Lue keskustelun säännöt.
Piirre, jonka vuoksi minusta ei pidetä ja häpeän itseäni, mutten pysty muuttumaan
29.10.2024 |
Kärjistän nyt hieman, mutta vain hieman: Olen itsekeskeisellä tavalla puhelias. Puhun paljon ja aina itsestäni tai omista kokemuksistani tai ajatuksistani. Keskeytän ja puhun päälle. Otan tilan, ja täytän hiljaiset hetket. Olen liian itsevarma ja kerron häpeilemättä myös saavutuksistani. Jakelen neuvoja pyytämättä ja olen besserwisser.
Ja tietenkään minusta ei pidetä, en itsekään siedä itseäni. Olen yrittänyt kiinnittää tähän huomiota, hillitä itseäni ja olla höpöttämättä ääneen kaikkia päässäni risteileviä miljoonia ajatuksia. Olen yrittänyt opetella kuuntelemaan ja kyselemään enemmän. Kuuntelemista olen vähän oppinut, kyselemään en juurikaan. Päinvastoin puheripulini ovat vain pahentuneet iän myötä. Yksinäisyys on varmaankin osasyy.
En tiedä mikä tämän aloituksen pointti on. Ehkä purkaa omaa pahaa oloa ja häpeää. Haluaisin olla toisenlainen, epäitsekkäämpi ja hyvä kuuntelija. Mutten vain kertakaikkiaan muutu enkä opi, vaikka yritän. Joka päivä päätän, että tänään muistan olla enemmän hiljaa. Ja sitten en kuitenkaan ole, kun tilanteet vaan vievät jotenkin mukanaan. Ja sitten taas häpeän.
Onko muita, jotka kärsivät samasta tai jostain muusta ikävästä piirteestä, jonka vuoksi ette pidä itsestänne ja pahimmassa tapauksessa muutkaan eivät pidä?
Kommentit (69)
Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Mikset aloittaisi harrastusta, jossa puhumistarpeesta olisi hyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2, omat jututhan sitä aina on mielenkiintoisia ja toisten jaarittelua.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin puhun välillä muiden päälle ja jaksan keskittyä jonkun toisen jaaritteluun ehkä 30 sekuntia, sen jälkeen alan joko itse puhumaan tai vajoan omiin ajatuksiini enkä kuule enää mitään. Luulen että valtaosa on ihan samanlaisia ja ihmisten pitäisi opetella tiivistämään puheitaan eikä jäädä pohtimaan epäolennaisia yksityiskohtia. "Olin siellä maanantaina. Eikun olikohan se sittenkin tiistai? Joo pakko sen oli olla tiistai, kun paavon lätkätreenit on keskiviikkoisin ja aina tiistai-iltaisin katsotaan sen treenikamat yhdessä valmiiksi. Maanantaisin käydään aina kirjastossa lainaamassa elokuvia, niin maanantai se nyt ei ainakaan voinut olla. Eikä keskiviikkokaan, kun oli ne treenit. Eli siis olin siellä TIISTAINA."
Mä en koe että vika olisi muissa ja muiden jutuissa. Kyllä se on ihan minussa itsessäni.
ap
No mutta tuo on onneksi sellainen asia, jota voit alkaa harjoittaa paremmaksi, kun olet siitä jo tietoinenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas kasvoi aika hiljainen ja vähän ujo, "hyvä kuuntelija", koska äitini oli juuri tuollainen pälättäjä. Aikuisena on sitten pitänyt opetella avaamaan suunsa useammin ja kertomaan rohkeasti omia mielipiteitään. Älkää te puhuko lapsianne hiljaisiksi...
Vierailija kirjoitti:
Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Mikset aloittaisi harrastusta, jossa puhumistarpeesta olisi hyötyä?
