä, ja minä taas perään.



Pariskunta huutaa, että lyö pennulta hengen pois, olen vastuuton ja koira tappaja. Heitä on kuulemma koira purrut useaan kertaan. Heitän, että en ihmettele, jos käyttäydytte tuollatapaa; voitteko pysähtyä ja rauhoittua jotta saan koiran kiinni.



Tulos: koulutustilanne meni ihan kiville, ja pariskunnan koiraviha senkun kasvaa, ja ihan omasta syystä. En siis voi kun ihmetellä tuollaista asennetta, että kyllä on ihmisenä oikeus sihen ja tähän ja koiran pystyttävä seisomaan aloillaan kuin kivi. Sen vertaa pitäisi pystyä ihmisen eläintä ymmärtämään, että ei mene sen luokse ja juoksentele ympäriinsä, jos ei halua eläimen huomiota itseensä. Ja myös sen voisi ymmärtää että koiraa ei pysty kouluttamaan tilanteet kestäväksi jos missään paikassa ei voi treenata. Eikä siihen kannata mennä väliin solkkaamaan.



Kyllä harmittaa vieläkin vaikka tilanteesta on vuosia aikaa, mielelläni olisin sitä pariskuntaa voinut ohjastaa siinä että miten koiraa EI kannata kohdata, jotta säästyisi jatkossa sitten niiltä puremilta. Ei kyllä itsellä tulisi mieleen mennä vieraan koiran liki, huutaa ja huitoa sitä ja sitten syyttää sen koiran omistajaa.

Kun koiria rakastavat lapset muuttuivat koirapelkoisiksi, on se todella surullista katsottavaa. Pieni koiranpentu juoksee kohti ja melkein koulukäinen lapsi on itkien menossa metsään karkuun, naura sinä jos se on niin huvittavaa! Sama koiranpentu tutun ihmisen taluttaman hihnassa voi jopa aiheuttaa ihastusta, sittenkin silittämään täytyy houkutella. Kun tuo ongelma edes olisi vain yleisillä teillä, mutta oma pihakin on valitettavan turvaton. Viime kesänä naapuriin tuli koiraperhe vierailulle ja mitä he tekivätkään ensimmäisenä? Aivan, pääsivät koiransa vapaaksi ja tuo ihanainen ilmestys olikin sitten saman tien MEIDÄN pihallamme juoksemassa kohti lapsia ja hyppimässä päälle. Sen paniikin jälkiä ei ihan äkkiä taas korjaillakkaan. "Meidän koira NIIIIN tykkää lapsista" oli ainoa kommentti koiranomistajilta. No enpä moista huomannut...

40

Oman koirani kohdalla voin tämän allekirjoittaa. Koiran pää siis vuotaa, hermot eivät kestä. Tästä syystä ei myöskään käytetä jalostukseen. Oman perheen kanssa toimii hyvin.

Kyllä taas on tässä viimeisen vuoden ollut niin innoissaan koiraihmisten "käytökssestä", talvella pilataan hiihtoladut ulkoiluttamalla koiria vaikka toiminta on selkeästi kielletty, kevään tullen saadaan nauttia lumen sulamisen muassaan esiin tulevista koiran paskoista ja sitten koko kesän saa varoa missä kulkee kun hulluja hurttia pidetään kielloista huolimatta vapaina (ai niin eihän se meidän musti pure kun oon kouluttanu, hei herätkää se on eläin joka kyllä puree kun sille päälle sattuu!)

Helpoin ja humaanein lähestyminenhän on tässä tilanteessa on olla ottamatta sitä koiraa jos ei edes sen paskoja jaksa siivota ja kyllä nuo vapaana kulkevat rakit voisi ihan hyvin suoraan vaan viedä piikille. Sehän olisi tuollaiselle kaupungissa kituvalle eläimelle ihan humaani ratkaisu.

Edelleen jaksan ihmetellä missä ne lapset ja vieraat silittelijät niin suuri ongelma on?

Pääkaupunkiseudulla ulkoilutan omaa koiraani useampaan kertaan päivässä ja tosi harvoin tulee ketään kysmättä koiraan koskemaan. Paljon häiritsevämpää ovat irti koiriaan pitävät koiran omistajat sekä omistajat joilla ei ole pienintäkään otetta koiraansa. Ei sitä koiraakaan saa päästää toisen koiran luo kysymättä, siinä on aivan liian monelle koiranomistajalle opettelun paikka.

