Enkö tunne tunteita vai olenko viallinen? Lamaantuminen niiden seurassa jotka ovat pahoinpidelleet
Minussa ei herätä oikein muuta reaktiota kuin se, että olen tarpeeksi iloinen/miellyttävä/neutraali ja että selviydyn. Samalla jäädytän muut tunteeni ja kun olen yksin niin lamaannun.
Näin käy esimerkiksi isoisäni seurassa joka käytti seksuaalisesti hyväkseen. Äitini seurassa joka on henkisesti pahoinpidellyt paljon kuten myös lapsuudessa fyysisesti. Muutenkin hän kontrolloi ja aiheutti kovin kaikenlaista huolta perheessä.
Sama käy myös muiden ihmisten kanssa jotka ovat ns vaarallisia mutta minulle niin "turvallisen" tuttuja. Edes väkivaltaisia kumppaneita en pelkää enää ja voisin suhteen jälkeen ihan hyvin olla kavereita ja painaa villasella asiat vaikka itse tilanteessa paljon kärsinkin.
Huomaan kyllä sen että olen yksin todella lamaantunut, jaksamaton ja kärsin masennuksesta alituiseen. Jo vuosia kestomasennut pysynyt.
Ja huomaan, etten pidä itsestäni lainkaan. Olen tosi ihmeellinen enkä pysy perässä omien inpulssien kanssa. En voi luottaa itseeni. Enkä tavallaan koe edes tuntevani itseäni. Mitään en osaa, mihinkään en kykene jne. Itsetunto on heikko.
Mietin vain että mitä vikaa minussa on ja suren sitä mikä olen. Enkä kestäisi enää.
Niin mitä tämä oikein on?
Kommentit (15)
Olet traumatisoitunut. Ja onnistut toimimaan normaalisti ihmisten kanssa jotka ovat kohdelleet sinua kaltoin.
Jatkan vielä. Hae apua psykoterapiasta ( pitkäkestoinen).
T. 2
Siis pointti tässä oli, että miksi en reagoi!? Kunnolla. Pistä luuta kurkkuun ja haistata pitkiä. Miksi en irrota ja puolusta itseäni. Miksi en katkaise välejä? Miksi en ole itseni puolella?
Tämä minua häiritsee. Miksi en vain voi auttaa itseäni vaan päinvastoin minä tuhoan ja inhoan itseäni.
AP
Miksi olet ylipäätään missään tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa??
Pahoinpitelyt ja hyväksikäyttö traumatisoi ihmisen vakavasti. Tarvitset ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Siis pointti tässä oli, että miksi en reagoi!? Kunnolla. Pistä luuta kurkkuun ja haistata pitkiä. Miksi en irrota ja puolusta itseäni. Miksi en katkaise välejä? Miksi en ole itseni puolella?
Tämä minua häiritsee. Miksi en vain voi auttaa itseäni vaan päinvastoin minä tuhoan ja inhoan itseäni.
AP
Sähän nimenomaan reagoit kunnolla. Olet kokenut sellaisia asioita, joiden vuoksi sun mieli suojaa sua vaimentamalla reaktiot, jotta pysyt turvassa etkä romahda. Se on ihan normaalia, ja merkki oikein hyvin toimivasta psyykestä. Sun pitää nyt saada traumatyöskentelyyn erikoistunut pitkäaikainen psykoterapeutti, jonka kannattelemana voit alkaa pikku hiljaa päästämään ne tunteet esiin. Ei ole oikein, että sinä kärsit, kun sinulle on tehty väärin.
Ole yhteydessä nyt terveyskeskukseen ja sano, että tarvitset lähetteen psykoterapiaan. Kun pääset lääkäriin, älä vähättele oireitasi.
Vierailija kirjoitti:
Olet traumatisoitunut. Ja onnistut toimimaan normaalisti ihmisten kanssa jotka ovat kohdelleet sinua kaltoin.
Terapia on alkanut mutta minusta tuntuu ettei taida ymmärtää traumoista paljoa. Tai en ole vielä päässyt kovin syvällisesti niihin kiinni terapiassa. Ehkä vielä tulevaisuudessa.
AP
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet ylipäätään missään tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa??
No duh, koska niin trauma toimii. T. Ei ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet traumatisoitunut. Ja onnistut toimimaan normaalisti ihmisten kanssa jotka ovat kohdelleet sinua kaltoin.
Terapia on alkanut mutta minusta tuntuu ettei taida ymmärtää traumoista paljoa. Tai en ole vielä päässyt kovin syvällisesti niihin kiinni terapiassa. Ehkä vielä tulevaisuudessa.
