Onko tavallista että vanhetessä eläinrakkaus hiipuu?

Olet outo.

Sama täällä. Olen tullut laiskaksi ja pihiksi.

Mun eläinrakkaus ei ole vähentynyt ollenkaan, mutta en jaksaisi enää hoitaa omaa koiraa. Pentuvaiheen huonot yöt, kouluttaminen, jatkuva vahtiminen ja ulkona ravaaminen... ei millään pystyisi. Oikein kiltin, sohvaperunan aikuisen koiran voisin ehkä ottaa, ehkä.

t. 45v

Ei minulla hiivu, ehkä järkevöityy. Vieläkin syke laskee, kun saa paijata vilpitöntä lemmikkiä. Mutta koko ajan miettii enemmän eläimenpidon eettisiä puolia. 

Lisäksi raha ja huolettomuuskin. Ei jaksaisi enää sitoutua niin tiivisti mihinkään. 

Jos asuisin aivan maalla, voisin lemmikkiä harkita. Siellä eläin voisi hyvin ja sen pitäminenkin olisi helpompaa. 

Ei eläinrakkaus hiivu, päinvastoin, mutta harkitsen toki tarkkaan jaksanko hoitaa omaa eläintä. Juuri nyt mulle riittää lintujen ruokinta. 

Ihania eläimet on, paitsi kissat. En ole kissaihminen. 

Eläinten kasvattaminen myyntiin ei ole eläinrakkautta

Ihan samoja fiiliksiä näin 41v äitinä. Ajattelin sen johtuvat lapsien saamisesta, että koirien rooli muuttuu toisenlaiseksi, mutta en tiedä olisiko tapahtunut kasvamisen myötä muutoinkin. 

Minulla on ollut koko elämäni koiria ja olen harrastanut niiden kanssa kaikkea mahdollista. Nykyään on 4v lapsi ja vauva sekä kaksi pientä ja nyt jo iäkästä seurakoiraa. Minä vain ja ainoastaan hoidan koirat, en harrasta niiden kanssa mitään ja loputon siivoamien ärsyttää aivan mielettömästi. Olin aiemmin kuvitellut etten tule ikinä olemaan ilman koiraa, mutta nyt tiedän, että kun nykyisistä aika jättää, meille ei todellakaan tule uutta ennen kuin lapset ovat kouluiässä ja vain jos he kovasti koiraa/kissaa toivoisivat. 

 

Mitään kotona olevaa ja sotkevaa häkkilemmikkiä en suostu tähän taloon ottamaan. Jos lapset joskus aivan ehdottomasti jotain kania kärttäisivät, voisin viimeisenä vaihtoehtona harkita vanhan navetan lämpöeristettyyn huoneeseen niille tilan tekemistä, mutta meidän kämppään mitään papanoivia lemmikkejä ei tule. Ei uskoisi, että itse olen aikanaan elänyt purujen ja heinän pöllyssä, viis veisannut karvaisista vaatteista ja kaninpissaisista kissanhiekoista roskiksessa. Ja siihen päälle vielä päättömästi eläinlääkärikuluja! 😳 Ei enää ikinä!

Lemmikkien pitäminen ei ole eläinrakkautta, siinä eläin on tuote. 

Itselläni on ihmisrakkaus kadonnut. Lapsiani kyllä rakastan. Koirista pidän edelleen yhtä paljon kuin aina.

Luulen, että nyt painaa se, että työtä ja hoitamista on vähän liikaa, neljä koiraa on isotöisiä. Saisit ehkä enemmän iloa yhdestä uskollisesta ystävästä.

Kiitos, kun olet tehnyt enemmän kuin oman osasi eläinten hyvinvoinnin eteen.

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkien pitäminen ei ole eläinrakkautta, siinä eläin on tuote. 

Eläminen ei ole rakkautta. Siinä vain tuhlaa maapallon kalliita resursseja.

Lapsena rakastin kaikkia eläimiä yli kaiken ja näen samaa eläinrakkautta omissa lapsissani. Itse en nyt toki inhoakaan eläimiä, mutta en kaipaakaan niitä Mistäköhän sekin johtuu? Mietin voiko olla syynä että äitini jotenkin puhui eläimistä että ovat vaarallisia, niistä saa tauteja, enkä saanut itse lemmikkejä. Sitten eläinrakkauden tilalle tuli muuta?

Koirat on hirveitä. Muut eläimet ihania.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ihmisrakkaus kadonnut. Lapsiani kyllä rakastan. Koirista pidän edelleen yhtä paljon kuin aina.

Vähän samaa vikaa. Enää ei näe ja usko hyvään ihmisissä. Parempi olla vain ihan omissa oloissaan kissan ja koiran kanssa.

Kyllä minä ainakin eläimistä välitän, mutta eri tavalla. Tykkään esim. ruokkia lintuja, jotka elelevät omaa, lintuelämäänsä. Niitä on hauska seurailla, ovat nopeita, suloisia ja söpöjä. Kotieläintä en ottaisi, sillä ihmisen kanssa eläessä eläin ei pääse elämään lajityypillisesti. En tiedä silittelisinkö enää edes kaverien lemmikkejä, koska häiritsee niin paljon tuo eettinen aspekti eläinorjissa. Antaisin ehkä vaan olla

Vierailija kirjoitti:

Koirat on hirveitä. Muut eläimet ihania.

Koirat on parhaita.

Olisikohan enemmän kyse siitä, että hoivaamisvietti alkaa hiipua?

Ei se rakkaus mihinkään häivy, vanhetessa laiskistuu ja tulee mukavuudenhaluiseksi ja itsekkäämmäksi. En minäkään enää kymmeneen vuoteen olisi koiraa ottanut, oma mukavuus kärsisi liikaa lähteä joka säällä pissattamaan ja lenkkeilemään. Ei kiitos!

Ollut kans elukoita laidasta laitaan. Nyt on vain mukavat pojat, joita ei tarvitse ulkoiluttaa, makoilevat ja matelevat mielellään lämpimissä terroissaan.

N66

Minun eläinrakkaus on vain lisääntynyt vanhemmiten.