Olette / olet valinnut abortin. Miten kävi suhteen abortoidun isään? Syntyikö ehkä suhde ja halusitte uuden lapsen abortoidun 'tilalle'... t

Valitsin abortin kun tulin raskaaksi 42-vuotiaana. Meillä oli kolme lasta joista nuorin 10. Olin jo vuosia ollut takaisin työelämässä ja rakentanut uraa. Mietimme asiaa todella pitkään ja päätimme yhdessä että emme halua enää lapsia. Ehkäisy oli käytössä mutta petti. Jos olisin jollain keinolla voinut siirtää sen raskauden jollekin toiselle, lasta toivovalle, naiselle, olisin sen tehnyt ilomielin. Mutta sehän ei ollut mahdollista.

En ollut asiasta iloinen mutta päätös oli varma. Tästä on nyt jo 15 vuotta aikaa. Ei ole kaduttanut. 

En ymmärrä näitä ei just nyt mut vuoden päästä joo- ihmisiä.

Mulle sattui vahinko, abortoin. Kävin sen jälkeen sterilisaatiossa, ei ole tullut lapsia enkä ole kenenkään kanssa suhteessa.

Ap jos mies ei halua lapsia nyt kanssasi, ei hän halua niitä myöhemminkään.

Tein abortin viikolla 20 sikiön kivuliaan ja viimeistään pian syntymän jälkeen tappavan geenivian vuoksi. Tulin uudestaan raskaaksi pari kuukautta myöhemmin. Syntynyt lapsi on jo aikuinen ja maailman rakkain. Ilman keskeytystä en olisi saanut tätä ihanaa lasta.

Oltiin kumpikin sitä mieltä että abortti on ainoa vaihtoehto. Oltiin 15 ja 16 ja seurusteltu vasta muutama kuukausi. Päädyttiin lopulta naimisiin ja hankittiin suunnitellusti kaksi lasta 20-25 ikävuoden välillä.

Olimme kihloissa ja avoliitossa, kun ei toivottu raskaus alkoi. Muutama kuukausi keskeytyksen jälkeen menimme naimisiin. Emme kaivanneet lasta eikä meillä ollut varaakaan, ei omaa asuntoa. Siinä sitten töitä paiskittiin ja saatiin lopulta hyvä koti ja lapsikin siihen, kun olimme 41-vuotiaita.

Mikä ihmeen abortoidun isä?

Olin 38-vuotias ja minulla oli kaksi lasta jo. Isä oli siis sama kuin näillä lapsilla ja olimme olleet pitkään yhdessä. Mutta isällä oli ongelmia, joiden epäilen johtuneen (ja yhä johtuvan) jostain diagnosoimattomasta nepsyhäiriöstä. Minä elätin perheen lähes yksin, sekä hoidin kodin ja lapset. 

Mies olisi halunnut että pidän lapsen, mitä en todellakaan käsitä. Tajusin jo ennen kuukautisten poisjääntiä olevani raskaana, ja heti kun testi näytti positiivista, hain keskeytystä. Sitä piti odotella monta tuskallista viikkoa, joiden aikana kärsin pahoinvoinnista, mutta kun sen lopulta pääsin tekemään, oli kuin vuori olisi pudonnut sydämeltä. Se oli elämäni paras päätös. Jumalalle kiitos, ettei minun tarvinnut saada vauvaa siihen tilanteeseen. 

Mies oli lyhytpinnainen ja sai raivokohtauksia. Useamman kerran hän suuttuessaan syytti minua lapsentappajaksi. Hän tosin syytti minua muutenkin omista ongelmistaan, ja syyttää yhä, vaikka olemme tietenkin jo  eronneet. Syynä isän lisääntyvä hulluus. 

Vaihtoehdot abortoin tai pidän lapsen. Niin sanotaan ja se tarkoittaa että kohdussa on tosiaan lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Tein abortin viikolla 20 sikiön kivuliaan ja viimeistään pian syntymän jälkeen tappavan geenivian vuoksi. Tulin uudestaan raskaaksi pari kuukautta myöhemmin. Syntynyt lapsi on jo aikuinen ja maailman rakkain. Ilman keskeytystä en olisi saanut tätä ihanaa lasta.

Mistä tiesit kivuliaisuuden? Mikä geenivika on sellainen, jonka tappavuus tiedetään varmasti? 

Abortti oli meidän molempien päätös. Olimme avoliitossa, molemmat työttömiä ja koimme että lapsi ei siihen tilanteeseen sovi eikä olisi edes haluttu, ehkäisy petti.

Myöhemmin kun saimme töitä ja olimme menneet naimisiin hankimme kaksi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen abortoidun isä?

Onhan lapsella isä. Myös abortoidulla.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehdot abortoin tai pidän lapsen. Niin sanotaan ja se tarkoittaa että kohdussa on tosiaan lapsi. 

 Ihan näin se ei kuitenkaan ole, hyvällä tuurilla sikiötä kasvaa lapsi, raskaus voi keskeytyä myös luonnollisesti. 

Minun tapaukseni on surullinen. Lapsen isä oli hyvin stressaantunut ja minä olin masentunut. Tulin raskaaksi. Ihan hirveä olotila. Lapsen isän kanssa paljon riitoja. Lopulta lapsen isä painosti aborttiin. Puhui, että näkee lapsen olevan vammainen. 

Toinen raskaus noin puolen - vuoden kuluttua. Taas sama juttu, enää abortti ei tuntunut niin pahalta. 

Tämän jälkeen erottiin. En osannut erota lopullisesti. Uusi raskaus ja pidin lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein abortin viikolla 20 sikiön kivuliaan ja viimeistään pian syntymän jälkeen tappavan geenivian vuoksi. Tulin uudestaan raskaaksi pari kuukautta myöhemmin. Syntynyt lapsi on jo aikuinen ja maailman rakkain. Ilman keskeytystä en olisi saanut tätä ihanaa lasta.

