Lapseni eivät saa koskaan kokea mitään tavallisia mummolajuttuja, sillä äitini on alkoholisti
Surettaa lasten puolesta. Eikä mummoa voi edes koskaan kutsua kylään, tulee paikalle humalassa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten olette päässeet surusta eteenpäin?
Kommentit (23)
Parempi olla ilman isoäitiä kuin altistaa lapset juopolle isoäidille. Mieti kuka siinä menettää eniten.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsen isällä ole äitiä?
Asuu ulkomailla, nähdään häntä kerran vuodessa. AP
Suvussa on ollut muita iäkkäämpiä naisia, jotka ovat mielellään toimineet vara-mummuja. Eikö miehesi suvussa ole ketään vanhempaa naista?
Eikö epätavalliset mummolajutut käy? Mitä sitten jos mamma on humalassa?
Kai tuo oli tiedossa lisääntyessäsi?
Mulla ei ole kokemusta mummolajutuista, ei ole ollut isovanhempia elossa. En osaa kaivata jotain, mitä en ole menettänyt.
Lopeta ruikutus. Ei lapset siitä kärsi. Osa iloitsee kun ei ole pakko mennä mummoille ja vanhoille tädeille kylään. Oma vanhempi voi olla tärkeämpi. Ja aina löytyy varamummuja tai tätiä, niitä on usein asuinalueellakin ihan lähellä. Silti osa mummoista voi olla liian suorasukaisia tai outoja. Ellei ole latvalaho.
En oo surru,kun en tiedä mitä missasin. Kaikki isovanhempani menehtyivät ennen syntymääni.
Vierailija kirjoitti:
Kai tuo oli tiedossa lisääntyessäsi?
Oli, mutta naiivina kuvittelin että lastenlasten saaminen muuttaisi häntä tai kannustaisi raittiuteen :/ AP
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsen isällä ole äitiä?
Äidin tehtävä on vihata anoppia.
Hankkikaa varamummu? En muista mistä noita saa / mitä taho noita välittää. Mutta on myös ikäihmisiä, joilla ei ole omia lapsenlapsia tai mahdolliset lapsenlapset asuu kaukana. Osa heistä olisi mielellään mummo jollekin lähellä asuvalle lapselle.
Ap, kait sinun lapsisiilasi on isovanhemmat myös isänsä puolelta?
Vai ovatko he alkoholisteja tai muita vastaavia.
Ja sehän on taas on oma vaintasi, millaisellaiselle miehelle, olet lapsesi synnyttänyt.
Mun lapsella ei myöskään ole isovanhempia, moni muukin lähisukulainen kuollut. Yritän itse tarjota lapselle monipuolisia kokemuksia ja toivon, että voin joskus tulevaisuudessa olla sellainen mummi kuin mekin olisimme elämäämme kaivanneet.
Vähän tähän liittyen, huomaan että pieni kateus nousee itselle kun muiden mummot touhottavat lapsen ja lastenlasten kanssa. Me ei saada tätä kokea. Olen siitä surullinen, mutta osaan myös olla onnellinen toisten puolesta. Elämä on sellaista. Aina se ei ole reilua.
Mistä ne on saaneet päähänsä kaivata mummolaa? Läheskään kaikilla ei ole. Tai on mikä on, eikä isovanhempien tapaaminen ole lapsille varsinainen ilo. Ehkä ihan pienenä on, mutta mielenkiinto menee nopeasti ja muuttuu velvollisuudeksi, kun ikää tulee. Vanhat ovat tylsiä.
Saavat kokea mitä alkoholi aiheuttaa.
Äitini oli poissa elämästäni jo kun esikoinen syntyi. Pari kertaa otti syntymän jälkeen yhteyttä ja tapasimme. Poistui sittemmin taas alkoholin huuruiseen elämäänsä ja isäni puoliso on korvannut "mummin".
Äitini on jo kuollut, eikä lapsilla mitään muistikuvaa hänestä. Ikävää, mutta en ole voinut asiaan itse vaikuttaa, joten näillä mennään.
Elämä ilman isovanhempia on mahdollista. Lapset joutuvat tosin selittämään koulussa ja päiväkodissa sitä, ettei heillä ole perinteistä isovanhemmuuskuvioita.
Oman isovanhemmattoman lapseni luokkakaveri oli jo ensimmäisellä luokalla todella kylmäverisen pelurin oloinen nassikka. Sanoi, ettei lähde isovanhemmille jos hänelle ei anneta siitä sataa euroa. Sen verran pehmeitä vanhemmat ja isovanhemmat olivat, että maksoivat nassikalle palkkaa isovanhempien tapaamisesta.
Niillä rahoilla sitten rehvasteli kun pääsi koulun vieressä olevaan kauppaan ostamaan karkkia jne. Silloin oma lapseni oli suu mutrulla, ettei hänellä ole samanlaista systeemiä. Selitin, ettei normaaleissa suvuissa toimita noin ja sanoin, että rahan nyhtäminen palkkana isovanhempien tapaamisesta on todella rumaa käytöstä.
Toisilla ei ole niitä isovanhempia. Osa isovanhemmista on niin vanhoja ja sairaita että heitä käydään moikkaamassa ja kenties vähän hoivaamassa. Isovanhemmat voivat olla hulluja, vankilassa, päihdeongelmallisia, "mua ei lapsen lapset kiinnosta" jne
On kuultu tuollaista ruikutusta ilman alkoholismia tms sellaisiltakin joiden lapset olleet usein isovanhemmillaan hoidossa.
Isovanhempiin liittyen ei ole olemassa mitään "normaalia" koska eroavaisuudet ovat jo itsessään niin yleisiä.
Mun äiti on kuollut