Lue keskustelun säännöt.
En pysty tunnistamaan ajatuksiani, tai niitä ei ole ollenkaan
14.10.2024 |
Olen menossa lähiaikoina tästä juttelemaan ihan ammattilaiselle, mutta en tiedä onko siitä mitään apua. Masennustahan tämä voisi olla, mutta en tiedä. Olen nuori ihminen ja tätä ongelmaa on ollut käytännössä koko ikäni. Elämänhallinta on täysin hallussa, en käytä päihteitä ja käyttäydyn normaalisti. Olen tällä hetkellä koulussa, jonka kiinnostavuudesta minulla ei ole mitään hajua.
Kaikista parhaiten kuvailisin ongelmaa näin: Teen asioita, mutta en tiedä tykkäänkö niistä. En osaa vastata vaikka siihen, että miksi kirjoitan tätä tekstiäni. Jos olen jotain mielipitettä jostain asiasti, niin en tiedä mihin se perustuu. Jos teistä joku kysyisi: "Oletko onnellinen?", niin se ei aiheuttaisi aivoissani mitään reaktiota = mitään ajatusta ei rekisteröidy aivoihini, jonka voisin sanoa ääneen..
Pelottavaa tässä on se, että pakkohan minun on jotain aistia ja ymmärtää, kun osaan kirjoittaa nämä asiat teille.
Kukaan meistä ei mieti omaa nimeään, kun se sanoo jollekkin. Nimi tulee vain jostain, eikä sitä tarvitse miettiä.
En tiedä miten ihmeessä tälläisen asian otan sitten puheeksi. Tämä kuulostaa lähtökohtaisesti niin huuhaa jutulta, että en tiedä uskallanko edes sanoa.
Jatketaan kommenttiosiossa.
Kommentit (45)
Väität itseäsi tyhmemmäksi kuin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostakin syystä en halua kommentoida sinulle enempää. Haluaisin mutta toisaalta en. Et ansaitse sitä vaikka haluaisinkin että ansaitset. Tässä hetken fiilikset.
Vierailija kirjoitti:
Jostakin syystä en halua kommentoida sinulle enempää. Haluaisin mutta toisaalta en. Et ansaitse sitä vaikka haluaisinkin että ansaitset. Tässä hetken fiilikset.
Mitä ihmettä.
En tajua pointtiasi. Suurin osa elämää on päälleliimattua näytelmää, tarinaa. Se nimikin on jonkun keksimä, ja sitä on vaan toisteltu sinulle niin kauan, että siihen on tottunut. Yhtä lailla eläin reagoi nimeensä, mutta on sisimmässään eläin - evoluution ja jalostuksen tuotos, minkä vuoksi jotkut eläimet juoksevat mäyränkoloihin ja toiset makoilevat mielellään lämpimissä paikoissa
Persoona on sitten jokin tämän fyysisen ja henkisen summa - henkisen ollessa osittain sitä mitä niskaasi kaadetaan esim. koulussa ja Netflixistä, ja osittain jumalalta saatua (jos omaa vielä jonkinlaisen jumalyhteyden). Mitään sen kummallisempaa ei ole. Kaikki muuttuu ja elää koko ajan
Suosittelen hakemaan huomiota jostain ihan muualta, kuin lääketeollisuudesta. Hanki joku järkevä ja positiivinen harrastus. Lääketeollisuudesta saat vaan diagnoosin ja kasan sellaisia ongelmia, mistä et ollut ennen kuullutkaan, ison laskun ja mahdollisesti loppuelämäsi tuhoavat kemikaalit
En ole alan ammattilainen, mutta oletko ollut lapsena hyvin miellyttämishaluinen? Pelkäätkö/vältteletkö konflikteja ja se ilmenee tuollaisena välinpitämättömyytenä? Saitko oikeastaan lapsena olla eri mieltä vanhempien kanssa, toruttiinko jos olit surullinen tai vihainen? Huomaatko käyttäytyväsi eri ihmisten seurassa eri tavalla, peilaavasi heidän käytöstä ennemmin kuin olemalla oma itsesi siinä tilanteessa?
Tällöin kyse voisi olla epävarmasta, kehittymättömästä persoonallisuudesta jos tunnistat itsesi noista väittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, printaa tuo aloituksesi ja ota mukaan kun menet juttelemaan.
