Mitä menetän jos jätän lapset hankkimatta?

Vierailija kirjoitti:

Se, että löytäisi itsensä 5-kymppisenä siitä tilanteesta, ettei ole omia lapsia, olisi aivan kamalaa! Jos vanhemmat on jo kuolleet ja avioliitosta tullut ero tai puoliso kuollut, niin sulla ei ole välttämättä ketään! Se korostuu jos sairastut. Kenelle soitat, että nyt pitäisi lähteä päivystykseen, kuka käy sua katsomassa, kuka soittaa sulle, kuka hakee sut sairaalasta. 

Kuka auttaa jossain asiassa, jos et itse pysty? Työläämpi pikkulapsiaika kestää vain muutaman vuoden ja yhtäkkiä ovat teinejä ja aikuisia. Muuten: Lapsiperhe-elämä on kamalaa jos siitä tekee kamalaa. Se on just sellaista millaisen siitä itse tekee. 

Melkoisen itsekäs olettamus vanhemmalta työntää nuo asiat lapsenkaan (vaikka olisi aikuisia) harteille. 

Säästät valtavasti rahaa jos et tee lapsia. Sanoisin, että jos olet monipuolinen ja sosiaalinen ihminen, niin kannattaa tehdä lapsi. Vaatii huolenpidon lisäksi huomiota ja seuraa sekä monenlaisten käytönnön asioiden hoitamista.

Et mitään.

Olen miettinyt aivan samaa, mutta päätynyt ainakin toistaiseksi pysymään lapsettomana, enkä uskokaan hankkivani lapsia. Olen 33-vuotias nainen. 

 

Minulla on ihana miesystävä ja vuoroviikoin 12-vuotias tyttö miehen edellisestä suhteesta. Olen myös kummi sisareni pienelle pojalle. Lasten ja nuorten iloa ja haasteita on siis tavallaan jo nyt elämässäni - ja itselleni riittävästä. Kannattaa kokeilla, miltä arki lasten kanssa tuntuisi.  Voisitko edes olla lasten vahtina tuttavalleni tai kokeilla pidempää reissua heidän kanssaan? Jokainen lapsi ja perhe on tietysti erilainen, mutta saisit paremman käsityksen, mitä elämä lasten kanssa on. Olen ainakin itse huomannut, että lasten kanssa eläessä lasten tarpeet joutuu aivan erilailla laittamaan omien eteen

Itse on siis ole kiinnostunut omista biologisista lapsista monestakaan syystä. Suvussani on ollut valitettavan ikäviä kohtaloita lapsilla: napanuoraan kuristumista ja syöpää. Omassa elämässäni on ollut tarpeeksi haasteita, enkä kestäisi käydä mitään edellä mainittua lasteni kanssa läpi. 

Lisäksi minulla on haastava kokoaikainen työ liike-elämässä, minkä lisäksi ohjaan liikuntaa vapaa-ajallani, ja tämän lisäksi häärään yhteiskunnallisten asioiden parissa. Rakastan myös rauhaa ja omaa aikaa, koska luen paljon ja pidän matkustelusta.

Minulla ei yksinkertaisesti olisi aikaa ja riittävää kiinnostusta ryhtyä vanhemmaksi. Omat intressini ovat muualla. 

 

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt aivan samaa, mutta päätynyt ainakin toistaiseksi pysymään lapsettomana, enkä uskokaan hankkivani lapsia. Olen 33-vuotias nainen. 

 

Minulla on ihana miesystävä ja vuoroviikoin 12-vuotias tyttö miehen edellisestä suhteesta. Olen myös kummi sisareni pienelle pojalle. Lasten ja nuorten iloa ja haasteita on siis tavallaan jo nyt elämässäni - ja itselleni riittävästä. Kannattaa kokeilla, miltä arki lasten kanssa tuntuisi.  Voisitko edes olla lasten vahtina tuttavalleni tai kokeilla pidempää reissua heidän kanssaan? Jokainen lapsi ja perhe on tietysti erilainen, mutta saisit paremman käsityksen, mitä elämä lasten kanssa on. Olen ainakin itse huomannut, että lasten kanssa eläessä lasten tarpeet joutuu aivan erilailla laittamaan omien eteen

 

Itse on siis ole kiinnostunut omista biologisista lapsista monestakaan syystä. Suvussani on ollut valitettavan ikäviä kohtaloita lapsilla: napanuoraan

*Lastenvahtina tuttavallesi

Kokeile lapsellista elämää tarjoutumalla  kaverisi kakaravahdiksi vaikkapa viikonlopuksi, tai ilmottaudu perhepäivähoitajaksi. Siinähän se selviää, että kestätkö kiljumiasta ja kiukkulua. Olen lapseton 68 v, ja tyytyväinen. Yksi  kyseli, että kuka hoitaa jos sairastuu, ei ne lapset ainakaan, vaan kelataksi vie sairaalaan ja tuo kotiin ja kotihopito huolehtii, kun voimat loppuu ja sitten palvelutaloon

- Vanhemmaksi kasvamisen

- Lasten kehityksen seuraamisen

- Oman perheen

Tolla mentaliteetilla kannattaa jättä lapsihaaveet.

