Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Negatiivinen äiti vie hermot
04.03.2024 |
Hän on itse epävakaan ja väkivaltaisen äidin lapsi, ja väittää yrittäneensä toimia äitinä paremmin.
Hän pelkää aina pahinta. Hermostuu, jos en heti vastaa puhelimeen. Valittaa kuinka on aina inhonnut työtään, mutta koska kerran on kunnalta virka saatu niin sieltä ei lähdetä koskaan. Ei ole ikinä halunnut asua sillä paikkakunnalla missä on asunut viimeiset 43 vuotta ja kasvattanut lapsensa. Valittaa, että koko kylä on häntä vastaan, mutta ei osaa antaa esimerkkejä siitä.
Arvostelee minun ja sisarteni painoa ja vaatteita. Minä olen opiskellut väärää alaa. Hän itse opiskeli sitä mitä hänen äitinsä halusi eli matalapalkkaista "naisten alaa".
On yrittänyt istuttaa minuun kotiseutuhäpeää. Kun kerroin että suunnittelen kakkos-/sijoitusasunnon hankkimista kotipaikkakunnalta, haukkui minua hulluksi: "täällähän kaikki vihaa meitä!" "kuka tällaisessa rumassa kylässä haluaa asua" Ilmeisesti hän aikankin.
Olen itse yrittänyt katkaista tätä negatiivisuuden kierrettä, mutta aina kun olen tekemisissä äitini kanssa, mieli menee mustaksi ja tunnen olevani jotenkin huono ihminen.
Kommentit (13)
En voi ymmärtää ennen 1970-lukua syntyneiden ajatusmaailmaa. Ei minkäänlaista itsereflektiokykyä ja halua lopettaa sukupolvien kierrettä. Toki siihen voi tarvita terapiaa mutta kun sekin on "hullujen hommaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Arvostelee minun ja sisarteni painoa ja vaatteita."
Jo tuo on riittävä syy lopettaa yhteydenpito häneen, etenkin jos olet kertonut, että tuollainen käytös ei vetele. Mistä syystä olet tekemisissä hänen kanssaan? Aikuinen ihminen saa itse päättää kenet päästää elämäänsä, koskee myös perheenjäseniä.
Ilmoita äidillesi, että vastaat puhelimeen silloin, kun itse satut haluamaan. Sinulla on täysi oikeus olla omassa rauhassasi, jos haluat.
Mikset laittanut välejä poikki 18-vuotiaana?
Miksi olet äitisi kanssa tekemisissä? Kyllä aikuinen ihminen voi jättää elämästään myrkylliset ihmiset vailla omantunnon tuskia. Vaikka olisi miten sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa täysin nyt jo edesmenneeltä äidiltäni. Kokeilin aikoinaan tuota etäisyyden ottamista. Ei toiminut. Vasta kuoleman lähestyminen muutti hänet ja varmaan minutkin ja löysimme aidompaan yhteyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu toimintahäiriöisten perheiden lapsista tulee tuollaisia kuin äidistäsi. Uhriutuvia ja negatiivisia ja kontrolloivia. Äitisi ei ole paha ihminen, mutta on sairas. Hänenlaisilleen on olemassa myös 12-askeleen ryhmä ACA, jossa voivat opetella pois noista epäterveistä toimintatavoista.
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää ennen 1970-lukua syntyneiden ajatusmaailmaa. Ei minkäänlaista itsereflektiokykyä ja halua lopettaa sukupolvien kierrettä. Toki siihen voi tarvita terapiaa mutta kun sekin on "hullujen hommaa".
Negatiivisuus on koukuttavaa, siitä on tehty ihan tieteellisiä tutkimuksia. Se tuo jollain sairaalla tavalla hyvän olon. Itse olin jo lapsena jotenkin positiivinen, rasavilli pitkätossu, ja ihmettelin jo silloin omien vanhempieni ja isovanhempieni ajattelumalleja. Juurikin tuota että lihominen on hirveä synti, mutta vielä kamalampaa on se, että omat lapset ajattelee omilla aivoillaan. Uhriutuivat siitä, että kuinka kamalaa elämä on ollut mutta ei ole ollut vaihtoehtoja muuttaa sitä. Ja me lapset tietty pilattiin äidin elämä. Näitä juttuja kuulee ihan hirveästi 80-90-luvulla syntyneiden suusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän mist puhut.
Minä siedin vuosikymmeniä tätä vastaavaa, kunnes näin että välien katkaisu on välttämätön. Hän ei muuttuisi. Eikä minulla ole syytä muuttua hänen vaatimuksistaan.
Ikuista arvostelua, ilkeää naljailua, halua juoruta jotain jostain, jota en edes tunne.
Mulle syntyi traumoja, joita en pystyisi työstämään, jos pitäisi "pelätä" seuraavaa puhelinsoittoa.
En olisi halunnut tehdä näin, mutta pakko oli.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mist puhut.
Minä siedin vuosikymmeniä tätä vastaavaa, kunnes näin että välien katkaisu on välttämätön. Hän ei muuttuisi. Eikä minulla ole syytä muuttua hänen vaatimuksistaan.
Ikuista arvostelua, ilkeää naljailua, halua juoruta jotain jostain, jota en edes tunne.
Mulle syntyi traumoja, joita en pystyisi työstämään, jos pitäisi "pelätä" seuraavaa puhelinsoittoa.
En olisi halunnut tehdä näin, mutta pakko oli.
Sama täällä. Ja siitähän vasta helvetti repesi jos en ollut 24/7 valmiina vastaamaan puheluihin vaan kehtasin viettää omaa elämää kuten vaikka olla kaupan kassalla maksamassa ostoksiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini määrää kaiken, ainoo oikea tapa tehdä asioita on hänen tapansa, jos en tee niin rähjää. Isäni joi itsensä kuoliaaksi, veljeni tekee nyt samaa ja sit on kaiketi mun vuoro. Miten tollasen saisi hoitoon?
Alue: Aihe vapaa
Otahan etäisyyttä äitisi