Muita, jotka eivät enää osaa ja jaksa seurustella

Vierailija kirjoitti:

Kiva keskustelu.

Minäkään en enää jaksa mitään ihme ihmissuhdesäätöä. Menen keikoille tai elokuviin mieluummin yksin tai kaverin kanssa. On ihanaa olla vapaa, lapsetkin jo alkaa pärjätä ilman minua. Kiva käydä kahvilla ihan itsensä kanssa. Joku seurustelusäätö ja suhde kuullostaa vaan tosi rasittavalta. Näin menty jo 10v, näin mennee loppuun asti.

Mä taas en tässä iässä ehdottomasti halua lähteä ihmistungoksiin, elokuvat, kahvilat, keikat, ei kiitos. Museoissa, teatterissa tms. käyn joskus. 

Olen liian rikki seurustellakseni kenenkään kanssa ja pelkään olevani liian katkeroitunut  ollakseni hyvää seuraa kellekään naiselle. Parempi olla siis yksin.

M46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä seksisuhde riittäisi. En minäkään jaksa treffailua tai missään käymistä. 

 

Terveisin vanha vähän yli viiskymppinen mies.

Pitäisi olla todella puoleensavetävä mies, että viitsisin tuohonkaan lähteä.

t. Vähän alle viisikymppisenä nainen

Mun rakastajalla on isivatsa, hän harmaantuu ja pukeutuu verkkareihin. Silti hän on silmissäni ja mielessäni ihana, oikein suloinen mies. 

Vierailija kirjoitti:

Olen liian rikki seurustellakseni kenenkään kanssa ja pelkään olevani liian katkeroitunut  ollakseni hyvää seuraa kellekään naiselle. Parempi olla siis yksin.

M46

Ikävä kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä seksisuhde riittäisi. En minäkään jaksa treffailua tai missään käymistä. 

 

Terveisin vanha vähän yli viiskymppinen mies.

Pitäisi olla todella puoleensavetävä mies, että viitsisin tuohonkaan lähteä.

t. Vähän alle viisikymppisenä nainen

Mun rakastajalla on isivatsa, hän harmaantuu ja pukeutuu verkkareihin. Silti hän on silmissäni ja mielessäni ihana, oikein suloinen mies. 

Kuvailit just mut. M40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä seksisuhde riittäisi. En minäkään jaksa treffailua tai missään käymistä. 

 

Terveisin vanha vähän yli viiskymppinen mies.

Pitäisi olla todella puoleensavetävä mies, että viitsisin tuohonkaan lähteä.

t. Vähän alle viisikymppisenä nainen

Mun rakastajalla on isivatsa, hän harmaantuu ja pukeutuu verkkareihin. Silti hän on silmissäni ja mielessäni ihana, oikein suloinen mies. 

Niin, noin voi ajatella jos on ihastunut. Mutta ihastunut tuskin tyytyy pelkkään fyysiseen suhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne. M35 ja kaksi lasta edellisestä suhteesta. Vielä viisi vuotta sitten jaksoin deittailla ja miettiä että vieläkö sitä lähtisi toiselle kiekalle mutta enää ei huvita deittaillakkaan. Kevyt suhde kelpaisi mutta naiset tuntuu haluavan jatkuvasti jotain enemmän. En osaa valehdellakaan niin sitten jää seksit saamatta.

Minkä ikäistä etsit? Vanhemmat naiset eivät halua yhteistä perhettä tms. Välttämättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä seksisuhde riittäisi. En minäkään jaksa treffailua tai missään käymistä. 

 

Terveisin vanha vähän yli viiskymppinen mies.

Pitäisi olla todella puoleensavetävä mies, että viitsisin tuohonkaan lähteä.

t. Vähän alle viisikymppisenä nainen

Mun rakastajalla on isivatsa, hän harmaantuu ja pukeutuu verkkareihin. Silti hän on silmissäni ja mielessäni ihana, oikein suloinen mies. 

Niin, noin voi ajatella jos on ihastunut. Mutta ihastunut tuskin tyytyy pelkkään fyysiseen suhteeseen. 

Meillä svengaa yhteen myös henkisesti kahtena yksilönä. 

Etä- tsi kaukosuhde kävis mulle. Nähtäisiin harvakseen, välillä muutama videopuhelu sieltä omalta sohvalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä seksisuhde riittäisi. En minäkään jaksa treffailua tai missään käymistä. 

