Lue keskustelun säännöt.
Valmistun alkuvuodesta sairaanhoitajaksi ja tuntuu etten osaa mitään. Ahdistaa kamalasti
01.11.2024 |
On ollut elämässä erittäin vaikeaa monesta syystä viimeisen puolitoista vuotta. Varmaan saisin masennusdiagnoosin jos menisin kunnon tutkimuksiin. En kuitenkaan halua sitä. Työterveyspsykologilla käyn sen muutaman kerran mitä työantaja vuodessa maksaa.
Tuntuu, että pää on ihan sumussa. Tuntuu etten muista mitään, opi mitään. Kokeista olen päässyt kyllä läpi ja saanut ihan ok arvosanoja. En vain välttämättä enää kokeen jälkeen muista mitä siinä kokeessa kysyttiin. Pelkään, että ei musta ole sairaanhoitajan työhön ja lähdin ihan turhaan opiskelemaan. Olisin voinut ihan hyvin jatkaa lähihoitajan työtä.
Olen väsynyt, burnoutin partaalla, pettynyt kaikkeen, ahdistunut, surullinen. Koitan jollakin tavalla rämpiä viimeisen työharjoittelun läpi. Opinnäytetyö roikkuu enkä saa aikaiseksi tehdä sitä. Ei mitään tietoa onko mulle edes töitä valmistumisen jälkeen.
Ahdistaa.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
kilpirauhanen tutkituttamaan asap.
Mulla itseasiassa on kilpirauhasen vajaatoiminta ja siihen lääkitys. Arvot on ok.
Unettomuudestakin kärsin ajoittain. Unohtui se mainita aloituksesta. Sain viime viikolla reseptin Imovaneen, että voin ottaa sitä tarvittaessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu. Kaikista ei ole siihen mutta kaikki eivät myönnä sitä. Pahinta on tietää, että ei tiedä tarpeeksi.
Terveisin 2 vuotta sairaanhoitajan työssä kestänyt, viimeksi vuonna 2007 sitä työtä tehnyt sh.
Vierailija kirjoitti:
Juu. Kaikista ei ole siihen mutta kaikki eivät myönnä sitä. Pahinta on tietää, että ei tiedä tarpeeksi.
Terveisin 2 vuotta sairaanhoitajan työssä kestänyt, viimeksi vuonna 2007 sitä työtä tehnyt sh.
Ehkä omalla työpaikalla vanhusten hoivakodissa pärjäisin, mutta sairaalassa työskentelyyn musta ei ole. En vain tiedä onko mulle sairaanhoitajan töitä omalla työpaikalla.
Ap
Kokeneemmat sanoo, että kaksi ensimmäistä vuotta ovat pahimmat, sitten helpottaa kun saa varmuutta työhön. Itse valmistun vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Kaikista ei ole siihen mutta kaikki eivät myönnä sitä. Pahinta on tietää, että ei tiedä tarpeeksi.
Terveisin 2 vuotta sairaanhoitajan työssä kestänyt, viimeksi vuonna 2007 sitä työtä tehnyt sh.
Ehkä omalla työpaikalla vanhusten hoivakodissa pärjäisin, mutta sairaalassa työskentelyyn musta ei ole. En vain tiedä onko mulle sairaanhoitajan töitä omalla työpaikalla.
Ap
Hyvä tiedostaa rajoitteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esivaihdevuodet. Pääsisit paljon helpommalla jos nyt tutkisit asiaa ja ymmärtäisit, että oireiden kirjo on laaja.
Jos ikä on +40 niin kannattaa ottaa huomioon.
Älä siis torppaa ajatusta suorilta
Työ opettaa ja on ihan erilaista kuin harjoittelu. Muista että jos joku suhtautuu suhun nuivasti vika ei ole sussa, normaali ihminen ymmärtää että olet uusi. En tiedä mistä päin olet, mutta vanhuspuolelle tarvitaan aina sairaanhoitajia, jos se tuntuu omalta. Voisit pärjätä hyvin myös esim. neurologialla, se on vähän saman tyyppistä kuin vanhuspuoli. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaatko noudattaa annettuja ohjeita?
Se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Kokeneemmat sanoo, että kaksi ensimmäistä vuotta ovat pahimmat, sitten helpottaa kun saa varmuutta työhön. Itse valmistun vuoden päästä.
No varmasti näin. Siis vasta valmistunut sh on ihan raakile. Siinä työssähän sitä oppii sitten enemmän. Tuntuu vain, että monet muut tietää ja osaa paljon enemmän kuin mä. Vaikka juuri tänään taas yksi sh kehui mua, että menee niin sujuvasti multa antibioottien laimentamiset, letkuttamiset ja muut lääkkeiden ottamiset. Että kuulemma huomaa mun tehneen sitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työ opettaa ja on ihan erilaista kuin harjoittelu. Muista että jos joku suhtautuu suhun nuivasti vika ei ole sussa, normaali ihminen ymmärtää että olet uusi. En tiedä mistä päin olet, mutta vanhuspuolelle tarvitaan aina sairaanhoitajia, jos se tuntuu omalta. Voisit pärjätä hyvin myös esim. neurologialla, se on vähän saman tyyppistä kuin vanhuspuoli. Tsemppiä!
Ja se vielä, että opiskelu on oikeasti paljon kuormittavaa kuin työnteko.
Vierailija kirjoitti:
Esivaihdevuodet. Pääsisit paljon helpommalla jos nyt tutkisit asiaa ja ymmärtäisit, että oireiden kirjo on laaja.
Jos ikä on +40 niin kannattaa ottaa huomioon.
