Apua, miehen lapsi puhuu koko ajan!

Täytyy varmaan johdonmukaisesti ruveta vetämään rajoja siihen, kuinka paljon "äänitilaa" annamme tytön viedä.



Meillä asuu myös yksi vanhempi ja kaksi nuorempaa lasta, että ei tämä sellainen ainokainen ja palvottu ole. Mutta on tosiaan sellainen, että ottaa estradinsa, missä ja milloin vain. :)



ap

jotka on vauvasta asti saaneet loputtomasti huomiota ja jotka on nostettu jalustalle. Eivät ne sieltä nimittäin pudota aio, vaan pitävät kynsin hampain kiinni asemastaan. Kinkkinen tilanne, eikä oikein voi sanoa että Siperia opettaa, koska nykyisin se ei useimmiten opeta. Nuo ylisosiaaliset, kaiken tilan imevät kalkattajat ovat työelämän menestyjiä vaikka eivät edes tekisi työtään kunnolla.

Mitäs ku meillä on noita KOLME!! Kuka piru niille kaikille on mennyt jakamaan loputtomasti huomiota :O

että esiäiti on italialainen - ehkä onkin:)

että toisten päälle puhuminen on epäkohteliasta käytöstä. Onko lapselle selitetty, että siitä tulee muille, esimerkiksi kavereille, paha mieli, kun tuntuu ettei saa sanottua asiaansa? Samalla tavalla kuin voi tulla paha mieli jos joku ottaa toisen kädestä jonkun tavaran, tulee paha mieli siitä että jatkuvasti keskeytetään puhetta.



Jokainen saa puhua vuorollaan ja muut kuuntelee, ja sitten on taas jonkun toisen vuoro puhua. Onko selitetty miten pitäisi toimia, kun tulee mieleen joku asia, esimerkiksi että ensin pitää kuunnella onko muilla keskustelu kesken ja kuka muu puhuu, ja sitten miettiä miten sen oman ajatuksen saa sopimaan keskusteluun. Ja kertoa lyhyesti ja antaa muiden vastata. Ja jos näkee jotkut ihmiset puhumassa, voi mennä mukaan keskusteluun, mutta ensin pitää kuunnella muita, ja odottaa omaa vuoroaan. Tai jos on asiaa jollekin yhdelle aikuiselle, odotetaan hetki että keskustelussa tulee tauko, sitten sanotaan kohteliaasti että anteeksi, minulla olisi asiaa.



Tietysti 12-vuotiaalle on vaikea tätä enää lähteä opettamaan koska hän on jo niin iso, että muistakin se tuntuu lähinnä tuskalliselta, mutta eihän lasta voi jättää sellaiseksi että luulee voivansa mihin tahansa keskusteluun tulla väliin aina ja kaikkialla? Pienelle pälättäjälle voi aika luontevasti vielä sanoa, että lapset ei puhu aikuisten päälle, että odota kunnes aikuiset saa asiansa sanottua loppuun ja sitten on sinun vuoro. Mutta ehkä samalla tavalla voi tehdä 12-vuotiaankin kanssa, mutta täytyy muistaa sitten vain vähän korostetummin antaa se vuoro hänelle, ja tietysti ei pidä lytätä kokonaan sitä toisen ulospäin suuntautuneisuutta. Mutta tapoja voi silti opettaa.



Niin joo ja tämähän oli vain osa ongelmaa ilmeisesti, mutta yhtälailla pitää sanoa, että muita ei saa miten tahansa häiritä silloin kun heillä on joku homma kesken, kaikille täytyy antaa esimerkiksi koulussa työrauha, ja se jatkuva omista asioista puhuminen voi tuntua vähän samalla tavalla ikävältä muiden mielestä kuin vaikka se että yksi juoksisi ympäri luokkaa, mutta voi kysyä että voitaisiinko jutella vai häiritseekö se toista. Ja toinen voi sitten sanoa että voidaanko ja jos ei, niin koska voidaan.

Kuinka vanha lapsi on? Jossain vaiheessa nimittäin kyllä saa ja pitää sanoa, ettei ihan koko ajan tarvitse selittää jotain. Itse jouduin jossain vaiheessa puuttumaan nyt 7-vuotiaan jatkuvaan pälätykseen ihan kaikissa tilanteissa. Ei niin, etteikö olisi osannut olla hiljaa vaikka kirkossa tai teatterissa, mutta esim. ryhmätilanteissa halusi aina kommentoida joka asiaa ohjaajalle niin ettei tunti meinannut edetä ollenkaan.



Jos opettaja huomauttelee asiasta, niin on aika tarttua toimeen ja opetella erottamaan ne tilanteet, joissa pitää hyräillä vain äänettömästi. Vaikkei lapsi tee pahuuttaan, niin oman etunsa vuoksi :)

Ja minä olen nyt kuunnellut tätä pälätystä neljä vuotta. Milloin totun?



Lapselle on sanottu asiasta. Minä sanon, isänsä sanoo, kaverit sanoo, opettajat sanoo. Ei sillä ole vaikutusta.



