Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso pettää ja jättää perheensä. Mitenkä pää kestää?!
01.11.2024 |
Minusta tuntuu niin pahalta lasten vuoksi ja toki itsenikin. Tuntuu että en kykene kohta tätä kamalaa tunnetta sietämään millään muotoa. Mies vaan kulkee uuden naisensa kanssa pitkin kyliä kuin ei mitään. Juuri kuulema matkalle lähtivät. Minä olen kotona ja huolehdin lapsista. Mies ei kuitenkaan ole suostumassa kuin yhteishuoltajuuteen vaikka ei lapsiaan edes halua elämäänsä?!
Olimme yli 20 vuotta yhdessä ja sitten mies päätti että perhe ei enää kiinnosta ja hän haluaa elää omaa elämää ilman huolen häivää. Ei vastuuta, ei mitään tunteita meitä kohtaan. Perhe on vain rasite jota saa kohdella näin. Luulisi että yli 40 vuotiaalla olisi järkeä päässä? Mitenkä ennen luotettava mies ja isä voi edes tehdä tämmöistä? Ei mene vain jakeluun. Mitenkä rakkaus voi vain kadota läheisiä kohtaan? On kuin mies olisi vaihdettu toiseen..
Kommentit (26)
Sait lapset ja lastesi sympatian. Ei tuollaisella miehellä tee yhtään mitään. Parempi että häipyi. Todennäköisesti on ollut ns haku päällä jo pitkän aikaa. Tulee pettämään tätä nykyistä kumppaniaankin. Häntäheikki, heikko moraali, empatiakyvytön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä sitä miettii ja ihmettelee että olisiko minun pitänyt huomata jotain merkkejä jo vuosia sitten? En vain keksi mitään. Mies on ollut sellainen etten hänestä ikinä olisi uskonut että kykenisi pettämään, saatika lapsensa hylkäämään. ap
Minulla on ollut sama kohtalo. Miten saisin yhteyttä sinuun ap? Olen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut sama kohtalo. Miten saisin yhteyttä sinuun ap? Olen nainen.
Laita puhelinnumerosi, niin soitellaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikea tietää tilannetta, joka sinulla on meneillään, mutta kun mainitsit miten pää kestää, niin älä mieti asiaa liikaa, van yritä olla ajattelematta. Ehkä miehellä on ollut jo pitempään jotain meneillään, mutta rakkaudentunnossasi et ole huomannut. Usko vaan, että asioilla on taipumus järjestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isäni teki aikoinaan samoin ja äiti on katkera vieläkin, 40 vuotta myöhemmin. Sympatiamme lapsena oli tietysti äitimme puolella. Vasta paljon myöhemmin, aikuisena aloimme näkemään asian vähän eri valossa.
Kun äitini uudet suhteet kerta toisensa jälkeen päättyivät, aloin miettimään, ettei ero ollut pelkästään isäni vika. Äidillämme on hankala luonne. Toki isä olisi ensin voinut jättää, eikä pettää. Toisaalta meillä oli kuitenkin molemmat vanhemmat kotona viisi vuotta pidempään. Loppujen lopuksi isä ehti olla pettäjäkumppaninsa kanssa onnellisesti aviossa yli 40 vuotta, kunnes kuoli pari vuotta sitten.
Klisee sanoa, että ero oli loppuen lopuksi hyvä asia, mutta niin se oli. Sen jälkeen meillä lapsilla oli kaksi rakastavaa vanhempaa ilman jokapäiväistä riitelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut sama kohtalo. Miten saisin yhteyttä sinuun ap? Olen nainen.
Laita puhelinnumerosi, niin soitellaan.
ap
Kuka hullu laittaa numeronsa av:lle? Luokaa mielummin joku uusi sähköpostiosoite, jolla pääsette kontaktiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä sitä miettii ja ihmettelee että olisiko minun pitänyt huomata jotain merkkejä jo vuosia sitten? En vain keksi mitään. Mies on ollut sellainen etten hänestä ikinä olisi uskonut että kykenisi pettämään, saatika lapsensa hylkäämään. ap
Ei olisi pitänyt huomata, älä syytä yhtään itseäsi. Elämässä voi tapahtua outoja, yllättäviä ja ihan uskomattomia juttuja, joihin ei voi mitenkään etukäteen varautua. Vaikka olisi ihana mies ja hyvä perhe, tilanne voi toisessa hetkessä olla jotain muuta. Voimia sinulle! Olet varmasti loistava äiti lapsillesi. Se on tärkeintä.
Minulle kävi noin 25 vuotta sitten. Nykyään olen sitä mieltä, että oikea termi tapahtumille oli avioeroväkivalta.
Ymmärsin kyllä sen, että minut joku haluaa jättää ja hylätä, mutta en sitä että joku pystyy jättämään lapsensa ja tuosta vain jättää kaiken vastuun yksin toisen vanhemman niskoille, kiukutella elatusmaksuista ja asettaa aina uusien naistensa oikut oman lapsensa edelle. Itsekkäät paskiaiset ei tästä maasta lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin se menee. Ei kannata tehdä lapsia. Vaikka mies niitä kuinka hinkuu ja vinkuu ja luulee haluavansa, ei se siitä perhe-elämästä kuitenkaan tykkää, eikä enää vaimon muuttuneesta kropasta. Eikä niistä tykkää moni nainenkaan, mutta näiden peruuttamattomien virheiden jälkeen on myöhäistä katua.