Se on alku, siitä on hyvä lähteä purkamaan. Ei sinun tarvitse tietää miksi ja miten, sitähän olet menossa selvittämään. Usko pois, hyvän keskustelukumppanin kanssa saat uutta perspektiiviä ja näköaloja, opit vähitellen itsestäsi paljon mutta älä odota että sinulle kerrotaan ratkaisu. Se tulee vähitellen ja sinä olet siinä pääosassa.
Kun en tiedä oletko ennen turvautunut ammattiapuun mutta jos et, se ei ole niin että hän ojentaa sinulle jonkun ihmepillerin tai valmiin vastauksen ja ratkaisun. Ne sinun pitää löytää itse mutta saat apua löytämiseen.
Voit mennä ihan niin että sanot ettet tiedä mikä sinulla on. Terapia aloitetaan niin että terapeutti tutustuu ensin sinuun kuka olet ja siitä lähtee vähitellen pureutumaan syvemmälle. Jutellessa et välttämättä huomaa miten hienosti hän osaa avata asioita joista itse sitten löydät vastauksia.
Muista että varsinkin ensimmäisien kertojen jälkee olo saattaa tuntua pahalle. Se on merkki siitä että prosessi käynnistyy, piiloon työnnetyt asiat aktivoituu ja niiden pitääkin aktivoitua, mutten et voi niitä käsitellä ja poistaa elämästäsi.
Lykkyä tykö!
Analysoit liikaa. Ei ihmiset jatkuvasti ajattele miltä tuntuu tai miks jotain asiaa tekee. Opiskella pitää että saa töitä, että saa rahaa millä elää. Veikkaan että oot elämääsi tyytyväinen, siinä ei ole mitään erityistä huolta tai ongelmia hoitaa asioita. Onnellisuus on aika vahva ilmaus, mutta jos on kovin positiivinen ihminen voi sitäkin normaali arjessa käyttää, minusta onnellisuus kuuluu erityisiin hetkiin, sellaisiin missä kokee onnistuneensa oikein hyvin.
Mä en noilla asioilla mihinkään psykologille lähtisi, nää tunnetusti tyrkyttää vaan mielenterveys lääkkeitä, vaikka mitään syytä niihin ei olisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole alan ammattilainen, mutta oletko ollut lapsena hyvin miellyttämishaluinen? Pelkäätkö/vältteletkö konflikteja ja se ilmenee tuollaisena välinpitämättömyytenä? Saitko oikeastaan lapsena olla eri mieltä vanhempien kanssa, toruttiinko jos olit surullinen tai vihainen? Huomaatko käyttäytyväsi eri ihmisten seurassa eri tavalla, peilaavasi heidän käytöstä ennemmin kuin olemalla oma itsesi siinä tilanteessa?
Tällöin kyse voisi olla epävarmasta, kehittymättömästä persoonallisuudesta jos tunnistat itsesi noista väittämistä.
Hyviä kysymyksiä, mutta en taida pystyä vastaamaan niihin kovin hyvin. Lapsena taisi olla aika itsepäinen. Fyysistä kurittamista käytettiin silloin tällöin (90-luvulla syntynyt olen). Olen toki erilainen jos en tunne toista.
En kuitenkaan tiedä onko tällä mitään tekemistä tämän ongelmani kanssa.
ap
Taidat olla yksi niistä, jotka psykologisoivat liikaa normaaleja elämän ongelmia ja luonteenpiirteitä. Yleistä nykypäivänä. Itse käsittelisin tuollaiset ongelmat itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Analysoit liikaa. Ei ihmiset jatkuvasti ajattele miltä tuntuu tai miks jotain asiaa tekee. Opiskella pitää että saa töitä, että saa rahaa millä elää. Veikkaan että oot elämääsi tyytyväinen, siinä ei ole mitään erityistä huolta tai ongelmia hoitaa asioita. Onnellisuus on aika vahva ilmaus, mutta jos on kovin positiivinen ihminen voi sitäkin normaali arjessa käyttää, minusta onnellisuus kuuluu erityisiin hetkiin, sellaisiin missä kokee onnistuneensa oikein hyvin.
Mä en noilla asioilla mihinkään psykologille lähtisi, nää tunnetusti tyrkyttää vaan mielenterveys lääkkeitä, vaikka mitään syytä niihin ei olisi..
