Pitkänsitkeää päästä keskenmenosta yli...

Joka paikassa tuntuu näkyvän naisia, joilla on suunnilleen sen kokoinen raskausvatsa, jollainen minulla voisi olla... Kaikkialla tuntuu olevan vauvoja, ihmiset hellivät ja rakastavat vauvojaan ja minulla on syli tyhjä. Öisin koen yhä uudestaan ja uudestaan sen saman verisen sairaalakokemuksen, enkä aina tiedä, nukunko vai olenko hereillä. Päivällä, kun on joskus hetki olla vain ja pysähtyä, on se aina ensimmäisenä mielessä, ja myös siellä pysyy kuin liimattuna.



Koskahan tämä helpottaa, en jaksaisi enää...