Misystäväni exä miehelleni raskaana...
Eli olen seurustellut muutaman kuukauden aivan ihanan miehen kanssa, ja kaikki sujunut mahtavasti. Tänään miehen ex sitten soitti ja ilmoitti, että on raskaana. Raskaus on jo 8.kuulla ja tapahtunut siis paljon ennen meidän tapaamistamme, mies sai siis myös kuulla tänään. Exä asuu eri kaupungissa, mutta parin tunnin matkan päässä. Mies haluaa olla lapsen elämässä mukana (hyvä niin) mutta ei aio muuttaa samaan kaupunkiin, ja haluaa yhä olla kanssani.
Miten tähän pitäisi suhtautua? Onko kellään vastaavasta kokemusta? Kaipailisin eti näkökulmia ja mielipiteitä mitä miettiä, oon ihan pihalla nyt itse koko hommasta, ja rakkaus sumentaa pään sen verran tehokkaasti etten välttämättä osaa ajatella kovin järkevästi.
Kommentit (11)
onhan se helppo kuvitella, että mies palaa takaisin eksänsä luo tuossa tilanteessa, mutta etpä oikein voi tehdä muuta kuin katsoa, miten käy.
isyystestiä.
ehkä exä on kuullut sinusta ja haluaa nyt pilata suhteenne. voihan olla ettei hän raskaana olekaan, tai sitten on jollekin toiselle miehelle.
isyystestiä.
ehkä exä on kuullut sinusta ja haluaa nyt pilata suhteenne. voihan olla ettei hän raskaana olekaan, tai sitten on jollekin toiselle miehelle.
Näin kertoi miehen kaveri joka asuu tytön kanssa samassa kaupungissa. Ehkä testiä kannattaa tosiaan suositella, mutta en jaksa uskoa, että se tästä pelastaa..
ap
isyystestiä.
ehkä exä on kuullut sinusta ja haluaa nyt pilata suhteenne. voihan olla ettei hän raskaana olekaan, tai sitten on jollekin toiselle miehelle.
Näin kertoi miehen kaveri joka asuu tytön kanssa samassa kaupungissa. Ehkä testiä kannattaa tosiaan suositella, mutta en jaksa uskoa, että se tästä pelastaa..
isyystesti kannattaa siksikin, että exä varmaan haluaa myös elareita mieheltäsi. ja jos hän niitä haluaa, täytyy hänen suostua isyystestiin miehesi niin vaatiessa.
ap
jos miehesi haluaa kuitenkin olla sinun kanssasi.
Tapahtunut on tapahtunutta etkä sinä ole ollut silloin vielä kuvioissa mukana. Ja mielestäni on hyvä, että mies haluaa kuitenkin olla lapsen elämässä jollain tavalla mukana.
Ehkä minäkin varmuuden vuoksi vaatisin isyystestiä.
Mutta muuten jatkaisin elämääni ihanan miehen kanssa. Aika varmasti näyttää, että mitä se tuo tullessaan. Luottavaisin mieli vaan eteenpäin.
Jos pysyt kuvioissa, sinun kannattaa avata sydämesi tälle lapselle.
itselläni ei siis lapsia, ja olen tosi nuori. Oon kuitenkin sen verran itsekäs, että mun elämä pyörii eniten mun ympärillä, ei kenenkään toisen lapsen. Lisäksi olen myös niin itsekäs, että mun pitäis olla miehelle tärkein, ja mun pitäis tietää, että mies rakastaa mua eniten, mikä ei tietenkään toteudu jos miehellä on lapsi (lapsi menee tietysti aina edelle jne). Jos lapsi olisi yhteinen olisi asia ihan eri.
En myöskään halua olla vanhempana kenenkään toisen lapselle, mikä tulee väkisinkin eteen jos miehen kanssa muutetaan yhteen (en tarkoita että olisin mikään äiti tai vastaava, mutta jos samassa taloudessa asutaan niin pakko olla se "aikuinen" lapselle kuitenkin).
Tuntuu myös pahalta, että mies joutuu väkisinkin olemaan tiiviisti tekemisissä exänsä kanssa, ja että jos joskus saamme yhteisiä lapsia, niin se ei ole hänelle ensimmäinen mikään. Siis ei ensimmäinen synnytys, ei ensimmäinen kerta kun pitää lasta sylissä, ei ensimmäiset askeleet, ei ensimmäinen koulupäivä jne.
Mä tykkään kyllä siis lapsista, ja itse olen hillinnyt vauvakuumettani vuosia. Mun vauvakuume ei kuitenkaan ulotu muiden lapsiin.
ap
niin parempi kuin lopetat suhteen..
itselläni ei siis lapsia, ja olen tosi nuori. Oon kuitenkin sen verran itsekäs, että mun elämä pyörii eniten mun ympärillä, ei kenenkään toisen lapsen. Lisäksi olen myös niin itsekäs, että mun pitäis olla miehelle tärkein, ja mun pitäis tietää, että mies rakastaa mua eniten, mikä ei tietenkään toteudu jos miehellä on lapsi (lapsi menee tietysti aina edelle jne). Jos lapsi olisi yhteinen olisi asia ihan eri.
En myöskään halua olla vanhempana kenenkään toisen lapselle, mikä tulee väkisinkin eteen jos miehen kanssa muutetaan yhteen (en tarkoita että olisin mikään äiti tai vastaava, mutta jos samassa taloudessa asutaan niin pakko olla se "aikuinen" lapselle kuitenkin).
Tuntuu myös pahalta, että mies joutuu väkisinkin olemaan tiiviisti tekemisissä exänsä kanssa, ja että jos joskus saamme yhteisiä lapsia, niin se ei ole hänelle ensimmäinen mikään. Siis ei ensimmäinen synnytys, ei ensimmäinen kerta kun pitää lasta sylissä, ei ensimmäiset askeleet, ei ensimmäinen koulupäivä jne.
Mä tykkään kyllä siis lapsista, ja itse olen hillinnyt vauvakuumettani vuosia. Mun vauvakuume ei kuitenkaan ulotu muiden lapsiin.
ap
Sinuna katsoisin tilannetta ihan rauhassa enkä tekis mitään päätöksiä ennenkun oikeasti asia on konkreettinen, eli lapsi syntynyt ja sinulle selviää millaiset järjestelyt lapsen vanhemmilla on ym.
ihan kuulosta kypsältä suhteeseen, jossa toisella on lapsi. Asenteesi perusteella kuulostaa, että ongelmia tulee, vaikkei todella tarvitsisi, jos kaikki olisivat aikuisia asian suhteen.
paitsi että mies päätti ettei pidä yhteyttä lapseensa. Elarit joutu makseleen mutta poikaansa ei ole koskaan nähny. Toki huono asia pojan kannalta mutta olin elintärkeetä meidän suhteen kannalta,