Mutta miksi aivoissani ei tapahdu mitään, tai en ole jotenkin tietoinen, että mitä siellä tapahtuu? Teen itsestäni varmaan vielä tyhmemmän kun yritän selittää tätä :(
ap
Sinulla taitaa olla harmaa masennus: mikään ei tunnu miltään. Synkkä masennus on sellainen, että kaikki tuntuu synkältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Analysoit liikaa. Ei ihmiset jatkuvasti ajattele miltä tuntuu tai miks jotain asiaa tekee. Opiskella pitää että saa töitä, että saa rahaa millä elää. Veikkaan että oot elämääsi tyytyväinen, siinä ei ole mitään erityistä huolta tai ongelmia hoitaa asioita. Onnellisuus on aika vahva ilmaus, mutta jos on kovin positiivinen ihminen voi sitäkin normaali arjessa käyttää, minusta onnellisuus kuuluu erityisiin hetkiin, sellaisiin missä kokee onnistuneensa oikein hyvin.
Mä en noilla asioilla mihinkään psykologille lähtisi, nää tunnetusti tyrkyttää vaan mielenterveys lääkkeitä, vaikka mitään syytä niihin ei olisi..
Mutta miksi aivoissani ei tapahdu mitään, tai en ole jotenkin tietoinen, että mitä siellä tapahtuu? Teen itsestäni varmaan vielä tyhmemmän kun yritän selittää tätä :(
ap
Veikkaus vaan, voisiko olla kyse dissosiaatiosta?
Laihdutatko liikaa. Onko suolaa saatu, nesteitä, välipalaa, vitamiinit jne. Onko unta tarpeeksi. Kävelyllä käynti joskus. Liikaa koneella? Tähän aikaan vuodesta muillakin voi olla kylmän tai syksyn vuoksi pientä aivosumua ja hitautta, verrattuna parempaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule, printaa tuo aloituksesi ja ota mukaan kun menet juttelemaan.
Se on alku, siitä on hyvä lähteä purkamaan. Ei sinun tarvitse tietää miksi ja miten, sitähän olet menossa selvittämään. Usko pois, hyvän keskustelukumppanin kanssa saat uutta perspektiiviä ja näköaloja, opit vähitellen itsestäsi paljon mutta älä odota että sinulle kerrotaan ratkaisu. Se tulee vähitellen ja sinä olet siinä pääosassa.
Kun en tiedä oletko ennen turvautunut ammattiapuun mutta jos et, se ei ole niin että hän ojentaa sinulle jonkun ihmepillerin tai valmiin vastauksen ja ratkaisun. Ne sinun pitää löytää itse mutta saat apua löytämiseen.
Voit mennä ihan niin että sanot ettet tiedä mikä sinulla on. Terapia aloitetaan niin että terapeutti tutustuu ensin sinuun kuka olet ja siitä lähtee vähitellen pureutumaan syvemmälle. Jutellessa et välttämättä huomaa miten hienosti hän osaa avata asioita joista
Pahin pelko on kuitenkin, että tämä tilani on täysin normaali asia. Loppuelämäni elän sitten robottina, joka ei ihan kirjaimellisesti ymmärrä tunteista/ajatuksista mitään. Odotan sellaista tunnetta, että lamppu syttyy päälle ja kassahinna lähtee liikkeelle. Hoksaan sitten, että: "Ai tällaiselle tämä pitääkin tuntua, ja nythän minä tiedän asioista jotain".
Vastaukseni ovat ihan ympäripyöreitä, koska ne ei perustu "mihinkään".
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Analysoit liikaa. Ei ihmiset jatkuvasti ajattele miltä tuntuu tai miks jotain asiaa tekee. Opiskella pitää että saa töitä, että saa rahaa millä elää. Veikkaan että oot elämääsi tyytyväinen, siinä ei ole mitään erityistä huolta tai ongelmia hoitaa asioita. Onnellisuus on aika vahva ilmaus, mutta jos on kovin positiivinen ihminen voi sitäkin normaali arjessa käyttää, minusta onnellisuus kuuluu erityisiin hetkiin, sellaisiin missä kokee onnistuneensa oikein hyvin.
Mä en noilla asioilla mihinkään psykologille lähtisi, nää tunnetusti tyrkyttää vaan mielenterveys lääkkeitä, vaikka mitään syytä niihin ei olisi..