Mistä tiesit kivuliaisuuden? Mikä geenivika on sellainen, jonka tappavuus tiedetään varmasti? 

Minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta muistan tämän eräästä tv-sarjasta. Siinä sikiöllä oli geenivirhe joka aiheutti sen että kaikki luut olivat hyvin hauraita ja herkkiä katkeamaan. Sikiöllä katkeili luita jo kohdussa mikä tietysi aiheutti kipua ja olisi aiheuttanut koko ajan enemmän kipua kun hermosto olisi kehittnyt enemmän. Jos lapsi olisi jollain ihmeellä syntynyt elävänä niin olisi kuollut tuskallisesti pian koska luut olisivat murtuilleet jo kosketuksesta. Sairauden nimi on Osteogenesis imperfectasynnynnäinen luuston hauraus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein abortin viikolla 20 sikiön kivuliaan ja viimeistään pian syntymän jälkeen tappavan geenivian vuoksi. Tulin uudestaan raskaaksi pari kuukautta myöhemmin. Syntynyt lapsi on jo aikuinen ja maailman rakkain. Ilman keskeytystä en olisi saanut tätä ihanaa lasta.

Mistä tiesit kivuliaisuuden? Mikä geenivika on sellainen, jonka tappavuus tiedetään varmasti? 

Minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta muistan tämän eräästä tv-sarjasta. Siinä sikiöllä oli geenivirhe joka aiheutti sen että kaikki luut olivat hyvin hauraita ja herkkiä katkeamaan. Sikiöllä katkeili luita jo kohdussa mikä tietysi aiheutti kipua ja olisi aiheuttanut koko ajan enemmän kipua kun hermosto olisi kehittnyt enemmän. Jos lapsi olisi jollain ihmeellä syntynyt elävänä niin olisi kuollut tuskallisesti pian koska luut olisivat murt

Kyllä tämän syndrooman kantajia on aikuisinakin.

Olen herkästi raskaaksi tulevaa sorttia ja kun ehkäisystä huolimatta menin tekemään neljättä aborttia, laitatin klipsit samalla kertaa. Aviomieheni oli jokaisesta abortista ja lopulta klipseistä kanssani samaa mieltä. 

Seuraava raskaus olisi edelleen johtanut aborttiin, sekä puolisoni vasektomiaan, mutta mulle laitetun klipsit riittivät pitämään raskaudet loitolla. En ole koskaan halunnut lapsia, joten niitä ei myös olla tehty.

Onni on samanmielinen puoliso. 

"Kyllä tämän syndrooman kantajia on aikuisinakin."

Juu se riippuu ihan vaikeusasteesta. Tuo että luut katkeavat jo kohdussa ja elinaikaa on vain muutama tunti, on se veikein tautimuoto. 

Noin tasan vuosi sitten tein abortin. Mies osittain painosti asiassa ja itse tein lopullisen päätöksen. Tiesin, että en pysty lasta yksin kasvattamaan vaan tarvitsen toisen aikuisen tuen. Mies ilmoitti, että hän ei lasta halua, hän ei minua tule tukemaan jos pidän ja meidän suhde on siinä jos näin päätän tehdä. Asuttiin omissa talouksissa ja olisin lapsen halunnut, mutta en yksinkertaisesti pystynyt kun tiedän omat rajani ja rajoitteeni. 

Erottiin elokuussa ja nyt mies itkee kun haluaisi lapsen ja perheen ja vain minun kanssa. Olen hänelle sanonut, että alle vuosi sitten oli mahdollisuus ja itse sen pilasi. En tule ikinä hänelle mitään jälkeläisiä jättämään. Hän saa ne hankkia jonkun muun kanssa ja en tule hänen kanssaan koskaan palaamaan yhteen. Hänen käytöksensä suhteen aikana kokonaisuudessaan sai aikaan niin suuren vihan, että en siitä palaudu.

olen luultavasti jäämässä lapsettomaksi, ikää jo 33 ja viimeisin mahdollisuus meni tuossa abortissa. Tulen luultavasti katumaan päätöstäni lopun elämääni. Olen niin järkyttävän katkera miehille ja itselleni kun en kohtaa mieleltään terveitä miehiä tai edes miehiä, jotka lapsia haluaisi. Kohtaan vain niitä epämääräisiä ja käytökseltään huonoja ja en osaa edes sanoa, kuinka monta olen dumpannut kun yksinkertaisesti aikuiset äijät etsivät jotain äidin korviketta ja taloudenhoitajaa. Hyi hitto kun ei seksuaalisesti haluta sellaiset alkuunsa. 

Vierailija kirjoitti:

Valitsin abortin kun tulin raskaaksi 42-vuotiaana. Meillä oli kolme lasta joista nuorin 10. Olin jo vuosia ollut takaisin työelämässä ja rakentanut uraa. Mietimme asiaa todella pitkään ja päätimme yhdessä että emme halua enää lapsia. Ehkäisy oli käytössä mutta petti. Jos olisin jollain keinolla voinut siirtää sen raskauden jollekin toiselle, lasta toivovalle, naiselle, olisin sen tehnyt ilomielin. Mutta sehän ei ollut mahdollista.

En ollut asiasta iloinen mutta päätös oli varma. Tästä on nyt jo 15 vuotta aikaa. Ei ole kaduttanut. 

Ihan hirveetä. En todellakaan voi ymmärtää tällaista. Enttententten, tuon lapsen haluan ja tätä en. 

Mulla olisi tähän ketjuun vaikka mitä sanottavaa omista kärsimyksistä mutta ei ne läpi mene.