AP
Onhan hän laillistettu psykoterapeutti? Löytyy siis julkiterhikki-sivustolta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pointti tässä oli, että miksi en reagoi!? Kunnolla. Pistä luuta kurkkuun ja haistata pitkiä. Miksi en irrota ja puolusta itseäni. Miksi en katkaise välejä? Miksi en ole itseni puolella?
Tämä minua häiritsee. Miksi en vain voi auttaa itseäni vaan päinvastoin minä tuhoan ja inhoan itseäni.
AP
Sähän nimenomaan reagoit kunnolla. Olet kokenut sellaisia asioita, joiden vuoksi sun mieli suojaa sua vaimentamalla reaktiot, jotta pysyt turvassa etkä romahda. Se on ihan normaalia, ja merkki oikein hyvin toimivasta psyykestä. Sun pitää nyt saada traumatyöskentelyyn erikoistunut pitkäaikainen psykoterapeutti, jonka kannattelemana voit alkaa pikku hiljaa päästämään ne tunteet esiin. Ei ole oikein, että sinä kärsit, kun sinulle on tehty väärin.
Ole yhteydessä nyt terveyskeskukseen ja sano, että tarvitset lähetteen psykoterapiaan. Kun pääs
Okei, no hyvä tietää, että olen kuitenkin "normaali" tavallaan. Sisäisesti kyllä tunnen paljon, niinkin paljon että se yksinkertaisesti näkyy itsetuhoisuutena ja pahoina masennuskausina. Tuntuu usein että sitä ajelehtii paikoillaan ja koko ajan kaikki vain toistuu ja elämä menee ohi. Koko elämä on ollut tätä selviytymistä itsensä kanssa, että kestää ja jaksaa. Sitten on ollut addiktioita jotka vieneet todella huonoon suuntaan elämän. Kaikenlaista ollut ja pelottaa että tätä tämä tulee olemaan loppuun asti enkä jaksaisi näin. En jaksaisi vihata itseäni enää. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet traumatisoitunut. Ja onnistut toimimaan normaalisti ihmisten kanssa jotka ovat kohdelleet sinua kaltoin.
Terapia on alkanut mutta minusta tuntuu ettei taida ymmärtää traumoista paljoa. Tai en ole vielä päässyt kovin syvällisesti niihin kiinni terapiassa. Ehkä vielä tulevaisuudessa.
AP
Onhan hän laillistettu psykoterapeutti? Löytyy siis julkiterhikki-sivustolta
On kyllä. Etenemme varmaan tarkoituksella hyvin hitaasti. AP
Tutkimukset ovat osoittaneet, että on neljäskin tapa reagoida koettuun uhkaan, miellyttäminen tai sulautuminen. Miellyttäminen stressireaktiona ja opittuna selviytymiskeinona yhdistetään eriyisesti kehitykselliseen eli kiintymyssuhdetraumaan.
Näistä merkeistä voit päätellä, tapahtuuko tätä omissa ihmissuhteissasi ja milloin sitä tapahtuu:
Tarkkailet muita, olet hyvin tietoinen ja kartalla muiden tunteista ja tarpeista
Sinun on vaikea tunnistaa omia tunteitasi, jopa yksin ollessasi
Tunnet olevasi hukassa ja että sinulla ei ole omaa identiteettiä (et tiedä, kuka olet)
Yrität jatkuvasti tehdä parhaasi ja varmistaa, että muut olisivat tyytyväisiä
Konfliktitilanteissa koitat vaistomaisesti ratkaista tilanteen hyvittelemällä vastapuolta
Et luota itseesi, omiin tunteisiisi ja ajatuksiisi, omaksut helposti toisten mielipiteitä
Saatat ylireagoida emotionaalisesti yllättävissä tilanteissa
Tunnet usein selittämätöntä alakuloa ja alavireyttä
Tunnet usein itsevihaa ja syyllisyyttä, tietämättä itsekään miksi
Sinun on vaikea sanoa "EI" läheisillesi, ystävillesi tai työsuhteissasi
Sinulla ei ole selkeitä rajoja ja tunnet, että sinua käytetään hyväksi
Tarkoitan että en kai oikein tunne kuitenkaan mitään koska heidän seurassaan kuitenkin pystyn olemaan. Olen välillä vihainen mutta en niin vihainen, että en voisi välit pitää kunnossa, jopa hyvissä väleissä. Siksi kaikki tuo altistaa uudestaan ja uudestaan sellaisiin suhteisiin jotka taas aiheuttavat minulla omassa suhteessa itseeni vakavia ongelmia. AP