Lue keskustelun säännöt.
Valmistun alkuvuodesta sairaanhoitajaksi ja tuntuu etten osaa mitään. Ahdistaa kamalasti
01.11.2024 |
On ollut elämässä erittäin vaikeaa monesta syystä viimeisen puolitoista vuotta. Varmaan saisin masennusdiagnoosin jos menisin kunnon tutkimuksiin. En kuitenkaan halua sitä. Työterveyspsykologilla käyn sen muutaman kerran mitä työantaja vuodessa maksaa.
Tuntuu, että pää on ihan sumussa. Tuntuu etten muista mitään, opi mitään. Kokeista olen päässyt kyllä läpi ja saanut ihan ok arvosanoja. En vain välttämättä enää kokeen jälkeen muista mitä siinä kokeessa kysyttiin. Pelkään, että ei musta ole sairaanhoitajan työhön ja lähdin ihan turhaan opiskelemaan. Olisin voinut ihan hyvin jatkaa lähihoitajan työtä.
Olen väsynyt, burnoutin partaalla, pettynyt kaikkeen, ahdistunut, surullinen. Koitan jollakin tavalla rämpiä viimeisen työharjoittelun läpi. Opinnäytetyö roikkuu enkä saa aikaiseksi tehdä sitä. Ei mitään tietoa onko mulle edes töitä valmistumisen jälkeen.
Ahdistaa.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ opettaa ja on ihan erilaista kuin harjoittelu. Muista että jos joku suhtautuu suhun nuivasti vika ei ole sussa, normaali ihminen ymmärtää että olet uusi. En tiedä mistä päin olet, mutta vanhuspuolelle tarvitaan aina sairaanhoitajia, jos se tuntuu omalta. Voisit pärjätä hyvin myös esim. neurologialla, se on vähän saman tyyppistä kuin vanhuspuoli. Tsemppiä!
Ja se vielä, että opiskelu on oikeasti paljon kuormittavaa kuin työnteko.
Mä olen välillä tehnyt teoriaopintoja ja töitä, välillä harkkaa ja töitä. Pitkiä putkia ilman vapaita.
Ap
Ei ihme, että olet väsynyt ja kuormittunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LouLou kirjoitti:
Mene töihin johonkin helppoon paikkaan, kuten vanhusten hoivakotiin. Oletan sinun olleen aiemmin tai tälläkin hetkellä töissä vanhusten palveluissa, jos kerta olet lähihoitaja. Tee alkuun ainakin puoli vuotta osa-aikatöitä esim. 80% työaikaa.
Älä mene. Siellä ne kaikki vähäisetkin sairaanhoidolliset tietotaidot katoavat, etkä uskalla enää muualle hakea. Nimimerkillä kokemusta on.
Minä vaihdoin alaa, koska en saanut missään kunnon perehdytystä ja olin liian epävarma omista taidoistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ opettaa ja on ihan erilaista kuin harjoittelu. Muista että jos joku suhtautuu suhun nuivasti vika ei ole sussa, normaali ihminen ymmärtää että olet uusi. En tiedä mistä päin olet, mutta vanhuspuolelle tarvitaan aina sairaanhoitajia, jos se tuntuu omalta. Voisit pärjätä hyvin myös esim. neurologialla, se on vähän saman tyyppistä kuin vanhuspuoli. Tsemppiä!
Ja se vielä, että opiskelu on oikeasti paljon kuormittavaa kuin työnteko.
Mä olen välillä tehnyt teoriaopintoja ja töitä, välillä harkkaa ja töitä. Pitkiä putkia ilman vapaita.
Ap
Ei ihme, että olet väsynyt ja kuormittunut.
Lisäksi vielä se, että olen paahtanut opintoja nopeampaan tahtiin. Valmistun kai alkuvuodesta jos vain saan opinnäytetyön tehtyä. Alkuperäinen valmistuspäivä olisi vasta toukokuussa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
LouLou kirjoitti:
Mene töihin johonkin helppoon paikkaan, kuten vanhusten hoivakotiin. Oletan sinun olleen aiemmin tai tälläkin hetkellä töissä vanhusten palveluissa, jos kerta olet lähihoitaja. Tee alkuun ainakin puoli vuotta osa-aikatöitä esim. 80% työaikaa.
