Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Piirre, jonka vuoksi minusta ei pidetä ja häpeän itseäni, mutten pysty muuttumaan
29.10.2024 |
Kärjistän nyt hieman, mutta vain hieman: Olen itsekeskeisellä tavalla puhelias. Puhun paljon ja aina itsestäni tai omista kokemuksistani tai ajatuksistani. Keskeytän ja puhun päälle. Otan tilan, ja täytän hiljaiset hetket. Olen liian itsevarma ja kerron häpeilemättä myös saavutuksistani. Jakelen neuvoja pyytämättä ja olen besserwisser.
Ja tietenkään minusta ei pidetä, en itsekään siedä itseäni. Olen yrittänyt kiinnittää tähän huomiota, hillitä itseäni ja olla höpöttämättä ääneen kaikkia päässäni risteileviä miljoonia ajatuksia. Olen yrittänyt opetella kuuntelemaan ja kyselemään enemmän. Kuuntelemista olen vähän oppinut, kyselemään en juurikaan. Päinvastoin puheripulini ovat vain pahentuneet iän myötä. Yksinäisyys on varmaankin osasyy.
En tiedä mikä tämän aloituksen pointti on. Ehkä purkaa omaa pahaa oloa ja häpeää. Haluaisin olla toisenlainen, epäitsekkäämpi ja hyvä kuuntelija. Mutten vain kertakaikkiaan muutu enkä opi, vaikka yritän. Joka päivä päätän, että tänään muistan olla enemmän hiljaa. Ja sitten en kuitenkaan ole, kun tilanteet vaan vievät jotenkin mukanaan. Ja sitten taas häpeän.
Onko muita, jotka kärsivät samasta tai jostain muusta ikävästä piirteestä, jonka vuoksi ette pidä itsestänne ja pahimmassa tapauksessa muutkaan eivät pidä?
Kommentit (69)
Olin pitkään uskossa, että muiden olon mukavaksi teko vaatii sen, että annan itsestäni jotain. Siis kerron itsestäni, ja laitan itseni ns myös jollain tasolla haavoittuvana asemaan kertomalla itsestäni ja puhumalla omasta elämästäni. Tämähän ei täysin pitänytkään paikkaansa, ja jokaiseen kysymäni kysymykseen vastauksen kuuntelemisen jälkeen ei aina tarvitse lisätä myös sitä omaa kokemusta, kuten jatkuvasti myös tein siinä uskossa, että juttu on molemminpuoleista.
ap, kyse kuulostaa osaltasi epävarmuudelta vaikka keskustelutyylisi voikin olla hyvin itsevarma. Sinulla on hyvä itsereflektiotaito ja olet sosiaalisesti älykäs pohdiskeluinesi. Tietoisuusharjoituksilla (juuri ennen sosiaalisia tilanteita hengähdystauko ym) varmasti auttaa. Voit myös jakaa tämän ongelman mikä vaivaa sinua niiden ihmisten kanssa joille usein juttelet. Varmasti antaa heillekin perspektiiviä siitä, että et ole ihan niin ärsyttävä kuin välillä annat ymmärtää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille asiallisille vastaajille. Mä lähden nyt vielä yrittämään tuota, että valmistaudun etukäteen sosiaalisiin tilanteisiin ja mietin valmiiksi konkreettisia kysymyksiä. Mun kompastuskivi on aina se, etten mä muista enää vuorovaikutustilanteissa näitä ennakkoon tehtyjä päätöksiäni vaan mun puhereaktiot tulee selkärangasta. Mutta mä yritän vielä, ja hankkiudun terapiaan jos edistystä ei vieläkään tapahdu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille asiallisille vastaajille. Mä lähden nyt vielä yrittämään tuota, että valmistaudun etukäteen sosiaalisiin tilanteisiin ja mietin valmiiksi konkreettisia kysymyksiä. Mun kompastuskivi on aina se, etten mä muista enää vuorovaikutustilanteissa näitä ennakkoon tehtyjä päätöksiäni vaan mun puhereaktiot tulee selkärangasta. Mutta mä yritän vielä, ja hankkiudun terapiaan jos edistystä ei vieläkään tapahdu.
ap
Annan vielä vinkin, että yritä miettiä sellaisia kysymyksiä joihin sinua kiinnostaa edes vähän kuulla se vastaus. Koska toinen osapuoli kyllä huomaa jos kysymys esitetään vain muodon vuoksi.
On tuossa hyviäkin puolia, joskus seurueissa tarvitaan se, joka uskaltaa aloittaa keskustelun.
