Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät enää osaa ja jaksa seurustella
26.10.2024 |
Olen kolmen teinin yksi huoltaja ja ollut siitä asti kun lapset olivat ihan pieniä. Olen myös kokoaikaisessa asiantuntijatyössä ja minulla on erillistalo lasten kanssa. Niinpä aikaa ei yksinkertaisesti jäänyt seurusteluun, kun lapset olivat pienempiä. Nyt olisi aikaa ja teoriassa olisi kiva saada aikuinen parisuhde. Mutta Huomaan, että vaikka olen tavannut erittäin hyvän ja mukavan koulutetun miehen, niin en enää osaa ilmeisesti olla parisuhteessa. Huomaan vältteleväni miestä ja kehittelemäni milloin flunssaa ja milloin mitäkin, jotta saan esim. viikonloppuna viettää rauhassa aikaa kotona, lenkillä, saunoa jne. En vain millään jaksa enää ns.treffailua, että pitäisi valvoa myöhään, lähteä keskustaan, ravintolaan jne. Muita? Taidan olla siis yksin loppuelämän.
Kommentit (83)
No tämä on kuin minun kynästäni. Tuntemani kiva mies alkoi ehdotella tapaamisia ja monenlaisia menoja ensin harvakseltaan ja sitten kiihtyvällä tahdilla. Tuntui, että koko ajan olisi pitänyt olla menossa, matkalla tai ainakin suunnitella jotain yhteistä. En pystynyt seurustelemaan, oli liian tiivistä minulle. Vähäisempi kaveruus olisi riittänyt. Tuntui, että hänellä oli enemmän toiveita, joita en siis halunnut täyttää, koska ne veivät liikaa aikaani. Nyt olen taas yksin ja jotenkin helpottunut ja varmaan hänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yritin eron jälkeen deittailla, mutta sama tapahtui mulle jokaisen miehen kohdalla, ja olin aina ihan euforinen, kun sain homman lopulta päätettyä. Nyt oon ollut koronasta lähtien ilman mitään yrityksiä löytää ketään, ja elämä on ihanaa. Ehkä vanhempana tuntuu pahalta olla yksin, mutta kun ei sitä voi itseään mihinkään pakottaakaan.
Tuttua hommaa... Ehkä ikäkin syynä. Tai en löytänyt sitä "toista puoliskoani".
Kyllä minulle kelpaisi joku jonka kanssa tapella kaukosäätimestä. En vain jaksa lähteä minnekään etsimään seuraa ja olenkin enimmäkseen koirien kanssa kotona. Nyt ollut pitkällä saikulla ja kotoa on aina vain vaikeampi lähteä minnekään.
Mulla on vastaava tapaus paitsi ollaan vielä ihan kirjoittelun asteella (asuu toisessa maassa) ja on kyllä ihana nähdä saaneensa viestiä häneltä mutta välttelen sen lukemista ja vielä enemmän itse kirjoittamista :D
Mutta olisi ihanaa jos suhde olisi jo siinä vaihessa että ollaan ihan normaalisti, soitellaan, tapaillaan mutta ei vielä pitkään aikaan jos eteneekään sinne asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä seksisuhde riittäisi. En minäkään jaksa treffailua tai missään käymistä.
Terveisin vanha vähän yli viiskymppinen mies.
Opettele runkkaamaan.
Ymmärrän kyllä hyvin aloittajaa ja muita samassa tilanteessa olevia.
Musta tuntuu että tunteet ei ole enää niin vahvoja ja pystyy helposti olemaan tapailematta muita. Nuorempana oli aina joku tietty mielessä ja ennen lapsen syntymää vanhemmuus oli myös mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en miehenä ole koskaan juuri sen takia seurustellut kun en käytä alkoholia, en halua käydä ravintoloissa enkä ole kiinnostunut naisen sukulaisista (en ole omistakaan). Noita asioita on nimittäin vähän pakko tehdä.