Mulla on siis vakituinen lähihoitajan paikka vanhuspuolella. Sinne olisi haave päästä töihin ihan senkin vuoksi, että tykkään vanhustyöstä ja siitä talosta. Lisäksi olisi lyhyt työmatka toisin kuin sairaalaan olisi kymmenien kilometrien työmatka. En vain tiedä onko mulle sh:n paikkaa omalla työpaikalla.
Ap
No sitten menet sinne vanhusten hoivakotiin sairaanhoitajaksi, jos se tuntuu sinusta omimmalta ja viihdyit siellä. Siellä on kova tarve sairaanhoitajille, koska moni pitää sitä raskaana, tylsänä ja ei kovin arvostettuna tai mielenkiintoisena hoitotyön alana..... Ja kanssa tuli mieleen neurologian osastotyö sh:na, sielläkin on perehdytys alussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riittää, kun osaat valittaa palkasta kahvin äärellä.
Näitä työttömiä pellejä ei sitten kannata kuunnella, nämä ei ole tehneet päivääkään töitä elämänsä aikana.
Mä olen miettinyt, että ehkä tämä ahdistus vähän helpottaa kun saa koulujutut pakettiin. Sitten olisi enää vain työ eikä yhtä aikaa työ ja opiskelut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt, että ehkä tämä ahdistus vähän helpottaa kun saa koulujutut pakettiin. Sitten olisi enää vain työ eikä yhtä aikaa työ ja opiskelut.
Ap
Helpottaa! Ja on ihan eri asia olla työntekijä ja työntekijä -asetelmassa kuin opiskelijana. Paljon matalampi kynnys kysyä neuvoa ja ottaa tukea vastaan. Hyviä työyhteisöjä on paljon, älä tyydy huonoon.
LouLou kirjoitti:
Mene töihin johonkin helppoon paikkaan, kuten vanhusten hoivakotiin. Oletan sinun olleen aiemmin tai tälläkin hetkellä töissä vanhusten palveluissa, jos kerta olet lähihoitaja. Tee alkuun ainakin puoli vuotta osa-aikatöitä esim. 80% työaikaa.
Mihin helppoon paikkaan? Onko hoito-alalla helppoja paikkoja? Itse hoidan 90v isääni, etsin helppoa, osa- aikaista työtä, mutta ei onnistu. Aina vaaditaan 3 - vuorotyötä, täysillä tunneilla. Seurestakaan ei saa enää keikkoja. Lähihoitajan töitä avoinna Vantaalla 29, viime vuonna 500. Hyvinvointialueilla säästöt. Ketään ei palkata .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ole liian ankara itsellesi. Olet uupunut ja tarvitset lepoa. Kyllä työ tekijäänsä opettaa. Pärjäät kyllä
Monella varmasti sama juttu tuon osaamisen suhteen, mutta eivät sitä myönnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä usko ajatuksiasi ja tunteitasi väsyneenä. Aivosi huijaavat sinua. Kielteinen vinouma, evoluution myötä kehittynyt. Tarvitset lepoa, sairaslomaa, kunhan saat opinnot suoritettua. Tsemppiä ja jaksamista! Pystyt kyllä siihen!
Hyvä perustietämys jo olemassa Lähihoitaja-koulutuksen ansiosta.
Näin on jo askeleen edellä vain koulussa pätevöityneiden rinnalla.
Ymmärrän melko hyvin tuon tunteen, että miten pärjään, kun Hra/Rva Google neuvoo jatkossa, kun kysymyksiä herää, miten tämä tilanne hoituu.
Aika on saada koulusta paperit ulos ja lupa vastuulliseen ihmisen kokonaisvaltaiseen hoitoon lähinnä niin kutsuttuna lääkärin oikeana kätenä.