 

Terveisin vanha vähän yli viiskymppinen mies.

Pitäisi olla todella puoleensavetävä mies, että viitsisin tuohonkaan lähteä.

t. Vähän alle viisikymppisenä nainen

Mun rakastajalla on isivatsa, hän harmaantuu ja pukeutuu verkkareihin. Silti hän on silmissäni ja mielessäni ihana, oikein suloinen mies. 

Kuvailit just mut. M40

Sitten säkin lienet ihanahko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä seksisuhde riittäisi. En minäkään jaksa treffailua tai missään käymistä. 

 

Terveisin vanha vähän yli viiskymppinen mies.

Pitäisi olla todella puoleensavetävä mies, että viitsisin tuohonkaan lähteä.

t. Vähän alle viisikymppisenä nainen

Mun rakastajalla on isivatsa, hän harmaantuu ja pukeutuu verkkareihin. Silti hän on silmissäni ja mielessäni ihana, oikein suloinen mies. 

Niin, noin voi ajatella jos on ihastunut. Mutta ihastunut tuskin tyytyy pelkkään fyysiseen suhteeseen. 

Meillä svengaa yhteen myös henkisesti kahtena yksilönä. 

No, en kutsuisi sitä sitten pelkäksi seksisuhteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en miehenä ole koskaan juuri sen takia seurustellut kun en käytä alkoholia, en halua käydä ravintoloissa enkä ole kiinnostunut naisen sukulaisista (en ole omistakaan). Noita asioita on nimittäin vähän pakko tehdä.

Ymmärrän sinua. Minäkään en juo. Enkä kiinnostunut ravintolassa käymisestä. 

Näen vain kahta sukulaista joskus. 

Noita asioita ei ole pakko tehdä kaikkien kanssa. 

Sivusta naiselta 

Minä etsin pari vuotta sitten "määräaikaisen suhteen" juuri tälle pimeälle kaudelle. Sanoin heti kättelyssä, että tavoitteena on syksyn ja talven piristys. Yhdessä tekeminen, ei mitään arjen jakamista. Keväällä sitten alkaa mökkikausi ja on muuta tekemistä. Suhde ehti väljähtää sopivasti vajaa puolessa vuodessa.

Olen nyt ollut seitsemän vuotta sinkku ja viihdyn mainiosti näin. Ehkä tulevaisuudessa voisin ajatella parisuhdetta, jos se toisi jotain uutta ihanaa elämääni. 

En ole koskaan seurustellut ja luulin kaipaavani kumppania. Kävin muutamilla treffeillä ja tajusin, etten edes jaksa ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä seksisuhde riittäisi. En minäkään jaksa treffailua tai missään käymistä. 

 

Terveisin vanha vähän yli viiskymppinen mies.

Pitäisi olla todella puoleensavetävä mies, että viitsisin tuohonkaan lähteä.

t. Vähän alle viisikymppisenä nainen

Mun rakastajalla on isivatsa, hän harmaantuu ja pukeutuu verkkareihin. Silti hän on silmissäni ja mielessäni ihana, oikein suloinen mies. 

Kuvailit just mut. M40

Sitten säkin lienet ihanahko. 

Tuutko kokeileen? Oon ainakin herrasmies. Keksin kivoja juttuja treffeille, haen naisen autolla, ja avaan ovet jne. otan huomioon ja keskityn häneen täysin. Treffien päätteeksi voin viedä vielä kotiin ja antaa parhaat kyydit ikinä. Saan naisen kuin naisen tulemaan, jos hän vain haluaa. Ainakin tähän mennessä kaikki ovat olleet tyytyväisiä. :)

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan seurustellut ja luulin kaipaavani kumppania. Kävin muutamilla treffeillä ja tajusin, etten edes jaksa ihmisiä.

Aika sama juttu täällä.

M41

Jos rehellisiä ollaan, en tiedä, osasinko koskaan seurustella, koska kaikki kumppanini ovat olleet ihmisiä, jotka vähintään tiesin hyvin ellen tuntenut pitkältä ajalta ennen suhdetta, jolloin suuremmille tutumisrituaaleille ei ollut tarvetta.