Miksei tapailumiestä voi kutsua mukaan lenkille ja saunaan? Jos se ei siitä pidä niin väärä tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vaivautua, kun joutuu kuuntelemaan miten ruma tms on.
Vierailija kirjoitti:
Itse en miehenä ole koskaan juuri sen takia seurustellut kun en käytä alkoholia, en halua käydä ravintoloissa enkä ole kiinnostunut naisen sukulaisista (en ole omistakaan). Noita asioita on nimittäin vähän pakko tehdä.
Olen raitis ja käyn ravintoloissa viihteen vuoksi. T. Nainen, n. 52v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en miehenä ole koskaan juuri sen takia seurustellut kun en käytä alkoholia, en halua käydä ravintoloissa enkä ole kiinnostunut naisen sukulaisista (en ole omistakaan). Noita asioita on nimittäin vähän pakko tehdä.
Olen raitis ja käyn ravintoloissa viihteen vuoksi. T. Nainen, n. 52v.
Mitä viihdettä siellä saat? Laulatko karaokessa?
-eri (en ole koskaan osannut käydä baareissa, joskus ravintolassa syömässä vain)
Niin tuttua.
Eron jälkeen, vuosia sitten alkoi ajatuskin jonkun uuden tapaamisesta tuntua työläälle ja jopa vastenmieliselle.
Sitä aika pian alkoi tottua vapauteen ja omaan tilaan, alkoi tulla ns. mukavuudenhaluiseksi. Mitä kauemmin olen ollut yksin, sitä korkeammaksi muuri nousee että alkaisin enää mihinkään.
Jos seksiä tarvitsee, sitä löytää. Tosin ei sitäkään kyllä kenen tahansa ja minkälaisen tahansa kanssa innostu harjoittamaan. Siinäkin on se kuuluisa "rima" noussut ja todella paljon. En tarvitse ketään elättämään enkä halua. Olen ollut aina erittäin itsenäinen ja oman talouteni haluan ehdotomasti hoitaa itse.
Voihan se olla ihan ok jos sattuu törmäämään mieheen joka on mukava, kunnioittava, hyväsydäminen ja ymmärtää sen etten halua sitoutua. Yleensä kuitenkin ollaan haluamassa jonkinlaista suhdetta johon enää en halua.
Jonkinsorin tapailu, vapaasti ja sitomatta voisi käydä laatuun. Silloin kun sille tuntuu. Ei ripustautumista eikä kontrollia eikä muuta sellaista. Nähdä kun molemmille sopii ja käydä vaikka syömässä ja konserteissa ja elokuvissa ja vaikka kävelyllä. Enemmän kaverisuhde kuin parisuhde. Täyteen vapaaehtoisuuteen ja vapauteen perustuva.
Mutta koska se on melko harvinaista että sellainen mies eteen sattuu, vietän mukavia vapaita päiviä ja otan vastaan mitä ne eteen tuovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa hieno kirjoitus, kiitos ap!
Vuosia sitten olin totaaliyksinhuoltaja, joka seurusteli pariinkin otteeseen, mutta en suostunut muuttamaan yhteen kummankaan mies-ehdokkaan kanssa uusperhekuvioon. Joku takaraivossa oleva ääni sanoi koko ajan "älä" ja ajattelin lapseni parasta. Onnistuinkin kasvattamaan hänestä kunnon kansalaisen joka jo tekee omaa uraansa.
Nyt kun olisi vihdoin aikaa parisuhteelle, en ilmeisimmin sellaista enää edes halua, vaikka olen yli 50-v ja vapaa olemaan ja menemään. Huomaan kyllä kiinnostuneita katseita kaupoissa tai missä liikunkin, mutta en jaksa mennä tyrkylle tinderiin tai nettideittipalstoille, baareista puhumattakaan.
