Mitä menetän jos jätän lapset hankkimatta?

Muista miettiä kolikon toistakin puolta: mitä menetät, jos hankit lapsia? Sitten puntaroit molempien ratkaisujen miinuksia, ja valitset vähemmän huonon vaihtoehdon.

Itselläni ei ole ja olen tyytyväinen. Pitäisi olla aika energinen ja terve ihminen että jaksaa +sukua ja muuta. Vaikka yksi lienee parempi kuin monta. Joillakin on ihan vaan koira tai talo.

Perheen ja tekemistä loppuelämäksi. Neljänkympin jälkeen työura voi vakiintua tai voit kyllästyä. Parisuhde voi urautua tai uuden etsiminen voi kuluttaa. Lapsi tuo elämään pysyvyyttä ja mielekkyyttä.

Lapsenkin kanssa voi kehittää itseään ja harrastaa.

Kun sota valitettavasti näyttää yhä todennäköisemmältä, ei teidän vanhempina tarvitse haudata löytämieänne lastenriekaleita eikä juosta kanssaan pommisuojaan tai evakuointibussiin. Jos sotaa ei (toivottavasti) tule, eivät ole leikkimässä tai juoksemassa asunnossanne. Tuo analyysi mitä menetät tulee teidän oikeastaan tehdä ihan itse.

Minä luulen, että kaikki lvst tyytyväisiä, että sinulla ei ole lapsia, myös ne syntymättömäksi jäävät lapset. Luonnehäiriöisiltä pitäisi muutenkin pätkiä putket poikki.

Kissa on parempi, sen voi jättää yöksi omiin hoteisiinsa.

Sen kanssa on kumminkin hyvä seurustella pidempään vähintään kerran vuorokaudessa ja hoidettava kahdesti vuorokaudessa.

Lomamatkojen ym ajaksi sen voi laittaa kissahotelliin.

Ei tähän voi kukaan antaa täyttä vastausta, koska lapset ja vanhemmat on kaikki yksilöitä. Jonkun toisen vanhemmuus voi olla aivan erilaista kuin sinun tulisi olemaan. Pääsääntöisesti voi sanoa, että lapset tuo yleensä elämään paljon työtä ja murhetta, mutta myös rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Kun sota valitettavasti näyttää yhä todennäköisemmältä, ei teidän vanhempina tarvitse haudata löytämieänne lastenriekaleita eikä juosta kanssaan pommisuojaan tai evakuointibussiin. Jos sotaa ei (toivottavasti) tule, eivät ole leikkimässä tai juoksemassa asunnossanne. Tuo analyysi mitä menetät tulee teidän oikeastaan tehdä ihan itse.

Juo pullo tyhjäksi ja toivottavasti oksu tukahduttaa sinut nukkuessasi

Voin vastata vain omasta puolestani, mutta itselläni yksi merkittävä syy haluta lapsia oli se, että koen että vanhemmuus, siihen liittyvine tunteineen, on niin suuri osa ihmisen elämää ja kokemusta. Uskon eläväni vain kerran, enkä halua jättää kokematta näin merkittävää osaa elämästä. 

 

Elämään on tullut lasten myötä äärettömän paljon hauskuutta ja syvempää merkityksellisyyden tunnetta ja koen, että arvioni siitä, että tämä on merkittävä osa ihmisen elämää, oli alunperin oikea. Lapset jotenkin maadoittaa. Tunnen olevani enemmän kiinni elämän kokemisessa heidän vuokseen.

Et voi pelata lastesi kanssa lautapelejä, Nintendolla ja jalkapalloa. 

Et voi kertoa heille elämän omituisuuksista, mitä olet oppinut. 

Et voi valvoa heidän kanssaan ikävän lentsu valvottaessa. 

Yms. 

Tenavat on mahtavia... Mutta talvivaatteet ja lastenistuimet on perseestä. 

Todellisuudessa et mitään, sillä kun luovut jostakin, saat aina jotakin tilalle. Itse koen lapsettomuuden etuina sen, että saa rauhassa keskittyä älyilyyn ja monimutkaisiin asioihin, on vapaa, aikaa laittautua, jne. Lapsi herättää paljon tunteita ja muuttaa perspektiiviä, mutta sitä voi laajentaa myös esim. Hengellisyyden avulla

Kaikesta merkityksellisestä on vaivaa. Miettikää mitä tahansa elämässänne tärkeää asiaa, se ei ole tullut ilman vaivaa.

Mistä sinä tiedät että voitko edes saada lapsia?

Lapsilisät menetät

Minulla on kaksi vanhaa lapsetonta tätiä. Käy sääliksi heidän yksinäinen vanhuutensa. En itsekään jaksa huolehtia heistä tatpeeksi, koska on omat lapset ja omat vanhemmat huollettavana.

Oon ollu äiti 17v. Sanoisin että jos ei ole valmis tinkimään asioista ja huolehtimaan toisen ihmisen elämästä sekä tarpeista, ei kannata hankkia lapsia. Mistään en koe joutuneeni luopumaan vaikka toki tekemään toisin. Ja vuosien mittaan asiat muuttuvat. Se 100%hoivan vaatinut pikkulapsi on varttunut lähes aikuiseksi ja minä en ole enää kokoajan tarpeen. 

Menetät lapset, perheen ja vanhemmuuden.

Vanhempana oleminen muuttaa ihmistä, se on yksi osa kehittymistä ihmisenä, kun ei enää huolehdi vain itsestään, vaan on vastuussa toisesta ihmisestä, vauvasta, lapsesta. Lisäksi sekin kehittää kun lapsesta aikanaan päästää irti, se irtautuminen sattuu. Mutta siitä seuraa uusi, kypsempi itsenäistyminen. Myöhemmin voit saada lapsenlapsia, ja ne ovat yleensä suuri ilo. 

Toki noita vastuun ja irti päästämisen vaiheita voi kokea lemmikinkin kanssa. Mutta lemmikin kanssa ei tule sellaisia omien geenien ja omaisuuden ja muun jatkumisen tunteita, mitä perhe tuo. 

Menetät kokemuksen pyyteetömästä ja ehdottomasta rakkaudesta. Sellaista rakkauta, mitä omaa lasta kohtaan tuntee, ei voi kokea missään muussa ihmissuhteessa.

Omasta kokemuksesta sanoisin, että menetät sekä suurimmat onnen hetket ja mahdollisesti myös kipeimmän surun ja huolen.

Vaikka lapset ovat tuoneet elämään paljon rakkautta ja onnea, on myös kipeimmät kokemukset ja suurimmat hädän ja huolen hetket tulleet lasten myötä. En koskaan vaihtaisi omiani pois, mutta toisaalta uskon, että ilman lapsia ihmisen elämä voi olla tunnetasolla varmempaa ja tasaisempaa.

Et mitään.