Tarvitsisin kyllä kanavan, jossa purkaa puhumistarvetta niin ettei se kuormittaisi muita. Olin ennen kouluttaja ja silloin se kanavoitui työssäni. Nyt tätä mahdollisuutta ei ole, eikä elämäntilanne salli uusia harrastuksia. Pitää miettiä olisiko jokin muu vaihtoehto. Kiitos, ettet tuominnut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo nyt pahalta kuulosta jos sulla on jotain mielenkiintoista kerrottavaa. Ongelmahan tässä nyt on ihmisten kanssa se että heidän kanssa ei pysty keskustelemaan mistään kun eivät osaa puhua mistään mielenkiintoisesta tai laatikon ulkopuolella olevasta asiasta. Monien ihmisten silmistä näkee kauhun suorastaan kun puhuu jotain mitä ei lehdessä lukenut tai telkkarissa näkynyt. Tämän takia pieni joukko ihmisiä on aina joutunut vetäytymään suljettujen ovien taakse keskustelemaan.
Mut ap toihan on hirveän hyvä tilanne, että sä tiedostat tuon kaiken. Siitä se muutos lähtee. Voithan vaikka jollekulle luottoystävälle tai sukulaiselle sanoa, että harjoittelet vähän tällaista ja pyydä heitä huomauttamaan, jos heillä on vielä juttu kesken.
Kylläsinusta oikeasti pidettäisiin enemmän, jos olisit ainådosti kiinnostunut kanssaihmisistä ja osoittaisit sitä heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmentävän iso osa ihmisistä on tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
No mutta tuo on onneksi sellainen asia, jota voit alkaa harjoittaa paremmaksi, kun olet siitä jo tietoinenkin.
Olen yrittänyt vuosia, tuloksetta. Sehän se tässä syökin itseä ja itsetuntoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Tein samaa vuosia ja vaikka tiedostin asian, en osannut tehdä sille mitään. Kamelin selkä katkesi vasta siinä kohdassa kun eräs läheiseni otti asian suoraan puheeksi kanssani ja sanoi, että annan itsestäni sellaisen kuvan että haluan aina puhua vain itsestäni eikä minua kiinnosta kenenkään muun asiat. Se sai minut haluamaan muuttua, koska olen aina ollut kiinnostunut muistakin ihmisistä, enkä kestänyt ajatusta siitä että viestin käytökselläni jotain muuta.
On ollut kyllä paljon tilanteita joissa haluaisin kertoa omista asioistani, mutta olen silti tietoisesti vain kuunnellut jonkun muun asiaa keskittyneesti ja kysynyt jopa sellaisia kysymyksiä, joihin saamani vastaus ei todellisuudessa ole kiinnostanut tuon taivaallista. Mutta opettavaisinta tässä on ollut se, että olen saanut siitä paljon enemmän irti kuin siitä, miten ennen höpötin vain omista asioistani. Ihmiset rakastavat puhua itsestään ja sitä, kun heiltä kysytään jatkokysymyksiä. Siitä minäkin nautin: ja kun tiedän miten hyvältä se tuntuu, annan nyt samaa muillekin, ja se antaa minulle paljon. En ole kiinnostunut esim. tyttäresi balettitunneista mutta kysyn niistä silti, kun tiedän tyttäresi käyvän baletissa ja sinun olevan ylpeä hänestä: ja saan tosi paljon siitä kun näen, kuinka kovasti ilahdut minun kysymyksestäni ja kuinka innoissasi kerrot minulle uusimmista käänteistä.
Ajattele siis asia näin: siinä missä sinä rakastat kertoa omista asioistasi muille, myös muut rakastavat kertoa omista asioistaan sinulle. Anna valokeila välillä niille muillekin, koska se palkitaan isommin kuin uskotkaan. Eikä siinä niin käy että jäisit itse pysyvästi valokeilan ulkopuolelle: kun vastapuoli on kertonut sinulle riittävästi ja on tyytyväinen, hän yleensä päästää sen jälkeen sinut valokeilaan kertomaan omista asioistasi. Eli pääset kyllä itsekin lopulta ääneen (näin käy suurimman osan kanssa, paitsi juuri sellaisten kanssa jotka eivät osaa olla kommunikoinnissa vastavuoroisia; eli asialle kannattaa todella tehdä jotain, vaikka se onkin aluksi vaikeaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Mikset aloittaisi harrastusta, jossa puhumistarpeesta olisi hyötyä?