Äitiintynyt perheenemäntä menettää kaiken naisellisuutensa ja seksikkyytensä ja sitäkautta kaiken kiinnostavuutensa miehen silmissä. Sitten sitä kiinnostavuutta etsitään nuorista ja timmeistä, synnyttämättömistä naisista.
Tämä nyt varoituksena muille naisille, etteivät tuohon ansaan lankeaisi.
Minä olen kokenut saman muutama vuosi sitten. Nuo kaksi ensimmäistä kommenttia osui ainakin minun tapauksessani täysin oikeaan. Meidän eromme oli aika ruma. Ex laittoi eron vireille salaa, kertomatta minulle mitään etukäteen. Henkilökohtaiset tilinsä oli tyhjentänyt tietysti. Uusi reilusti nuorempi ulkomaalaistaustainen nainen samalta työpaikalta oli valmiina. Pokkana yritti väittää aluksi ettei eroon liity ketään toista naista ja valehteli muutenkin suut silmät täyteen.
Sanoi ihan suoraan kylmän rauhallisesti että on nyt erossa kettumainen minua kohtaan ja on ollut vaikeaa, enää ei edes olla oikein puheväleissä. Pari vuotta meni, että saatii esim. ositus tehtyä. Asunnon myynnistä puhumattakaan.
Meidänkin tapauksessa ex alkoi matkustelemaan nuoren naisensa kanssa ja esittää olevansa kiinnostunut samoista asioista tämän kanssa. En tiedä onko tällä uudella mitään käsitystä kenen kanssa seurustelee.
Alussa oli tietysti rankkaa. Laihdun 10kg parissa kuukaudessa ja ekat kuukaudet nukuin unilääkkeiden avulla. Stressi oli valtava. Minua auttoi puhuminen. Pahinta olisi ollut jäädä yksin kotiin istumaan.
Hain apua myös työterveyshuollosta, sairasloma en kokenut tarvitsevani kuin muutaman päivän.
Kaikki energia meni suhteen tapahtumien analysointiin ja ihan käytännön asioiden järjestelyyn. Toisaalta se, että huomasi pärjäävänsä tosi hyvin yksinkin nosti itsetuntoa. Exää en ole ikävöinyt sekuntiakaan.
Haluaisin sanoa sinulle ap, että selviät varmasti. Tie ei ole helppo, mutta se on kuljettava.Ehkä ymmärrät asioita ajan kanssa selkeämmin. Älä jää yksin asioiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin kävi nuorempana näin. Rakastuneena sitä näkee kumppanista vain parhaat puolet. Pettäminen kyllä aukaisi silmät ja sitä ennen alkanut huono kohtelu. Tajusin, että olin rakastunut johonkin omaan haavekuvaani siitä ihmisestä ja oikeasti se olikin aika itsekäs ja mulkku tyyppi.
https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/61673/kimpimäki_actaE1… Tutkimus Puolison rinnakkaissuhteen paljastuminen, äkillinen ero ja intimiteettiloukkaus. Kimpimäki 2012.
Tajusin, että olin rakastunut johonkin omaan haavekuvaani siitä ihmisestä ja oikeasti se olikin aika itsekäs ja mulkku tyyppi.
- Tutun kuuloista. Moni varmasti menee tähän halpaan, eli huijaa itse itseään. Sen tajuaa vasta viiveellä. Eihän siihen virheeseen muuten edes lähtisi... Oppia ikä kaikki.
Surullisia juttuja, tsemppiä aloittajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni teki aikoinaan samoin ja äiti on katkera vieläkin, 40 vuotta myöhemmin. Sympatiamme lapsena oli tietysti äitimme puolella. Vasta paljon myöhemmin, aikuisena aloimme näkemään asian vähän eri valossa.
Kun äitini uudet suhteet kerta toisensa jälkeen päättyivät, aloin miettimään, ettei ero ollut pelkästään isäni vika. Äidillämme on hankala luonne. Toki isä olisi ensin voinut jättää, eikä pettää. Toisaalta meillä oli kuitenkin molemmat vanhemmat kotona viisi vuotta pidempään. Loppujen lopuksi isä ehti olla pettäjäkumppaninsa kanssa onnellisesti aviossa yli 40 vuotta, kunnes kuoli pari vuotta sitten.
Klisee sanoa, että ero oli loppuen lopuksi hyvä asia, mutta niin se oli. Sen jälkeen meillä lapsilla oli kaksi rakastavaa vanhempaa ilman jokapäiväistä riitelyä.
Sama. Minun "äitini" on ilkeä akka, riitaisa ja toraisa, oli
Näköjään sinustakin on tullut katkera, raivoava akka. Ja kuvittelet vielä olevasi jotenkin parempi ihminen? Hah! Niin säälittävää.
Tuosta selviää jatkamalla omaa elämäänsä. Ei kannata katkeroitua siitä, jos exä kulkee uuden kanssa. Hanki itsellesi muuta ajateltavaa ja kasvata lapsesi. Yhteishuoltajuuteen ei myöskään ole pakko suostua, jollei toinen kerran sitä halua kuin nimellisesti.
Ihmiset vaan joskus eroaa ja siitä on selvittävä.
Tarina voisi kertoa veljestäni. Alkoi kesken kaiken viettää poikamiselämää, erosi, avioitui, erosi. Ehkä paetaan omaa vanhenemista, vaikea sanoa. Loukkaa vaimoa ja ennen kaikkea lapsia.
Olen pahoillani puolestasi, mutta tuohan osoittaa, ettei mies ollut luotettava. Ehkä näit hänet paremmassa valossa ja nyt vain oikea luonne tuli esiin. Voimia.