Jos olet sopinut miehesi kanssa, että tapaatte neljältä kaupungilla, moneltako tapaatte?
Olin sopinut mieheni kanssa, että menemme koko perhe syömään juhlapäivän kunniaksi. Aamulla sovittiin, että minä tulen lasten kanssa ja nappaan miehen tämän työpaikalta mukaan.
Kahden maissa soitin miehelle ja kysyin, mikä aika hänelle sopisi. Ämpyilyn ja empimisen jälkeen sanoi, että neljältä, tavataan kaupungilla.
Varttia vaille neljä soitin miehelle ja sanoin, että ollaan lähdetty ajamaan ja kysyin, kuinka paljon hän on myöhässä ;) Mies selitti ja sönkötti autonsa katsastuksesta, lopputuloksena se, etten mennytkään kaupungille vaan katsastuskonttorille hakemaan miestä.
Katsastuskonttorilla kävikin ilmi, ettei mies kuitenkaan vielä pääse mihinkään, vaan 45 minuuttia vielä menisi ja sitten hän saisi autonsa. Tässä vaiheessa kello oli jo lähempänä puoli viittä ja kaikilla (paitsi miehellä, joka oli käynyt hampurilaisella pari tuntia aiemmin) oli kurniva nälkä. No, mies sitten keksii että mennäänpä lähiprismaan kahveelle ja jäätelölle. Minä olin kuulemma hapannaama, kun en ollut ajatuksesta innoissani. Käytiin prismassa kahveella ja jäätelöllä, palattiin katsastuskonttorille hakemaan miehen auto, ajettiin kaupungille ja mentiin puoli kuuden maissa ravintolaan, jossa meidän vielä kello kahden aikaan tehdyn suunnitelman mukaan piti tavata neljältä.
Eikä ole eka kerta, kun miehen kanssa sovitut aikataulut mättää. Melkein voi sanoa, että AINA sillä on jotain omia kiemuroita toimitettavana ja me muut istutaan odottamassa sitä milloin missäkin.
Kommentit (15)
Olemme kumpikin täsmällisiä ihmisiä ja paikalla 5-10min etukäteen. Jos matkaan tulee viivytyksiä, niistä ilmoitetaan toiselle ja odottelu sujuu myös ilman kohtauksia.
Todennäköisemmin mies on myöhässä, mutta joskus myös mä. Ainakin jos haen muksuja hoidosta/koulusta töiden jälkeen.
Sinun miehesi kanssa olisi varmaan tehnyt niin, että olisin pyytänyt tulemaan syömään, kun ehtii. Olisin syönyt lasten kanssa ja lähtenyt kotiin. Mieshän olisi vielä jossain matkalla.
ellei esim. bussit ole myöhässä tjsp.
mies puhuu puhelimessa, tarkastaa meilit ja sitä ja tätä ennen lähtöä'
Yhteen aikaan sovin asiat vain kertaalleen, enkä muistutellut tai varmistellut yhtään enempää. Lopputuloksena se, että mies ei muistanut äitinsä 60-vuotispäiviä, lasten vanhempainiltaa eikä sitä, että oli luvannut mennä lasten kanssa uimaan. Paljon pahaa mieltä ja ärtymystä.
Nyt sitten olen noudattanut sellaista strategiaa, että annan miehen täysin päättää omien aikataulujensa mukaan, mitä tehdään ja milloin. Varmistan moneen otteeseen aikataulun, mutta itse en ehdota mitään aikaa, paikkaa enkä päivämäärää. Toimii juuri noin hyvin kuin eka viestissä kerroin.
Eli ei toimi pahalla eikä hyvällä. Miehellä on kalenteri, josta hän ei koskaan saa mitään menojaan meidän seinäkalenteriin eikä toisaalta perheen menoja omaan kalenteriinsa. Olen puhunut nätisti ja olen riidellyt.