Mutta miksi aivoissani ei tapahdu mitään, tai en ole jotenkin tietoinen, että mitä siellä tapahtuu? Teen itsestäni varmaan vielä tyhmemmän kun yritän selittää tätä :(
ap
Olisko aleksitymia eli ei ole sanoja tunteille? Psykologeihin ja terapioihin en itse hirveästi luottaisi, ne vievät sinulta vain rahat mielellään, etkä välttämättä saa sieltä mitään apua
Tuolle aiemmalle, Suomessa psykologi ei määrää lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, printaa tuo aloituksesi ja ota mukaan kun menet juttelemaan.
Se on alku, siitä on hyvä lähteä purkamaan. Ei sinun tarvitse tietää miksi ja miten, sitähän olet menossa selvittämään. Usko pois, hyvän keskustelukumppanin kanssa saat uutta perspektiiviä ja näköaloja, opit vähitellen itsestäsi paljon mutta älä odota että sinulle kerrotaan ratkaisu. Se tulee vähitellen ja sinä olet siinä pääosassa.
Kun en tiedä oletko ennen turvautunut ammattiapuun mutta jos et, se ei ole niin että hän ojentaa sinulle jonkun ihmepillerin tai valmiin vastauksen ja ratkaisun. Ne sinun pitää löytää itse mutta saat apua löytämiseen.
Voit mennä ihan niin että sanot ettet tiedä mikä sinulla on. Terapia aloitetaan niin että terapeutti tutustuu ensin sinuun kuka olet ja siitä lähtee vähitellen pureutumaan syvemmälle. Jutellessa et välttämättä huomaa miten hienosti hän osaa avata asioita joista
Terapeuttikin tuli mainostamaan palveluitaan. Kuulostaa msinostekstiltä, mutta et anna mihinkään vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, printaa tuo aloituksesi ja ota mukaan kun menet juttelemaan.
Se on alku, siitä on hyvä lähteä purkamaan. Ei sinun tarvitse tietää miksi ja miten, sitähän olet menossa selvittämään. Usko pois, hyvän keskustelukumppanin kanssa saat uutta perspektiiviä ja näköaloja, opit vähitellen itsestäsi paljon mutta älä odota että sinulle kerrotaan ratkaisu. Se tulee vähitellen ja sinä olet siinä pääosassa.
Kun en tiedä oletko ennen turvautunut ammattiapuun mutta jos et, se ei ole niin että hän ojentaa sinulle jonkun ihmepillerin tai valmiin vastauksen ja ratkaisun. Ne sinun pitää löytää itse mutta saat apua löytämiseen.
Voit mennä ihan niin että sanot ettet tiedä mikä sinulla on. Terapia aloitetaan niin että terapeutti tutustuu ensin sinuun kuka olet ja siitä lähtee vähitellen pureutumaan syvemmälle. Jutellessa et välttämättä
Tuskin koko loppuelämäsi noin menee. Et ole nyt jotenkaan kosketuksissa tunteisiisi. Keskusteluavusta varmaan olisi hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Analysoit liikaa. Ei ihmiset jatkuvasti ajattele miltä tuntuu tai miks jotain asiaa tekee. Opiskella pitää että saa töitä, että saa rahaa millä elää. Veikkaan että oot elämääsi tyytyväinen, siinä ei ole mitään erityistä huolta tai ongelmia hoitaa asioita. Onnellisuus on aika vahva ilmaus, mutta jos on kovin positiivinen ihminen voi sitäkin normaali arjessa käyttää, minusta onnellisuus kuuluu erityisiin hetkiin, sellaisiin missä kokee onnistuneensa oikein hyvin.
Mä en noilla asioilla mihinkään psykologille lähtisi, nää tunnetusti tyrkyttää vaan mielenterveys lääkkeitä, vaikka mitään syytä niihin ei olisi..
Mutta miksi aivoissani ei tapahdu mitään, tai en ole jotenkin tietoinen, että mitä siellä tapahtuu? Teen itsestäni varmaan vielä tyhmemmän kun yritän selittää tätä :(
ap
Syötätkö sille liikaa virikkeitä? Makoiletki hiljaisessa pimeydessä, annatko mielikuvituksen välillä laukata?
Mikä sinun intentiosi on? Et ole aito ihminen.