Monesti on juuri sellaisia tilanteita, että aikuiset yrittävät puhua keskenään, mutta tyttö tulee siihen väliin ja selittää omaa asiaansa.



ap

Kyllä 12v. jo ymmärtää, että toisten puheita ei keskeytetä. Sit vaan passitus omaan huoneeseen tms. jos ei ala oppii.



Ymmmärrän sua hyvin. Meillä samalainen kälättäjä ja kyllä menee hermo välillä. Ei sellasta aikuistakaan jaksa.

Puhuin siis taukoamatta päälle omia asioitani ja lapsi oppi pian, etten kuuntele häntä ennen kuin odottaa vuoroaan. Vaikea tosin sanoa, mikä noin vanhan kanssa enää auttaa...



Ehkäpä hänestä kehittyy yksi näistä aikuisista, jotka ovat koko ajan äänessä. Se se vasta on rasittavaa :)

luoja kuinka rasittavaa se osaa olla. tai osasi. viime viikolla lapsi joutui sairaalaan kuumeen ja kohtausten takia, enkä ole sen jälkeen kuullut hänen sanovan kuin kerran, että hän tahtoo kotiin (tai uskoisin hänen sanoneen noin, puhe oli todella epäselvää) ja antaisin mitä tahansa, että hän olisi täällä puhumassa, kyselemässä, hokemassa samoja fraasejaan...



ja tiedän ihan varmasti, että jos tyttö on parannuttuaan samanlainen höpöttäjä, kuin tähän asti, hermostun siihen muutamassa päivässä. se on kuitenkin todella energiaa vievää, vaikka kuvittelisikin, ettei kuunteleminen voi niin rasittavaa olla. mutta se, että joudut _koko_ajan_ keskittymään puhujaan ja hänen asioihinsa, sen sijaan, että voisit välillä tehdä jotain muuta, ihan omaa tai johonkuhun toiseen liittyvää, väsyttää pitemmän päälle.



en osaa neuvoa juuri muuten kuin, että välillä lapselle voi ja täytyykin sanoa, että aikuinen haluaa keskittyä johonkin (muka)tärkeään ja lapsi voisi sillä aikaa tehdä jotain muuta. asiaa helpottaa se, että kertoo lapselle, että jatkaa kyllä juttelua tämän kanssa kunhan on hetken saanut tehdä jotain toista.

Mä rakastan sitä kun tytär höpöttää omia juttujaan koko ajan. Muuten, ei niitä tarvitse koko ajan niin tarkkaavaisesti kuunnella, ajattele sitä taustamusiikkina...

samanlainen kalkattaja, hän on vasta 3v.!! APUA jos sitä kestää vielä kymmenen vuotta :D.



Mutta kai 12 vuotiaan jo pitäisi ymmärtää kun sanotaan ettei tarvitse koko ajan olla äänessä tai ettei toisten puheita saa keskeyttää..

Hei



Kyllä vanhemmilla on oikeus myös siihen, että joskus on hiljaista. Kaikkien tarpeita pitää kunnioittaa.



Harmi, ettei asiaan ole kunnolla puututtu aiemmin. 12-vuotias on jo niin vanha, että asiasta sanominen on vaikeampaa nolostamatta tyttöä samalla.



Kokeile seuraavaa. Katso tv:stä lempiohjelmaasi tai lue lehteä sohvalla. Sanot lapselle, joka tulee puhumaan, että "minä katson nyt tv:tä ja haluan keskittyä siihen. Nyt EN voi kuunnella sinua. Sovitaanko, että kerrot asiasi sitten, kun tämän ohjelma loppuu, vai onko asialla tosi kiire."



Teidän on vedettävä rajat. Rajat tehdään oman itsen kautta, eikä niin että lapselle sanotaan "sinä et saa".



Jos sinä et kestä jatkuvaa pajatusta, niin sanot siitä, että haluat että sinun rauhaasi kunnioitetaan myös. Mutta että silloin ja silloin juttelet mielellään lapsen kanssa.



Miltä ap kuulostaa?

jotka on vauvasta asti saaneet loputtomasti huomiota ja jotka on nostettu jalustalle. Eivät ne sieltä nimittäin pudota aio, vaan pitävät kynsin hampain kiinni asemastaan. Kinkkinen tilanne, eikä oikein voi sanoa että Siperia opettaa, koska nykyisin se ei useimmiten opeta. Nuo ylisosiaaliset, kaiken tilan imevät kalkattajat ovat työelämän menestyjiä vaikka eivät edes tekisi työtään kunnolla.

Heistä tulee tulevaisuuden Alexander Stubbeja, ja muita menestyjiä.

Taukoamaton puhe voi olla myös merkki motorisesti levottomuudesta tai adhd:stä. Tähän ei auta, vaikka lasta kieltääkin. Hän on tahtomattaan tilanteessa, jonka säätelyyn ei löydy häneltä keinoja. Aikuisen tehtävä on auttaa tässä lastaan ja viedä asiaa eteenpäin.