Kuka väittää/uskoo, että ponnistusvaihe voi olla kivuton ilman puudutteita?
Muutamissa ketjuissa tälläsiä väitöksiä on tullut esille. Itseni on hyvin hyvin vaikea tätä uskoa! Kyllähän se lapsen tuleminen ottaa luihin ja lihaksiinkin, ei pelkästään siihen alapäähän! Ei se nyt kudostyypistä voi olla kiinni, sattuuko vai ei.
Kommentit (200)
mutta ponnistaminen itse helpotti kipua. Eli olen osin samaa ja osin erimieltä. Luomuna kahdesti synnyttänyt.
Tuonon itkemis-parkumis-kestämisasiaan: Minä hallitsin kipua olemalla hiljaa, koska minusta tuntui että jos alkaisin itkeä en voisi koskaan lopettaa. tuntui, etten voisi keskittyä synnyttämään jos alkaisin pitää ääntä, ettei se ääni loppuisi. Menisi voimat siihen.
Sisko taas hallitsi kipua pitämällä ääntä, lauloi ja mölisi. Hänestä tuntui, että jos olisi hiljaa kipu vain voimistuisi ja ääni piti sitä loitolla.
Kumpikin lievityksettä synnyttäneet. Siskolle eka synnytys oli todella rankka ja kävi sen jälkeen pelkopolilla, toinen synnytys taas helppo. Eli tuskin oli hänen luonteensa lujuudesta kiinni ensimmäisen synnytyksen laatu. Itselle synnytykset on olleet rankkoja, mutta hyvin kestettävissä.
ollu kohdunkaulanpuudute ekan kanssa ja ponnistusvaihe otti tosi kipeetä, ihan sumeni silmis mut sit toinen synnytys oli luomu ja ponnistusvaihe oli täysin kivuton,ponnistaessa ei tuntenut supistustakaan.Jos vielä saan lapsia niin mielummin ihan luomuna synnytän.
Minä en tuntenut mitään kipua synnytyksessä, vaikka en saanut edes mitään puudutteita esikoista synnyttäessäni.
Ponnistusvaihe kesti 7min. En tiedä veikö keskittyminen synnytykseen huomion kivulta vai missä oli syy, mutta en tuntenut mitään kipua, en edes supistuskipua ponnistaessani.
Osastollakaan en tarvinnut lainkaan särkylääkkeitä.
Itselläni on kyllä diagnosoitu yliliikkuvat nivelet, joten en tiedä antoiko ne luut sitten helpommin periksi kuin toisilla.
Raskaus aikana minulla oli kyllä todella kovat lantiokivut.
luomuna, tosin ei omasta tahdosta. Kipulääkitystä ei vain keritty antamaan.
Ykkösen ponnistusvaihetta en muista, kakkosen kohdalla on pelkkää mustaa ja kolmosen kohdalla oksensin kun kipu meni tavallaan yli. Että kyllä on vissiin sattunut ihan tarpeeksi. Tosin vauvatkin olleet kaikki nelikiloisia tai yli.
Vauva syntyessään 5,3 kg.
Että minä väitän.
Itse sain sen viideltä ja kolmen tunnin päästä ponnistin. Ei kipua. Eikä kyllä supistuksiakaan tarpeeksi, joten tipalla mentiin.
Mä en valehtele.Mulla ponnistusvaihe oli koko homman kivuttomin osuus.En tiedä miksi,edelleen väitän et osittain voi johtua pakkojen löysyydestä.Mulla ei tullut repeämiä eikä leikattu välilihaa joten todistettavasti vauva pääsi luiskahtaan ulos helposti.Ehkä supistukset oli niin kivuliaita mun mielestä etten enää tuntenut ponnistamisen kipua,en tiedä.Mut anteeksi kauheesti kun ei ollut kivulias.Jos yhtään lohduttaa niin mulla kramppas selkälihakset ponnistaessa ja pahasti,se sattui.
Hei
Eikös ponnistusvaihe meille osasta ole se synnytyksen kivuttomin vaihe?
Tai siis kyllä siinä vielä supistukset sattuu ja niiden kanssa on tekemistä, varsinkin jos ponnistaa sängyssä. Minä ainakin ponnistin supistusten tahdissa, ja voimat meinasi ekassa synnytyksessä olla aika kovilla.
Mutta se itse ponnistaminen ei sattunut, vain ne supistukset oli viedä voimat, ainakaan muistaakseni :)
Tokassa ponnistin jakkaralta ja oli kyllä huomattavasti helpompaa ponnistaa ja myös vauva syntyi nopeammin.