Kukaan ei pysty sanomaan mitä lapset tuo tullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile lapsellista elämää tarjoutumalla  kaverisi kakaravahdiksi vaikkapa viikonlopuksi, tai ilmottaudu perhepäivähoitajaksi. Siinähän se selviää, että kestätkö kiljumiasta ja kiukkulua. Olen lapseton 68 v, ja tyytyväinen. Yksi  kyseli, että kuka hoitaa jos sairastuu, ei ne lapset ainakaan, vaan kelataksi vie sairaalaan ja tuo kotiin ja kotihopito huolehtii, kun voimat loppuu ja sitten palvelutaloon

En usko, että kukaan vanhempi antaisi tuollaista neuvoa. Muiden lasten vahtiminen ja omien lasten saaminen ovat kaksi täysin eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Et voi pelata lastesi kanssa lautapelejä, Nintendolla ja jalkapalloa. 

Et voi kertoa heille elämän omituisuuksista, mitä olet oppinut. 

Et voi valvoa heidän kanssaan ikävän lentsu valvottaessa. 

Yms. 

Tenavat on mahtavia... Mutta talvivaatteet ja lastenistuimet on perseestä. 

Miehen kirjoittama.

Vierailija kirjoitti:

Menetät elämäsi tärkeimmän/tärkeimmät ihmiset jotka kulkevat vierelläsi läpi elämäsi. He rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet, eikä heidän rakkauteen vaikuta ulkonäkösi, terveytesi tms. asiat jotka vaikuttavat romanttiseen rakkauteen.

Ikävää, jos miehesi on sinun kanssasi vain ulkonäkösi takia.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin lapsen rakkauden. Kukaan ei rakasta niin pyytettömästi kuin lapsi ja lapset ovat minulle maailman tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset. 

Kyllähän rakastaa. Lapsen rakkauskin perustuu vain hoivan tarpeeseen; lapsi voi kuolla, jos ei saa vanhemmaltaan hoivaa ja ruokaa.

Kysy ap vanhemmiltasi, mitä he ovat menettäneet kun ovat hankkineet sinut.

Vierailija kirjoitti:

- Vanhemmaksi kasvamisen

- Lasten kehityksen seuraamisen

- Oman perheen

Kaikki eivät kasva vanhemmaksi. Ovat epäkypsiä lapsia saatuaankin.

Kaikkia ei yksinkertaisesti kiinnosta lapsen kehityksen seuraaminen.

Oma perhe voi olla, vaikkei siinä olisi lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Et mitään.

Ja mistä sinä sen tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Kysy ap vanhemmiltasi, mitä he ovat menettäneet kun ovat hankkineet sinut.

Moni ei välttämättä vaihtaisi lastaan pois, mutta voisi silti elää onnellista ja täysipainoista elämää ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Vanhemmaksi kasvamisen

- Lasten kehityksen seuraamisen

- Oman perheen

Kaikki eivät kasva vanhemmaksi. Ovat epäkypsiä lapsia saatuaankin.

Kaikkia ei yksinkertaisesti kiinnosta lapsen kehityksen seuraaminen.

Oma perhe voi olla, vaikkei siinä olisi lapsia.

Aloittaja kysyi: mitä menetän, jos jätän lapset hankkimatta. Minä vastasin siihen. Ei sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy ap vanhemmiltasi, mitä he ovat menettäneet kun ovat hankkineet sinut.

Moni ei välttämättä vaihtaisi lastaan pois, mutta voisi silti elää onnellista ja täysipainoista elämää ilmankin.

Tarkoitan siis, että jos ei olisi koskaan hankkinut lapsia.

Et voi loputtoman kauan miettiä sitä. Ehkä et vielä edes tiedä pystytkö saamaan lapsia. Mutta jos pystyt ja saat lapsia, se teko on lopullinen. Sinusta tulee vanhempi vaikka et haluaisikaan huolehtia lapsistasi. He ovat kuitenkin sinun, ja he ovat ihmisiä joilla on oikeus olla olemassa. Mutta onko heillä oikeus olla syntymättä?

Minulla on kaksi lasta. Toinen heistä kuoli nuorena aikuisena, toinen on vela. Olen menettänyt paljon mutta saanut enemmän. Ja vaikka olen lopun elämääni sureva äiti, en voi ajatella että kunpa en olisi halunnut ja saada lapsia. Niin valtava vaikutus heillä on ollut kaikkeen siihen mitä olen ja mitä en ole.

Tämä kaikki jää kokematta jos päättää olla edes yrittämättä saada lapsia.

Haluatko lapsen? Itse en halua lapsia, en edes lapsia elämääni kummilapsen, hoitolapsen tai miehen lapsen muodossa. Työssä täytyy joskus olla tekemisissä lasten kanssa, mutta onneksi aika vähän.

Pidän itsestäni huolta, yritän kuunnella tarpeitani ja toteuttaa niitä mahdollisuuksien mukaan. Lapset vaativat niin paljon, ne eivät sovi minulle ja minun elämääni. Jos vanhemmuus ei tunnu kovinkaan omalta, olet luultavasti onnellisempi ja vähemmän rasittuneempi kuin lapsiperhe-elämässä.