Nuorempana jaksoin tutustumisrituaaleja paremmin, mutta nykyään tuntuvat niin vastenmielisiltä, että jätän väliin aina, kun se on mahdollista, joten vieraat ihmiset eivät ole enää vaihtoehto.

Tällä hetkellä eikä pitkään aikaan ennenkään lähellä eikä kauempanakaan ei ole ketään, joka kiinnostaisi siinä mielessä. Jollei joku kiinnostavq tutuhko ihminen ilmesty menneisyydestä, eloni yksin tuskin katkeaa. 

Itse en ole seurustellut nuorenakaan tai siis kaikki tuo tuollainen treffailu ja toiseen tutustuminen pikkuhiljaa kaikessa rauhassa tapailun kautta on jäänyt kokematta eli sitä on aina vaan "pariuduttu" tavallaan heti siitä ekasta tapaamisesta eikä sitä ole mitenkään puntaroitu, että onko tämä toinen nyt sopiva vaiko ei. Saman katon alle melkein heti kättelystä.

Eikä siis ole käyty treffeillä (leffassa, ravintolassa syömässä jne) vaan ihan normaalia ja arkista se on ollut heti. Toinen vaihtoehto sitten ollut sellainen kädenlämpöinen ihmesäätö joka ei roihahda sitten mitenkään, mutta silti siinä on jumitettu ja otettu etäisyyttä ja taas palattu läheisyyteen (seksiin) ja taas soudettu ja tahkottu. Aina nähty vaan jommankumman luona.

Ei voittavia taktiikkoja ainakaan itselleni. Pitkään, siis vuosia, meni noiden suhdekokeiluiden jälkeen etten edes halunnut parisuhdetta, mutta nyt taas on viimeisen viitisen vuotta ollut kova kaipuu elämänkumppanille ja oikeasti sellaiselle oikealle läheisyydelle. Olisi ihanaa käydä yhdessä vaikka lasillisella, jutella ja tutustua kun tuollaista en ole koskaan kokenut. Toisaalta tuntuu edelleen hirvittävän työläältä koko ajatuskin siitä, että pitäisi jaksaa alkaa "olemaan" uuden ihmisen kanssa ja yrittää tottua toisen tapoihin ja sopeutua sen elämäntyyliin ja ajatuksiin.

Tuo työläys oli se yksi iso syy sille etten vuosiin halunnut edes ajatella parisuhteessa elämistä vaikka perhekeskeinen ihminen olenkin. Nyt ne lapsihaaveetkin on jo iäksi menneet eli senkään takia ei enää parisuhdetta tarvitsisi. Silti sitä kuitenkin tätä nykyä kaipaisi vaikkakaan ei sitten niin paljoa, että sen eteen oikein mitään tekisi. Eikä tässä varmaan enää olisi kovin ihanteellinen kumppanikaan kenellekään tai ei ainakaan kenellekään hyvälle joka ansaitsisi itsensä kaltaisen kumppanin. Vuodet kun jätti jälkensä.

Minä en ole osannut koskaan seurustella, nuorempana yritin pari kertaa leikkiä jonkun tyttöystävää, ei siitä tullut mitään. Olin aina jotenkin vääränlainen tai mitä milloinkin näiden jolppien mielestä. 

Ei mulla ole mitään "oikeaa parisuhdetta" ollut koskaan, enkä oikein tiedä mitä sillä tekisinkään, kun eniten viihdyn yksin tai perheen parissa, seksiä inhoan, johtunee ensimmäisestä seksikokemuksestani, joka oli jouccoraiscaus teininä. Se pahensi elämänpolkua moninkertaisesti.

Lapsen halusin ja sen onneksi sain, yhden elämässäni kääntyneen taukin kanssa. Minulle riittää läheiset ja rakkaat perheenjäsenet ihmissuhteiksi ja yksi lapsuudesta asti ollut ystävä Yksin asun taas kun lapsi asuu jo omillaan. En ymmärrä mitä semmosen puolison kanssa sitten pitäisi tehdä. Ei minua kiinnosta mikään yhteinen tekeminenkään kenenkään kanssa. Juttelemiseen väsyn äkkiä. Parempi elää ja olla yksin, mutta silti läheinen perheen kanssa. Odotan innolla mummoksi tulemista ens vuonna, jos kaikki menee hyvin. Siitä saan loppuelämääni uutta sisältöä. 

52v