Lantion koosta voisi kuvitella olevan hyvinkin kiinni se, kuinka paljon tuo vaihe sattuu, samoin tietty vauvan koko.
luomuna, tosin ei omasta tahdosta. Kipulääkitystä ei vain keritty antamaan.
Ykkösen ponnistusvaihetta en muista, kakkosen kohdalla on pelkkää mustaa ja kolmosen kohdalla oksensin kun kipu meni tavallaan yli. Että kyllä on vissiin sattunut ihan tarpeeksi. Tosin vauvatkin olleet kaikki nelikiloisia tai yli.
Miten sä olet päässyt tosta kivusta yli ja pystynyt synnyttämään 3 lasta? Kysyy hän, joka on yhden pennun maailmaan pukannut ja seuraava raskaus tulee päättymään sektioon.
Hei
Eikös ponnistusvaihe meille osasta ole se synnytyksen kivuttomin vaihe?
Tai siis kyllä siinä vielä supistukset sattuu ja niiden kanssa on tekemistä, varsinkin jos ponnistaa sängyssä. Minä ainakin ponnistin supistusten tahdissa, ja voimat meinasi ekassa synnytyksessä olla aika kovilla.
Mutta se itse ponnistaminen ei sattunut, vain ne supistukset oli viedä voimat, ainakaan muistaakseni :)
Tokassa ponnistin jakkaralta ja oli kyllä huomattavasti helpompaa ponnistaa ja myös vauva syntyi nopeammin.
Lantion koosta voisi kuvitella olevan hyvinkin kiinni se, kuinka paljon tuo vaihe sattuu, samoin tietty vauvan koko.
No kyllä se ponnistus sattuu ja saatanasti sattuukin. Itsellä meinasi lähteä taju siitä kivusta ja nyt en liioittele. Ponnistuvaihe kesti yli tunnin. Että näin valitettavasti. Tosin supparitkin oli todella kivuliaat.
Hei
Eikös ponnistusvaihe meille osasta ole se synnytyksen kivuttomin vaihe?
Tai siis kyllä siinä vielä supistukset sattuu ja niiden kanssa on tekemistä, varsinkin jos ponnistaa sängyssä. Minä ainakin ponnistin supistusten tahdissa, ja voimat meinasi ekassa synnytyksessä olla aika kovilla.
Mutta se itse ponnistaminen ei sattunut, vain ne supistukset oli viedä voimat, ainakaan muistaakseni :)
Tokassa ponnistin jakkaralta ja oli kyllä huomattavasti helpompaa ponnistaa ja myös vauva syntyi nopeammin.
Lantion koosta voisi kuvitella olevan hyvinkin kiinni se, kuinka paljon tuo vaihe sattuu, samoin tietty vauvan koko.
No kyllä se ponnistus sattuu ja saatanasti sattuukin. Itsellä meinasi lähteä taju siitä kivusta ja nyt en liioittele. Ponnistuvaihe kesti yli tunnin. Että näin valitettavasti. Tosin supparitkin oli todella kivuliaat.
Hei
Eikös ponnistusvaihe meille osasta ole se synnytyksen kivuttomin vaihe?
Tai siis kyllä siinä vielä supistukset sattuu ja niiden kanssa on tekemistä, varsinkin jos ponnistaa sängyssä. Minä ainakin ponnistin supistusten tahdissa, ja voimat meinasi ekassa synnytyksessä olla aika kovilla.
Mutta se itse ponnistaminen ei sattunut, vain ne supistukset oli viedä voimat, ainakaan muistaakseni :)
Tokassa ponnistin jakkaralta ja oli kyllä huomattavasti helpompaa ponnistaa ja myös vauva syntyi nopeammin.
Lantion koosta voisi kuvitella olevan hyvinkin kiinni se, kuinka paljon tuo vaihe sattuu, samoin tietty vauvan koko.
No kyllä se ponnistus sattuu ja saatanasti sattuukin. Itsellä meinasi lähteä taju siitä kivusta ja nyt en liioittele. Ponnistuvaihe kesti yli tunnin. Että näin valitettavasti. Tosin supparitkin oli todella kivuliaat.
ja mikä tuo kysymnys nyt oli, että enkö ole synnyttänyt? Yrittäkää jo ymmärtää, että nämä kokemusket ei välttämättä kohtaa. Kaikillaon erilaiset synnytykset.
3 synnytystä takana. Tosin ei luomuna mutta kun aina saa kuulla että epiduraali / spinaali ei enää vaikuttaisi ponnistusvaiheessa niin kyllä se minulla ainakin vaikutti :) Tai sitten oli muuten vaan kivutonta.
