Onko ketään muita, joka tuntee olevansa liian haastavassa / vaikeassa työssä?

ei ketään?

Minä vaihdoin pois hoitoalalta, koska tunsin olevani liian osaamaton ja tyhmä. Kolme vuotta tuskailin, kunnes luovutin. En saanut oikein minkäänlaista perehdytystä ja monessa paikassa minun olisi pitänyt olla kaikkein pätevin, kun muut olivat opiskelijakeikkalaisia tmv.

No itse vaihdoin pois luokanopettajan työstä siksi, että työtä oli mahdotonta tehdä hyvin. Työ meni hullummaksi vuosi vuodelta. Oppilasaines ei ollut koulukuntoista, päivittäin olisi tarvittu opettajan sijaan psykiatria. Uusia vaatimuksia perustyön päälle tuli eri hankkeiden myötä jatkuvasti, vaikka entisissäkään ei pysynyt perässä. Laskin eräässä syksyn opekokouksessa, että pakollisia uusia tai vähintään päivitettyä tietoa vaativia työskentelyalustoja erilaisine vaatimuksineen tuli sille syksylle 8. Kaikki rehtorin mielestä ihan älyttömän tärkeitä, mitään ei saanut jättää pois. 

Tein valintani, ja jäin sitten itse pois.

mulla on samoja tuntemuksia IT-puolelta. Suurin syy kuitenkin on mm. oman organisaation ongelmat ja sekasotkut, jotka kuormittavat valtavasti.

Sitä palkkaa maksetaan varmaankin juuri siitä syystä, että työn sisältö on sitä itseään, eikä kukaan halua sitä tehdä ilman kunnon korvausta.

IT-alalla kun on niitä kivojakin hommia joihin löytyy halukkaita.

Sisäänajo työhön voi viedä vuosia.

Minulla oli päinvastainen ongelma ja tuntui että työ ei anna lainkaan haasteita. Kysyin sitten esimieheltä haastavampia tehtäviä. Vähän aikaa tuntui hyvältä, sitten niihinkin tottui. Kysyin lisää haastavia tehtäviä, sain ylennyksen. Taas tuntui vähän aikaa hyvältä, sitten siihenkin tottui. Lopulta vaihdoin työpaikkaa ja perustin oman yrityksen. Vaihtaminen voi auttaa sinuakin tai pyydät vähemmän haastavia tehtäviä.

Sama juttu. Painostettiin ylempään asemaan. Alun perinkin vähän epäröin, mutta ajattelin että ehkäpä opin. Ei ole käynyt niin ja tuntuu kyllä että tämä ei ole yhtään minua varten. Työaika ei riitä uusien asioiden kunnolla opettelemiseen, enkä tee työtäni hyvin, tiedän sen.  Ennen tykkäsin työstäni, mutta nyt kaikki työnilo on kadonnut.

En tajua nykyisestäni yhtään mitään. Olen opetellut muutaman alan slangijargonin ulkoa ja tuiman ilmeen - ihan pokkana vaan vedän. Hihhih - nytkin vaan punkuttelen lauteiden alla ja avustaja kirjoittaa jonkun0 rapsan johonkin - emmä ees tiädä mihin. Saatanallinen liksa ja oma kuski - mikäs tässä.

minulla on myös työnilo kadonnut. aiemmin tunsin hyviä tuntemuksia, mutta en enää. Kaikki ihmiset ympärillä, omassa työyhteisössä,  aivan liiaksi vain työstä kiinnostuneita. Olen aivan liian hyvällä palkallakin. Alalla on paljon työvoimasta pulaa, kokeneesta ja osaavasta. Olen hyötynyt paljon, kun CV näyttää hyvältä. Todellisuudessa en osaa juuri mitään ja olen ahdistunut. en tiedä, kuinka kauan jaksan tätä. Haluaisin tehdä jotain, mistä oikeasti tykkään. Palkka varmaan tippuu 2/3 tai puolet, mutta saisin parempia fiiliksiä arkeeni.

Minä. Olen vähän yli 60 v. Huomaan, etten enää jaksa kuten ennen ja työstä palautuminen kestää kauemmin.

Pelkään tekeväni töissä jonkin ison virheen, pienempiä sattuu lähes päivittäin. Vielä pitäisi neljä vuotta jaksaa eläkeikään saakka.

Lopetin esimiestyön kuusi vuotta sinniteltyäni. Ei ikinä enää, vaikka mitä maksettaisiin. Jälkikäteen ajatellen olen ihmetellyt, että miten kestin noinkin pitkään sitä hullunmyllyä. Organisaatiouudistuksiakin tehtiin kolme pelkästään tuona aikana.

Luultavasti olin tyhmän ylpeä enkä voinut antaa periksi. Ajattelin, etten voi juuri nyt jättää pulaan muita. Niin kuin olisin ollut korvaamaton.

Minä en pärjännyt kieltenopettajana yläkoulussa. Työ oli liian vaativaa sirkusta levottomien ja oireilevien oppilaiden kanssa ja olin koko ajan ihan uupunut myös hankkeiden kanssa. Työhön meno tuntui ahdistavalta ja yöunet meni.Pakko oli palata takaisin aikuisia opettamaan vaikka palkka huonompi.

minulla on kanssa yöunet huonoja. Mihin tämä vielä johtaa. jotenkin vain ei osaa antaa periksi. Kuinka kauan tätä jaksaa? miten työterveys suhtautuisi, jos kertoisin, että en vain jaksa? olen niin ahdistunut toimenkuvastani.

Pidän työstäni, olen siinä hyvä, haasteita riittää jokaiselle päivälle. Mutta työilmapiiri menee kokoajan huonommaksi, ja syö voimia enemmän ja enemmän. Tiedä, miten jaksaisin ahdistumatta, masentumatta. Lähteminen ja vaihtaminen ei ole enää mahdollista, se juna meni jo.