Aloita podcast niin voit läpättää ihan loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille asiallisille vastaajille. Mä lähden nyt vielä yrittämään tuota, että valmistaudun etukäteen sosiaalisiin tilanteisiin ja mietin valmiiksi konkreettisia kysymyksiä. Mun kompastuskivi on aina se, etten mä muista enää vuorovaikutustilanteissa näitä ennakkoon tehtyjä päätöksiäni vaan mun puhereaktiot tulee selkärangasta. Mutta mä yritän vielä, ja hankkiudun terapiaan jos edistystä ei vieläkään tapahdu.
ap
Ei kannata tehdä kärpäsestä härkästä, se selkärangasta tuleva puhereaktio on ihan vain opittu tapa, joka on niin tuttu, että tuntuu automaatiolta. Kuten mistä tahansa muustakin tavasta, voi siitäkin oppia eroon. Ne ekat kerrat kun kyselee vaikka niitä valmiiksi mietittyjäkin kysymyksiä voi oikeasti tuntua tosi kömpelöltä, mutta älä anna sen haitata! Nyt on kyse vaan uuden kommunikointitavan opettelusta, mikään ei ole kirjaimellisesti selkärangassa - vaatii vähän vaan totuttelua! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertainen neuvo: turpa kiinni!
Itse puhun liikaa esim. kokouksissa. Omalla kohdallani kyse on ainakin osittain siitä, että kestän huonosti pitkiä hiljaisia hetkiä. Just sellaisia: olisiko jollain tähän jotain kommentia? Eikö yhtään mitään?
Olen omaksunut pari kikkaa. Joskus lasken sataan ennen kuin alan puhua. Joskus merkitsen asialistaan kohdat, joissa en aio puhua, koska ne eivät liity minuun suoraan vaan vain välillisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite oon niin vihanen akka, josta ei pidetä, ja jota suorastaan pelätään. Muutama ihminen silti jaksaa olla yhteydessä, muut on luovutaneet. Nämä muutamat rakastavat mua sen verran paljon.
Kahdelle edelliselle: mulla on välillä ollut kotitoimistolla näytön reunassa post-it-lapulla "Turpa kiinni", että muistaisin miettiä aina vähintään kaksi kertaa ennen kuin avaan palavereissa suuni ja etten puhuisi päälle. Toiminut vaihtelevasti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
51 ehtikin väliin. Fiilaan myös sua, samantyyppistä varmaan tuo "vihaisuuskin". Mä olen myös taipuvainen negatiivisuuteen, mutta sen hallinta ja siitä pois opettelu on ollut mulle huomattavasti helpompaa kuin tästä liiasta äänekkyydestä. Raskas taakka kyllä se negistelykin. Kärsitkö sä itse sun "vihaisuudesta"?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tajua miksi jotkut ehdottavat terapiaa. Saahan sitä tuollaisen suupaltin kanssa aina muutaman omankin jutun sanottua ja voi olla ihan mukavaa kun toinen on ekstrovertti ja kupliva. Minusta itsesi muuttaminen kuulostaa itsevihalta. Ole tuollainen kuin olet, hyväksy se.
Vierailija kirjoitti:
En oikein tajua miksi jotkut ehdottavat terapiaa. Saahan sitä tuollaisen suupaltin kanssa aina muutaman omankin jutun sanottua ja voi olla ihan mukavaa kun toinen on ekstrovertti ja kupliva. Minusta itsesi muuttaminen kuulostaa itsevihalta. Ole tuollainen kuin olet, hyväksy se.
En ole ekstrovertti, vaan käyttäydyn vain huonosti vuorovaikutustilanteissa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kahdelle edelliselle: mulla on välillä ollut kotitoimistolla näytön reunassa post-it-lapulla "Turpa kiinni", että muistaisin miettiä aina vähintään kaksi kertaa ennen kuin avaan palavereissa suuni ja etten puhuisi päälle. Toiminut vaihtelevasti.
ap
Ehkä suhtaudut itseesi turhan vihamielisesti tuon ominaisuutesi takia. Olet hyvällä polulla, kun olet tunnistanut sen. Ehkä yrität liikaa pärjätä yksin, ja maailmasi pyörii liikaa itsesi ympärillä? Kysy muilta, mitä mieltä he ovat asiasta, ja kerro heille, miten he voivat auttaa - esim voivat rohkeasti sanoa tarpeen tullen, että odota minulla oli juttu vähän kesken tms. Ota muut siis avuksesi, ja kerro, että haluaisit kehittyä.
Vierailija kirjoitti:
Itse puhun liikaa esim. kokouksissa. Omalla kohdallani kyse on ainakin osittain siitä, että kestän huonosti pitkiä hiljaisia hetkiä. Just sellaisia: olisiko jollain tähän jotain kommentia? Eikö yhtään mitään?
Olen omaksunut pari kikkaa. Joskus lasken sataan ennen kuin alan puhua. Joskus merkitsen asialistaan kohdat, joissa en aio puhua, koska ne eivät liity minuun suoraan vaan vain välillisesti.
Mä inhoan tällaista käytöstä, jolla turhaan pitkitetään palavereja jne. Aina kun sen saman tyypin käsi nousee tai suu aukeaa kommentoimaan jotain ihan turhaa, niin ajattelen vaan että "Voi v*ttu nyt taas! Mikä pakkomielle tolla on olla joka välissä äänessä?? Mentäis vaan nyt eteenpäin."
Katselisin mielelläni YouTube-videoitasi. Ajattele, sinä saisit tyydyttää puhumisvimmaasi ja minä voisin keskeyttää sinut, jos alkaa mennä liian pitkälle. :)
Alue: Aihe vapaa
Minä en pidä siitä, että en osaa puhua tarpeeksi ja oikealla tavalla.