Mä en valehtele.Mulla ponnistusvaihe oli koko homman kivuttomin osuus.En tiedä miksi,edelleen väitän et osittain voi johtua pakkojen löysyydestä.Mulla ei tullut repeämiä eikä leikattu välilihaa joten todistettavasti vauva pääsi luiskahtaan ulos helposti.Ehkä supistukset oli niin kivuliaita mun mielestä etten enää tuntenut ponnistamisen kipua,en tiedä.Mut anteeksi kauheesti kun ei ollut kivulias.Jos yhtään lohduttaa niin mulla kramppas selkälihakset ponnistaessa ja pahasti,se sattui.
Oletko varma, ettie puudute vaikuttanut vielä ponnistaessa?
Kai siitä löysyydestä voi olla etua, mutta ei se tosiaan voi olla kivuttomuuden syy. Varmaan sitten lantion koko on se merkittävämpi
3 synnytystä takana. Tosin ei luomuna mutta kun aina saa kuulla että epiduraali / spinaali ei enää vaikuttaisi ponnistusvaiheessa niin kyllä se minulla ainakin vaikutti :) Tai sitten oli muuten vaan kivutonta.
niin no tässä oli kysymys ponnistusvaiheista ilman puudutteita. jos osaat lukea
Kyllä minullakin ponnistusvaihe oli kivuttomin osuus hommassa. Eikä ollut missään vaiheessa mitään puudutusta. Vauva jäi olkapäästä kiinni, mutta tuli alle 10 minuutissa kuitenkin, ei repeämiä,heti istuin synnytyksen jälkeen =) Sehän on vaan helpottavaa kun saa ponnistaa!
ainakin sattui.. Koko synnytys ilman kivunlievitystä ja ponnistus oli pahin. Ensimmäisen kohdallakin sattui, vaikka oli epiduraali.
luomuna, tosin ei omasta tahdosta. Kipulääkitystä ei vain keritty antamaan.
Ykkösen ponnistusvaihetta en muista, kakkosen kohdalla on pelkkää mustaa ja kolmosen kohdalla oksensin kun kipu meni tavallaan yli. Että kyllä on vissiin sattunut ihan tarpeeksi. Tosin vauvatkin olleet kaikki nelikiloisia tai yli.
Miten sä olet päässyt tosta kivusta yli ja pystynyt synnyttämään 3 lasta? Kysyy hän, joka on yhden pennun maailmaan pukannut ja seuraava raskaus tulee päättymään sektioon.
Jotenkin sen kivun on vain unohtanut. Varsinkin kakkosen ja kolmosen kanssa on muutenkin aika hatarat mielikuvat tai sitten niitä ei ole laisinkaan joten olisikohan luonnon oma tapa varmistaa, että uudestaan synnytetään kun ei muista miltä se tuntui =D
Mutta mitä mielikuvia löytyy niin nimenomaan ponnistusvaihe on ollut se kivuliain. Supistusten kanssa olisi voinut porskutella pidempäänkin. Tosin synnytyksen muutenkin kestäneet alle 8 tuntia.
Eka nyt sattu, repeeminen tuntu ja ompelu vielä enemmän. Toka ja kolmas ei todellakaan sattuneet, plumsahtivat kuin pienet hylkeet pihalle.
Neljäs ja viides taas sattuivat. Mikä varmasti johtui siitä että muutettiin ja Taysissa jouduin ponnistamaan vaaka-asennossa istumisen sijasta. Ja heti kun pää oli ulkona, kätilöt aloittivat kamalan nyhtämisen ja tempomisen saadakseen vauvan ulos. Täysin luonnotonta ja kamalan kivuliasta. Onneksi en aijo enää synnyttää.
On mahdollista että on suht kivuton ponnistusvaihe, mutta luulen että monet synnyttäjät eivät siinä tilanteessa enää tunne kipua, tai avautumisvaiheen kipu on ollut pahempaa kuin ponnistaminen, joten sitä ei huomaa.
Minulla ponnistusvaihe kesti 20min. enkä muista että se olisi ollut kovin paha, avautumisvaihe oli pahempi. Epi tehtiin kuitenkin, ja jälkeenpäin tunsi synnyttäneensä, monta viikkoa... Mitään kivunlievitystä ei ehditty antaa, mutta ilmankin pärjäsin, en tiedä johtuiko siitä että synnytys oli nopea ja vedet meni vasta ihan loppuvaiheessa.