Olen taipumassa siihen ajatukseen, että mies on parantumaton eikä häneen voi yhteisissä asioissa luottaa. Olen tehnyt lasten kanssa paljon juttuja ilman miestä, ilmoittanut toki olen, että tällaista ollaan tekemässä saa tulla mukaan jos ehtii. Harvoin se ehtii, mutta silloin kun ehtii, lähdöt venyy kaksi tuntia ja pinna kiristyy kaikilla muilla paitsi miehellä. Kaikkein eniten minua ärsyttää se, ettei mies edelleenkään näe omassa toiminnassaan mitään vikaa. Sen mielestä on ihan pikkujuttu, että ennen mummolaan lähtöä käydään istuskelemassa puoli tuntia varaosafirmassa ja kiepautetaan toinen puolen tunnin keikka matkahuollon kautta. Mun mielestä taas on ajankäytön suunnittelussa vikaa, jos ei pysty hoitamaan noita asioita etukäteen, kun tietää, mikä on sovittu lähtöaikataulu. Kaiken kaikkiaan, perhe joustaa joka ikinen kerta, työ ei koskaan.
ap
Exä oli ihan paska mm. tässä asiassa ja sitä olisi saanut odotella vielä viideltä. En jaksanut sellaista.
niin menisin sovittuna aikana ravintolaan lasten kanssa ja syötäisiin, mies tulisi jos tulisi. En tos jaksais tuollaista säätöä!
jo 15.45 todennäköisesti mut viimestään 15.55
ja mä myöhässä ainakin sen 15min :((((
mut silti ap mä en kestäis sun miestä, miten voi olla noin karsee? ja viel sua moitti hapannaamaksi..
mä olisin tossa vaiheessa jo karjunut ja häippässyt itse johonkin syömään, ilma ukkooo....
Yhteen aikaan sovin asiat vain kertaalleen, enkä muistutellut tai varmistellut yhtään enempää. Lopputuloksena se, että mies ei muistanut äitinsä 60-vuotispäiviä, lasten vanhempainiltaa eikä sitä, että oli luvannut mennä lasten kanssa uimaan. Paljon pahaa mieltä ja ärtymystä. Nyt sitten olen noudattanut sellaista strategiaa, että annan miehen täysin päättää omien aikataulujensa mukaan, mitä tehdään ja milloin. Varmistan moneen otteeseen aikataulun, mutta itse en ehdota mitään aikaa, paikkaa enkä päivämäärää. Toimii juuri noin hyvin kuin eka viestissä kerroin. Eli ei toimi pahalla eikä hyvällä. Miehellä on kalenteri, josta hän ei koskaan saa mitään menojaan meidän seinäkalenteriin eikä toisaalta perheen menoja omaan kalenteriinsa. Olen puhunut nätisti ja olen riidellyt. Olen taipumassa siihen ajatukseen, että mies on parantumaton eikä häneen voi yhteisissä asioissa luottaa. Olen tehnyt lasten kanssa paljon juttuja ilman miestä, ilmoittanut toki olen, että tällaista ollaan tekemässä saa tulla mukaan jos ehtii. Harvoin se ehtii, mutta silloin kun ehtii, lähdöt venyy kaksi tuntia ja pinna kiristyy kaikilla muilla paitsi miehellä. Kaikkein eniten minua ärsyttää se, ettei mies edelleenkään näe omassa toiminnassaan mitään vikaa. Sen mielestä on ihan pikkujuttu, että ennen mummolaan lähtöä käydään istuskelemassa puoli tuntia varaosafirmassa ja kiepautetaan toinen puolen tunnin keikka matkahuollon kautta. Mun mielestä taas on ajankäytön suunnittelussa vikaa, jos ei pysty hoitamaan noita asioita etukäteen, kun tietää, mikä on sovittu lähtöaikataulu. Kaiken kaikkiaan, perhe joustaa joka ikinen kerta, työ ei koskaan. ap
todennäköisesti vähän ennenkin. Minä vauvan kanssa myöhästyisin varmaan 10-15 minuuttia, mutta ilmottaisin kyllä siitä.
paikalla klo 15.45 (valuvika! :D ), mies tulisi 15.58-16.05.
Miehesi on hiukan itsekäs mielestäni.