Työ ja elämän yleiset puitteet on kohdillaan, kaikki on niin mukavasti etten halua tähän ketään sotkemaan toimivaa arkea tai vapaa-aikaa. Joskus kaipaan tietysti seuraa, mutta tutustumisvaihe on niin työläs, että mielenkiinto lopahtaa jo ajatuksesta. Ja onko sellaista miestä olemassakaan jolle riittäisi satunnaiset tapaamiset silloin kun molemmille sopii? Saman katon alle en missään nimessä suostu muuttamaan, rakastan vapauttani niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Miksei tapailumiestä voi kutsua mukaan lenkille ja saunaan? Jos se ei siitä pidä niin väärä tyyppi.
Vastaan, vaikka minulta ei kysytty.
Päivän päätteeksi on kiva olla omissa oloissaan, itsensä kanssa. Saa mennä lenkillä omaa tahtia, ei tarvi jutella/keksiä jutunaihetta. Rentoudun näin parhaiten. Lenkki menisi jopa pilalle, kadottaisi tarkoituksensa, jos siihen yhdistäisi tutustumisen toiseen ihmiseen.
Sama pätee vielä enemmän saunomiseen. Huh huh. En todellakaan lojuisi nakkena lauteilla limittäin ja lomittain jonkun tapailumiehen kanssa.
Huom. molemmat asiat olisivat ihan eri tutun kumppanin kanssa. Mutta juuri se tutustumis-, tottumis- ja vakiintumisvaihe vie energiaa ja on siksi haasteellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en miehenä ole koskaan juuri sen takia seurustellut kun en käytä alkoholia, en halua käydä ravintoloissa enkä ole kiinnostunut naisen sukulaisista (en ole omistakaan). Noita asioita on nimittäin vähän pakko tehdä.
Olen raitis ja käyn ravintoloissa viihteen vuoksi. T. Nainen, n. 52v.
Mua ei viihdytä ravintolat tai ne ihmiset ravintolassa sorry.
Kyllä minulle kelpaisi tuollainen tapailu. Perhe käytännössä perusti itsensä, kun olin hyvin nuori. Vaikka omaakin elämää on ollut, niin kyseisen kaltainen elämänvaihe on jäänyt elämättä.
Nyt sinkkuna treffailen kotonani kivaa miestä, mutta hän ei paljon välitä hillumisista, vaikka ilmeisesti ulkona syömisestä pitääkin. Tietyt velvollisuudet pitävät häntä vielä omissa ympyröissä.
Eron jälkeen tutustuin mieheen, jota ei ensi kohtaamisen jälkeen saanut mihinkään. Kävin hänen kotonaan. Hänkin seurustelee nyt tahollaan, vaikka ystäviä ollaankin.
Kolmas kundi enimmäkseen opiskelee elämänmittaisen rällästämisen jälkeen. Hän on muutenkin enemmän kaveriainesta. Jne.
Viinasta en piittaa, mutta menokaveri puuttuu. Aikuinen lapsi ei paikkaa tätä vajetta.
Haha nauroin aloitukselle, välttelee miestä flunssalla.
Joo, miesten seura ei ole hyvää ja varsinkin kun tietää sen ikuisen insentiivin joutua patjaksi niin ei vaan kiinnosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en miehenä ole koskaan juuri sen takia seurustellut kun en käytä alkoholia, en halua käydä ravintoloissa enkä ole kiinnostunut naisen sukulaisista (en ole omistakaan). Noita asioita on nimittäin vähän pakko tehdä.
Olen raitis ja käyn ravintoloissa viihteen vuoksi. T. Nainen, n. 52v.
Mitä viihdettä siellä saat? Laulatko karaokessa?
-eri (en ole koskaan osannut käydä baareissa, joskus ravintolassa syömässä vain)
Keikkoja. Burleskia. Joskus tanssin.
Pelkkä seksisuhde riittäisi. En minäkään jaksa treffailua tai missään käymistä.
Terveisin vanha vähän yli viiskymppinen mies.