Tarvitsisin kyllä kanavan, jossa purkaa puhumistarvetta niin ettei se kuormittaisi muita. Olin ennen kouluttaja ja silloin se kanavoitui työssäni. Nyt tätä mahdollisuutta ei ole, eikä elämäntilanne salli uusia harrastuksia. Pitää miettiä olisiko jokin muu vaihtoehto. Kiitos, ettet tuominnut.
ap
Mä puhun paljon itsekseni. Kannattaa kokeilla sitä, jos et ole jo.
T. Toinen päällepuhuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet ihan selvästi energianviejä. Kulutat kaikkien energiaa puhumalla itsestäsi, omista jutuistasi mutta muiden kuulumiset ei kiinnosta. Minulla oli tuollainen ystävä ja ihmettelin miksi väsyin hänen kanssaan aina. Selvisi kun huomasin lehden artikkelin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Mikset aloittaisi harrastusta, jossa puhumistarpeesta olisi hyötyä?
Tarvitsisin kyllä kanavan, jossa purkaa puhumistarvetta niin ettei se kuormittaisi muita. Olin ennen kouluttaja ja silloin se kanavoitui työssäni. Nyt tätä mahdollisuutta ei ole, eikä elämäntilanne salli uusia harrastuksia. Pitää miettiä olisiko jokin muu vaihtoehto. Kiitos, ettet tuominnut.
ap
Entä jos pitäisit päiväkirjaa?
Eihän tuo ole ongelma kuin Pohjoismaissa
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo nyt pahalta kuulosta jos sulla on jotain mielenkiintoista kerrottavaa. Ongelmahan tässä nyt on ihmisten kanssa se että heidän kanssa ei pysty keskustelemaan mistään kun eivät osaa puhua mistään mielenkiintoisesta tai laatikon ulkopuolella olevasta asiasta. Monien ihmisten silmistä näkee kauhun suorastaan kun puhuu jotain mitä ei lehdessä lukenut tai telkkarissa näkynyt. Tämän takia pieni joukko ihmisiä on aina joutunut vetäytymään suljettujen ovien taakse keskustelemaan.
En mä usko, että mun jorinat on erityisen kiinnostavia. Siinä tapauksessa ongelmaa ei olisi ja minusta ja jutuistani pidettäisiin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet ihan selvästi energianviejä. Kulutat kaikkien energiaa puhumalla itsestäsi, omista jutuistasi mutta muiden kuulumiset ei kiinnosta. Minulla oli tuollainen ystävä ja ihmettelin miksi väsyin hänen kanssaan aina. Selvisi kun huomasin lehden artikkelin
Niin olenkin, ja olen siitä tuskallisen tietoinen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Mikset aloittaisi harrastusta, jossa puhumistarpeesta olisi hyötyä?
Tarvitsisin kyllä kanavan, jossa purkaa puhumistarvetta niin ettei se kuormittaisi muita. Olin ennen kouluttaja ja silloin se kanavoitui työssäni. Nyt tätä mahdollisuutta ei ole, eikä elämäntilanne salli uusia harrastuksia. Pitää miettiä olisiko jokin muu vaihtoehto. Kiitos, ettet tuominnut.
ap
Voit alkaa pitämään vaikka video blogia. Kun olet rehellinen itsesi niin osa voi jopa tykätä siitä.
Mäkin puhun välillä muiden päälle ja jaksan keskittyä jonkun toisen jaaritteluun ehkä 30 sekuntia, sen jälkeen alan joko itse puhumaan tai vajoan omiin ajatuksiini enkä kuule enää mitään. Luulen että valtaosa on ihan samanlaisia ja ihmisten pitäisi opetella tiivistämään puheitaan eikä jäädä pohtimaan epäolennaisia yksityiskohtia. "Olin siellä maanantaina. Eikun olikohan se sittenkin tiistai? Joo pakko sen oli olla tiistai, kun paavon lätkätreenit on keskiviikkoisin ja aina tiistai-iltaisin katsotaan sen treenikamat yhdessä valmiiksi. Maanantaisin käydään aina kirjastossa lainaamassa elokuvia, niin maanantai se nyt ei ainakaan voinut olla. Eikä keskiviikkokaan, kun oli ne treenit. Eli siis olin siellä TIISTAINA."