Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko saattohoitoon joutuminen oikeasti masentavaa vai luulenko vain?
07.12.2024 |
En ole sairas enkä joutumassa saattohoitoon mutta asia vaivaa minua muusta syystä jota en jaksa selittää. Muutama vuosi sitten katsoin Areenasta putkeen tv-dokumenttisarjan, jossa seurattiin perheenäidin sairastumista syöpään. Sarjan loppupuolella sairaus todettiin terminaalivaiheessa olevaksi ja nainen joutui saattohoitoon. Aluksi hän kävi saattohoidossa avopotilaana kotoa käsin, mutta lopuksi muutti saattohoitokotiin asumaan, kunnes viikkojen päästä kuoli. Olin suorastaan masentunut sarjan katsottuani. Onko saattohoitoon joutuminen masentavaa ja ihan hirveää elämän varjopuolelle heitetyksi tulemista vai luulenko vain?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
"Ja kyllä, kuoleminen on masentavaa. Tai sitten se on suunnaton helpotus. Kaikki sen silti joutuvat kokemaan."
Tätä oikeastaan tarkoitin. Onko se enää siinä vaiheessa niin masentavaa kun on jo pitkään tiennyt että tulee kuolemaan sairauteen.
Olen eri kommentoija. Tuttavani sai keuhkosyöpädiagnoosin ja syöpä oli sellaisessa paikassa, josta sitä ei voitu leikata. Tuttavani kirjattiin lähes välittömästi Terhokotiin. Oli avohoitopotilaana ensin ja viimeisen viikon aikana meni sisälle. Hänelle oli erittäin masentavaa irrottautua tästä elämästä: tulla pistetyksi syrjään, pois ryhmästä johon oli samaistunut. Kuoli vuoden päästä diagnoosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella menisi parempi jos menisivät suosiolla saattohoitoon sen sijaan että myrkyttävät miestensä elämän valittamisella ja itkukohtauksillaan. Siellä sitten saisivat eneneviä annoksia opiaatteja ja lopulta voisivat liukua hiljaa manan majoille. Kaikille parempi ratkaisu, ennenkaikkea miehelle.
Aniharva mies huolehtii sairaista vaimoistaan tai yhteisistä lapsistaan, kun vaimo sairastuu.
Miesten juomaveteen pitäisi lisätä rauhoittavaa ja tuikata heille säännöllisenä ruiskeena empatiaa, niin maailma olisi parempi paikka.
Naisten "empatiakyky" rajoittuu omaan itseensä ja oman laumansa edustajiin. Eihän se ole edes mitään todellista empatiakykyä.
Alue: Aihe vapaa
Kaikilla ei ole omaisia hoitamassa, omaiset eivät välttämättä pärjää edes kotihoidon/-sairaalan turvin. Moni myös haluaa sairaalaan loppuvaiheessa.
Osa pelkää, osa odottaa ja toivoo kuolemaa. Osa on hyvinkin ahdistuneita, masentuneita.