Onko saattohoitoon joutuminen oikeasti masentavaa vai luulenko vain?
En ole sairas enkä joutumassa saattohoitoon mutta asia vaivaa minua muusta syystä jota en jaksa selittää. Muutama vuosi sitten katsoin Areenasta putkeen tv-dokumenttisarjan, jossa seurattiin perheenäidin sairastumista syöpään. Sarjan loppupuolella sairaus todettiin terminaalivaiheessa olevaksi ja nainen joutui saattohoitoon. Aluksi hän kävi saattohoidossa avopotilaana kotoa käsin, mutta lopuksi muutti saattohoitokotiin asumaan, kunnes viikkojen päästä kuoli. Olin suorastaan masentunut sarjan katsottuani. Onko saattohoitoon joutuminen masentavaa ja ihan hirveää elämän varjopuolelle heitetyksi tulemista vai luulenko vain?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Mitä?! Saattohoitoon päädytään palliatiivisen hoidon jälkeen. Saattohoidossa saa vahvoja kipulääkkeitä, mutta ei enää turhia hoitoja, kuten suonensisäistä nesteytystä tai suonensisäinen ravitsemusta eikä antibioottejakaan liiemmin. Miten se olisi huonoa?
Tarkoitin että onkohan se masentavaa. Ihan varmasti hoito ei ole huonoa.
Saattohoitokin voi epäonnistua, jolloin seurauksena on kivulias ja pitkittynyt kuolema.
Mitä ehdotat vaihtoehdoksi? Eutanasialakiehdotus ei mene eduskunnassa läpi, koska persut ja kristilliset torppaavat sen. Jäljelle jää oman käden oikeus. Terminaalivaiheen kuoleva vain ei pysty toteuttamaan sitä.
Ja kyllä, kuoleminen on masentavaa. Tai sitten se on suunnaton helpotus. Kaikki sen silti joutuvat kokemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä?! Saattohoitoon päädytään palliatiivisen hoidon jälkeen. Saattohoidossa saa vahvoja kipulääkkeitä, mutta ei enää turhia hoitoja, kuten suonensisäistä nesteytystä tai suonensisäinen ravitsemusta eikä antibioottejakaan liiemmin. Miten se olisi huonoa?
Tarkoitin että onkohan se masentavaa. Ihan varmasti hoito ei ole huonoa.
Ihan varmasti hoito voi olla huonoa. Tästä on kauhuesimerkkinä Suursuon sairaala Helsingissä.
Ei se enää siinä vaiheessa varmaan ole erityisen masentavaa. Luulisi että siinä vaiheessa on jo käsitellyt tunteita sairaudesta ja kuolemasta yms.
Yhtäkkiä ajattelisin, että se ajatus/tieto kuolemasta on se masentava osuus, jos sellaista ilmenee.
"Ja kyllä, kuoleminen on masentavaa. Tai sitten se on suunnaton helpotus. Kaikki sen silti joutuvat kokemaan."
Tätä oikeastaan tarkoitin. Onko se enää siinä vaiheessa niin masentavaa kun on jo pitkään tiennyt että tulee kuolemaan sairauteen.
Miksi pitää mennä saattohoitoon laitokseen? Eikö voisi vaan olla omassa kodissa vahvoissa lääkkeissä omassa sängyssä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä?! Saattohoitoon päädytään palliatiivisen hoidon jälkeen. Saattohoidossa saa vahvoja kipulääkkeitä, mutta ei enää turhia hoitoja, kuten suonensisäistä nesteytystä tai suonensisäinen ravitsemusta eikä antibioottejakaan liiemmin. Miten se olisi huonoa?
Tarkoitin että onkohan se masentavaa. Ihan varmasti hoito ei ole huonoa.
Voi olla masentavaa, riippuu miten sinut on lähestyvän kuoleman suhteen. Esim. jos jää jälkeen pieniä lapsia, niin kuka ei siitä masentuisi. Vaikuttaa varmaan sekin miten tuntee elämänsä eläneensä. Ikinähän kaikki ei tule valmiiksi, mutta onko "elänyt", eli ns. elänyt täysillä vai pienellä liekillä jne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää mennä saattohoitoon laitokseen? Eikö voisi vaan olla omassa kodissa vahvoissa lääkkeissä omassa sängyssä?
Monet potilaat saattohoidetaan kotona. Mutta jonkun niitä lääkkeitä on annosteltava. Minä en ainakaan halua kuolla kotona, sillä asun yksin.