Varsinkin kesä on pahaa aikaa, kun tulee bussilasteittain japanialaisia, jotka haluavat kuvata koiraani yksin ja itsensä kanssa... Koirasta riippuen yrittäjiä on paljon. Pieni seurakoirarotu on suosittu lähetelyn kohde.

Täällä huutelee koiran- ja lapsenomistaja. Olin tosiaan siellä mettässä koiriani kouluttamassa, olin siis vetäytynyt todellakin niin kauas kuin pippuri kasvoi, saaren rannalle, koirineni. Toinen koira jo koulutettu kolmevuotias, ja toinen pieni viisikuinen. Alle viisikuistahan saa pitää vapaana, ja pakkohan se onkin, jos haluaa ikinä saada koiransa koulutettua.

No, olin siellä rannalla sitten treenaamassa pennun kanssa lähellä pysymistä ja luoksetuloa. Istuskelin siis kivikossa palkkaamassa puppea. Kauempana meistä metsästä ulos pilkahti pariskunta. Lähtivät etenemään meitä kohden, vaikka heidän kohdaltaan lähti rannasta ylös polku.

Tulivat yhä lähemmäksi, joten otin kutsuin koirat luokse ja otin pannoista kiinni. Lähestyvät yhä lähemmäs. Niin lähelle, että ovat ohittamassa meitä parin metrin päästä vaikka tilaa oli kymmeniä metrejä. Selkeästi meihin päin nenä pystyssä pälyillen.. Alkavat kohdallamme sitten huudella että KOIRIA EI SAA PITÄÄ VAPAANA. Vastaan hyvässä hengessä että luoksetuloa tässä harjoitellaan, menkää vain ohitse. Jäävät siihen kohdalle huutamaan.

Tässä vaiheessa viisikuinen riehaantuu ja alkaa tempomaan ja lipeää otteestani ja juoksee pariskunnan luo, jotka säikähtävät ja alkavat juosta karkuun. Komennan vanhemman koiran maahan paikalleen ja pyydän pariskuntaa pysähtymään että saan pennun kiinni. Tämän tehtyäni siirryn taas etäämmälle. Pariskunta seuraa perässäni huutaen, että pelkäävät koiria ja olen vastuuton kun pidän koiria vapaana, heillä on kyllä oikeus kulkea juuri tästä jos haluavat, ja juuri sen takia tästä läheltä ohittavatkin: osoittaakseni minulle oikeutensa. Totean että ei se kyllä minun koulutustyöni tulosta paranna, ja itsehän siinä asettautuvat alttiiksi koiran lähestymiselle, valinta on oma. Alkavat huutamaan ja huitomaan, jolloin pentu lipeää taas otteestani ja ryntää pariskunnan luo, jotka alkavat kirkumaan ja juoksemaan. Pentu luulee että sitä leikitetään, ja haukkuu ja hyppii ympärillä, ja minä taas perään.

Pariskunta huutaa, että lyö pennulta hengen pois, olen vastuuton ja koira tappaja. Heitä on kuulemma koira purrut useaan kertaan. Heitän, että en ihmettele, jos käyttäydytte tuollatapaa; voitteko pysähtyä ja rauhoittua jotta saan koiran kiinni.

Tulos: koulutustilanne meni ihan kiville, ja pariskunnan koiraviha senkun kasvaa, ja ihan omasta syystä. En siis voi kun ihmetellä tuollaista asennetta, että kyllä on ihmisenä oikeus sihen ja tähän ja koiran pystyttävä seisomaan aloillaan kuin kivi. Sen vertaa pitäisi pystyä ihmisen eläintä ymmärtämään, että ei mene sen luokse ja juoksentele ympäriinsä, jos ei halua eläimen huomiota itseensä. Ja myös sen voisi ymmärtää että koiraa ei pysty kouluttamaan tilanteet kestäväksi jos missään paikassa ei voi treenata. Eikä siihen kannata mennä väliin solkkaamaan.

Kyllä harmittaa vieläkin vaikka tilanteesta on vuosia aikaa, mielelläni olisin sitä pariskuntaa voinut ohjastaa siinä että miten koiraa EI kannata kohdata, jotta säästyisi jatkossa sitten niiltä puremilta. Ei kyllä itsellä tulisi mieleen mennä vieraan koiran liki, huutaa ja huitoa sitä ja sitten syyttää sen koiran omistajaa.