Alku on hankalaa, mutta ainahan voi ajatella niin, että jatkaa vaan lähihoitajan töitä tai ottaa juuri itselle sopivantuntuisen hoitolaitoksen sh:n sijaisuuden ihan kylmiltään, koulunpenkiltä vastaan ja siinä saa sh:n työtehtäviä treenata - ja siitä saa varmuutta hoitotyöhön ja, jos jonkun vuoden kuluttua tulisi kivassa työyhteisössä sh:n paikka avoimeksi, vaikka määräaikainen, niin sinne vaan hakisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos oot todella kaunis ja upea niin joku lääkäri sut nappaa, ei hätää. Mutta jos et niin hah hah.. se oli sit siinä
Tämä sama työtön näköjään yhä tässä ketjussa.
Lähdin aikuisopiskelijana opiskelemaan saikkariksi ja on ollut raskasta, mutta voin lopettaa koulun, jos tuntuu liian raskaalta. Yritän riipiä opintopisteitä sen verran kasaan, että pääsen psykan puolelle ensi kesäksi ensin harjoitteluun ja töihin kesäksi. Mulla on se hyvä puoli, että on perspektiiviä eri aloilta ja oon ollut isossa yhtiössä, että tiedän tulospaineet ja muun bisnesshitin. Ja lisäksi en valita ihan joka asiasta, koska naiset joutuvat tekemään tosi raskaita töitä muillakin aloilla kuin pelkästään hoitoalalla. Ja toisaalta mikään ei ole täysin täydellistä ja tuollakin alalla virheitäkin voi sattua.
Vierailija kirjoitti:
Älä ole liian ankara itsellesi. Olet uupunut ja tarvitset lepoa. Kyllä työ tekijäänsä opettaa. Pärjäät kyllä
Onneksi on nyt koko viikonloppu vapaa niin saa ladata akkuja.
Ap
Kadun syvästi että aikionaan opiskelin sairaanhoitajaksi. Olen tehnyt tätä jo 30v ja tämä työ tappaa. Eläkkeelle ei pääse. Jatkuvaa uhkaikua ja väkivaltaa.
- psykalta
Vierailija kirjoitti:
Kadun syvästi että aikionaan opiskelin sairaanhoitajaksi. Olen tehnyt tätä jo 30v ja tämä työ tappaa. Eläkkeelle ei pääse. Jatkuvaa uhkaikua ja väkivaltaa.
- psykalta
Psykalle en halua töihin. Tein pakollisen mipä-harkan pienessä hoivakodissa ja siellä oli suhteellisen rauhallista. Jopa tylsää. Pääasia oli, että opettaja kelpuutti paikan ja sain harkan tehtyä. Ei vain ole mun juttu se puoli. Sen olen tiennyt aina. On siis ihan mielenkiintoista lukea psykologiaa ja erilaisia ihmisten tarinoita, mutta en halua olla sillä puolella töissä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lähdin aikuisopiskelijana opiskelemaan saikkariksi ja on ollut raskasta, mutta voin lopettaa koulun, jos tuntuu liian raskaalta. Yritän riipiä opintopisteitä sen verran kasaan, että pääsen psykan puolelle ensi kesäksi ensin harjoitteluun ja töihin kesäksi. Mulla on se hyvä puoli, että on perspektiiviä eri aloilta ja oon ollut isossa yhtiössä, että tiedän tulospaineet ja muun bisnesshitin. Ja lisäksi en valita ihan joka asiasta, koska naiset joutuvat tekemään tosi raskaita töitä muillakin aloilla kuin pelkästään hoitoalalla. Ja toisaalta mikään ei ole täysin täydellistä ja tuollakin alalla virheitäkin voi sattua.
Mulla opinnot ihan loppusuoralla eikä kesken jättäminen ole vaihtoehto. Olen tehnyt niin paljon töitä tämän eteen, rahaa on mennyt ja vaikuttanut elämään niin paljon, että en voi jättää kesken tässä vaiheessa.
Ap
Mulla on siis vakituinen lähihoitajan paikka vanhuspuolella. Sinne olisi haave päästä töihin ihan senkin vuoksi, että tykkään vanhustyöstä ja siitä talosta. Lisäksi olisi lyhyt työmatka toisin kuin sairaalaan olisi kymmenien kilometrien työmatka. En vain tiedä onko mulle sh:n paikkaa omalla työpaikalla.
Ap