Monella naisella menisi parempi jos menisivät suosiolla saattohoitoon sen sijaan että myrkyttävät miestensä elämän valittamisella ja itkukohtauksillaan. Siellä sitten saisivat eneneviä annoksia opiaatteja ja lopulta voisivat liukua hiljaa manan majoille. Kaikille parempi ratkaisu, ennenkaikkea miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää mennä saattohoitoon laitokseen? Eikö voisi vaan olla omassa kodissa vahvoissa lääkkeissä omassa sängyssä?
Vahvat suonensisäiset lääkkeet pitää toisen annostella. Loppuvaiheessa ei pysty itse kipupumppuakaan painelemaan.
Vierailija kirjoitti:
"Ja kyllä, kuoleminen on masentavaa. Tai sitten se on suunnaton helpotus. Kaikki sen silti joutuvat kokemaan."
Tätä oikeastaan tarkoitin. Onko se enää siinä vaiheessa niin masentavaa kun on jo pitkään tiennyt että tulee kuolemaan sairauteen.
Entä jos ei ole tiennyt pitkään? Jotkin aggressiiviset syövät etenevät arvaamattoman nopeasti.
Ja entä jos on tiennyt pitkään? Minä sairastan parantumatonta syöpää mutta en tiedä milloin kuolen. Arvaa masentaako.
Miksi olisi?
Kun on kuolemassa, hyvä ja mahdollisimman kivuton hoito on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella menisi parempi jos menisivät suosiolla saattohoitoon sen sijaan että myrkyttävät miestensä elämän valittamisella ja itkukohtauksillaan. Siellä sitten saisivat eneneviä annoksia opiaatteja ja lopulta voisivat liukua hiljaa manan majoille. Kaikille parempi ratkaisu, ennenkaikkea miehelle.
Painu helvettiin.
Minun isäni kuoli eturauhassyöpään, koska ei suostunut menemään ajoissa lääkäriin. Siinä oli ihana hoidettava.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää mennä saattohoitoon laitokseen? Eikö voisi vaan olla omassa kodissa vahvoissa lääkkeissä omassa sängyssä?
Sielläkin pitää olla hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella menisi parempi jos menisivät suosiolla saattohoitoon sen sijaan että myrkyttävät miestensä elämän valittamisella ja itkukohtauksillaan. Siellä sitten saisivat eneneviä annoksia opiaatteja ja lopulta voisivat liukua hiljaa manan majoille. Kaikille parempi ratkaisu, ennenkaikkea miehelle.
Ei sinne saattohoitoon niin vain mennä, mutta mene sinä. Se olisi paras ratkaisu meille kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella menisi parempi jos menisivät suosiolla saattohoitoon sen sijaan että myrkyttävät miestensä elämän valittamisella ja itkukohtauksillaan. Siellä sitten saisivat eneneviä annoksia opiaatteja ja lopulta voisivat liukua hiljaa manan majoille. Kaikille parempi ratkaisu, ennenkaikkea miehelle.
Aniharva mies huolehtii sairaista vaimoistaan tai yhteisistä lapsistaan, kun vaimo sairastuu.
Miesten juomaveteen pitäisi lisätä rauhoittavaa ja tuikata heille säännöllisenä ruiskeena empatiaa, niin maailma olisi parempi paikka.
Vierailija kirjoitti:
"Ja kyllä, kuoleminen on masentavaa. Tai sitten se on suunnaton helpotus. Kaikki sen silti joutuvat kokemaan."
Tätä oikeastaan tarkoitin. Onko se enää siinä vaiheessa niin masentavaa kun on jo pitkään tiennyt että tulee kuolemaan sairauteen.
Kai se riippuu henkilöstä. Jos oikeasti haluaa vielä elää ja olla hyväkuntoinen, niin luulisin sen olevan masentavaa, kun on pakko tunnustaa itselleen, että nyt tulee lähtö. Äitini oli saattohoidossa pari viikkoa ennen kuolemaansa ja mulla oli koko ajan se tunne, ettei hän olisi vielä halunnut lähteä. Hän oli usein sanonut haluavansa elää pitkään.
No jos joutuu tai pääsee saattohoitoon on varmasti masentavaa kun tietää että loppu on lähellä.
Mitä?! Saattohoitoon päädytään palliatiivisen hoidon jälkeen. Saattohoidossa saa vahvoja kipulääkkeitä, mutta ei enää turhia hoitoja, kuten suonensisäistä nesteytystä tai suonensisäinen ravitsemusta eikä antibioottejakaan liiemmin. Miten se olisi huonoa?