Ja tosiaan, lakikin antaa luvan pitää pentukoiraa vapaana.

ihan meidän vieressä on noin 25km lenkkeilyreittejä, ja arvaapa mikä määrä on talvisin latua ja mikä määrä kävelijöiden ja koiranulkoiluttajien käytössä?

Kävelijöille ja muille on 500m, loput on latua. Jee, näin hyvin kaupunki huolehtii muiden kuin hiihtäjien ulkoilusta. Olisi kiva jos talvellakin voisi ulkoilla kunnolla, ja lenkkeillä muuallakin kuin ahtailla jalkakäytävillä täydessä ruuhkassa.

Jäällekin tekevät ladun, jolla ei saa edes koirahiihtää. Eivät voi tehdä ladun viereen sitten millään paria metriä lanattua kaistaa niille jotka kävelevät, ei se olisi aivan liian iso vaiva. Koska totta kai KAIKKI suomalaiset hiihtävät, eikä kenelläkään ole koiraa.

Kyllä taas on tässä viimeisen vuoden ollut niin innoissaan koiraihmisten "käytökssestä", talvella pilataan hiihtoladut ulkoiluttamalla koiria vaikka toiminta on selkeästi kielletty, kevään tullen saadaan nauttia lumen sulamisen muassaan esiin tulevista koiran paskoista ja sitten koko kesän saa varoa missä kulkee kun hulluja hurttia pidetään kielloista huolimatta vapaina (ai niin eihän se meidän musti pure kun oon kouluttanu, hei herätkää se on eläin joka kyllä puree kun sille päälle sattuu!)

Helpoin ja humaanein lähestyminenhän on tässä tilanteessa on olla ottamatta sitä koiraa jos ei edes sen paskoja jaksa siivota ja kyllä nuo vapaana kulkevat rakit voisi ihan hyvin suoraan vaan viedä piikille. Sehän olisi tuollaiselle kaupungissa kituvalle eläimelle ihan humaani ratkaisu.

Sama tilanne jos se mukula juoksee kohti koiraa ja koira alkaa haukkua. Sekä äitikkä että muksu pelästyvät kuoliaaksi.



Kaikki koirat eivät ole tottuneet arvaamattomasti liikkuviin lapsiin ja saattavat pelästyä tai innostua liikaa.



Jos kävelen koiran kanssa ohi teihin katsomatta tarkoittaa se sitä, että jättäkää meidät rauhaan.



Kiitos.

mene syöttämään sille karvaturvalle iltapuuro ja peittele se sänkyysi!

mene syöttämään sille karvaturvalle iltapuuro ja peittele se sänkyysi!

ap saat tämmöisiä vastauksia joltain häiriintyneeltä koiranvihaajalta (joka ilmeisesti sitten ei välitä lastensa turvallisuudesta koirien seurassa).

Suomessa laki jostain syystä sallii jalankulkijoiden ja myös koirien sekä heidän ulkoilujalle minkä tahansa puolen kulkemisen kevynliikenteen väylillä, vaikka kuka tahansa aktiiviliikkuja ymmärtää, että jokaisen oikean puoleinen kulku, ja holtittoman pulolen vaihtamisen välttäminen, edesauttaa kaikkien em. väylillä liikuvia.



Meillä lapset on jo minikoosta lähtien opetettu käyttämään oikeaa laitaa, mutta myös varomaan muita kävelijöitä, koiria ja jopa pyöräiljöitä, joiden kuvittelisi kaupunkialueella myös käyttävän oikeaa laitaa. Voisitteko te kaikki, ainakin kaupunkialueilla kulkevat noudattaa kaupunkialueiden järkisääntöä, vaikkei se kaikkea lainmukaista sallisikaan? Helpottais kulkua!

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!nih

lapsella on isompi oikeus juosta siellä jalkakäytävällä kuin koiralla. Koiraihminen pitäköön koiransa sen verran tiukassa liekassa ettei se pääse ulkoilevien lasten kimppuun hyökkimään innoissaan.

Minä olen aina oppinut, että kävellen vasenta laitaa ja pyörällä oikeaa laitaa.

Miten niiden kanssa käyttäydytään?

mutta sillä tavalla, että ei rynnätä koiran luo eikä kosketa siihen ilman omistajan lupaa. Kun lupa on saatu, koiralle kannattaa antaa ensin käsi haisteltavaksi ja sitten koskea sitä esim. rintaan, ei päähän. Koiran omistajan tietenkin pitää opastaa koiran silittämisessä, jos antaa siihen luvan.