Älä siis torppaa ajatusta suorilta
No mä olen yli 40v. Joo ehkä on esivaihdevuodet tai ehkä ei. Mulla on oikeasti ollut paljon vaikeita asioita elämässä viimeisen puolentoista vuoden aikana ja kyllä niihin uupuu ilman esivaihdevuosiakin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeneemmat sanoo, että kaksi ensimmäistä vuotta ovat pahimmat, sitten helpottaa kun saa varmuutta työhön. Itse valmistun vuoden päästä.
No varmasti näin. Siis vasta valmistunut sh on ihan raakile. Siinä työssähän sitä oppii sitten enemmän. Tuntuu vain, että monet muut tietää ja osaa paljon enemmän kuin mä. Vaikka juuri tänään taas yksi sh kehui mua, että menee niin sujuvasti multa antibioottien laimentamiset, letkuttamiset ja muut lääkkeiden ottamiset. Että kuulemma huomaa mun tehneen sitä.
Ap
Yks asia jonka tuut huomaamaan on, että ei osaa eikä tiedä. Aina on joku joka tietää jonkun asian mutta kukaan ei tiedä kaikkea.
Mene töihin johonkin helppoon paikkaan, kuten vanhusten hoivakotiin. Oletan sinun olleen aiemmin tai tälläkin hetkellä töissä vanhusten palveluissa, jos kerta olet lähihoitaja. Tee alkuun ainakin puoli vuotta osa-aikatöitä esim. 80% työaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Kaikista ei ole siihen mutta kaikki eivät myönnä sitä. Pahinta on tietää, että ei tiedä tarpeeksi.
Terveisin 2 vuotta sairaanhoitajan työssä kestänyt, viimeksi vuonna 2007 sitä työtä tehnyt sh.
Ehkä omalla työpaikalla vanhusten hoivakodissa pärjäisin, mutta sairaalassa työskentelyyn musta ei ole. En vain tiedä onko mulle sairaanhoitajan töitä omalla työpaikalla.
Ap
Kyllä sinä pärjäät. Ole huoleti. Siellä ne työkaverit kyllä neuvovat.
Ei kannata etukäteen edes luulla, että he odottavat sinun osaavan kaiken täydellisesti.
Tsemppiä
Vierailija kirjoitti:
Työ opettaa ja on ihan erilaista kuin harjoittelu. Muista että jos joku suhtautuu suhun nuivasti vika ei ole sussa, normaali ihminen ymmärtää että olet uusi. En tiedä mistä päin olet, mutta vanhuspuolelle tarvitaan aina sairaanhoitajia, jos se tuntuu omalta. Voisit pärjätä hyvin myös esim. neurologialla, se on vähän saman tyyppistä kuin vanhuspuoli. Tsemppiä!
Neurologian osastosta on kokemusta harjoittelun muodossa ja tuntuu, että olin ihan pihalla. En musta varmaan olisi sinnekään. Ehkä vain oma elämäntilanne kuormittaa liikaa niin tuntuu opiskelukin niin rankalta.
Ap
Minulla sama tilanne. Kouluttauduin hoitajaksi, kun jäin yt- neuvotteluissa työttömäksi. En osaa mitään, työharjoittelut olivat surkeita hosumisia. Jatkuva kiire, ohjaajat eivät halunneet/ ehtineet opastaa. En saanut kunnon koulutusta. Nyt möllötän työttömänä, koulutus oli turhaa, kun en osaisi tehdä mitään, mitä alalla vaaditaan. Olen epävarma taidoistani.
Luin vain otsikon, mutta eihän mitään ammattia koulussa opita vaan tekemällä. Vuosien työkokemuksen kautta se ammattipätevyys hankitaan, oli ala mikä tahansa. Tsemppiä vaan, ota rennosti ja anna kokeneempien neuvojen upota kaaliisii!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ opettaa ja on ihan erilaista kuin harjoittelu. Muista että jos joku suhtautuu suhun nuivasti vika ei ole sussa, normaali ihminen ymmärtää että olet uusi. En tiedä mistä päin olet, mutta vanhuspuolelle tarvitaan aina sairaanhoitajia, jos se tuntuu omalta. Voisit pärjätä hyvin myös esim. neurologialla, se on vähän saman tyyppistä kuin vanhuspuoli. Tsemppiä!
Ja se vielä, että opiskelu on oikeasti paljon kuormittavaa kuin työnteko.
Mä olen välillä tehnyt teoriaopintoja ja töitä, välillä harkkaa ja töitä. Pitkiä putkia ilman vapaita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ opettaa ja on ihan erilaista kuin harjoittelu. Muista että jos joku suhtautuu suhun nuivasti vika ei ole sussa, normaali ihminen ymmärtää että olet uusi. En tiedä mistä päin olet, mutta vanhuspuolelle tarvitaan aina sairaanhoitajia, jos se tuntuu omalta. Voisit pärjätä hyvin myös esim. neurologialla, se on vähän saman tyyppistä kuin vanhuspuoli. Tsemppiä!
Neurologian osastosta on kokemusta harjoittelun muodossa ja tuntuu, että olin ihan pihalla. En musta varmaan olisi sinnekään. Ehkä vain oma elämäntilanne kuormittaa liikaa niin tuntuu opiskelukin niin rankalta.
Ap
Neurolla on pääasiassa kuntoutusta ja potilaiden avustusta, ne temput nenämahaletkujen ja likvornäytteiden kyllä oppii, ei niitä kukaan osaa sinne töihin mennessään. Olin itse neurolla ja käytännössä aina käytiin yhdessä just likvoreita jne läpi, ei niitä KUKAAN muista ulkoa.
kilpirauhanen tutkituttamaan asap.