Lue keskustelun säännöt.
En pysty tunnistamaan ajatuksiani, tai niitä ei ole ollenkaan
14.10.2024 |
Olen menossa lähiaikoina tästä juttelemaan ihan ammattilaiselle, mutta en tiedä onko siitä mitään apua. Masennustahan tämä voisi olla, mutta en tiedä. Olen nuori ihminen ja tätä ongelmaa on ollut käytännössä koko ikäni. Elämänhallinta on täysin hallussa, en käytä päihteitä ja käyttäydyn normaalisti. Olen tällä hetkellä koulussa, jonka kiinnostavuudesta minulla ei ole mitään hajua.
Kaikista parhaiten kuvailisin ongelmaa näin: Teen asioita, mutta en tiedä tykkäänkö niistä. En osaa vastata vaikka siihen, että miksi kirjoitan tätä tekstiäni. Jos olen jotain mielipitettä jostain asiasti, niin en tiedä mihin se perustuu. Jos teistä joku kysyisi: "Oletko onnellinen?", niin se ei aiheuttaisi aivoissani mitään reaktiota = mitään ajatusta ei rekisteröidy aivoihini, jonka voisin sanoa ääneen..
Pelottavaa tässä on se, että pakkohan minun on jotain aistia ja ymmärtää, kun osaan kirjoittaa nämä asiat teille.
Kukaan meistä ei mieti omaa nimeään, kun se sanoo jollekkin. Nimi tulee vain jostain, eikä sitä tarvitse miettiä.
En tiedä miten ihmeessä tälläisen asian otan sitten puheeksi. Tämä kuulostaa lähtökohtaisesti niin huuhaa jutulta, että en tiedä uskallanko edes sanoa.
Jatketaan kommenttiosiossa.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Sinulla taitaa olla harmaa masennus: mikään ei tunnu miltään. Synkkä masennus on sellainen, että kaikki tuntuu synkältä.
Ei se ole masennus jos olotila on apea eikä mikään tunnu miltään. Harmaata se kyllä on mutta ei synkkää. Synkkyys on toinen juttu.
Katsokaa niitä vanhoja kotimaisia elokuvia, harmaata, kovaa, kylmää ja synkkyyttäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitatko, että mielesi on ikäänkuin aina tyhjä? Vai ettei mikään vain tunnu miltään? Pystytkö visualisoimaan asioita mielessäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, printaa tuo aloituksesi ja ota mukaan kun menet juttelemaan.
Se on alku, siitä on hyvä lähteä purkamaan. Ei sinun tarvitse tietää miksi ja miten, sitähän olet menossa selvittämään. Usko pois, hyvän keskustelukumppanin kanssa saat uutta perspektiiviä ja näköaloja, opit vähitellen itsestäsi paljon mutta älä odota että sinulle kerrotaan ratkaisu. Se tulee vähitellen ja sinä olet siinä pääosassa.
Kun en tiedä oletko ennen turvautunut ammattiapuun mutta jos et, se ei ole niin että hän ojentaa sinulle jonkun ihmepillerin tai valmiin vastauksen ja ratkaisun. Ne sinun pitää löytää itse mutta saat apua löytämiseen.
Voit mennä ihan niin että sanot ettet tiedä mikä sinulla on. Terapia aloitetaan niin että terapeutti tutustuu ensin sinuun kuka olet ja siitä lähtee vähitellen pureutumaan syvemmälle. Jutellessa et välttämättä
Mitä sitten, vaikka olisi? Tunteettomuus voi johtua myös hormonien epätasapainosta, jota voi tasapainottaa terveellisellä ruokavaliolla, hyvällä hapella, ja esim. spontaanisti tanssimalla. Jos elää kuin robotti, tunne-elämäkin oletettavasti muuttuu pikkuhiljaa robottimaiseksi. Merkitystä ja motivaatiota voi sitten etsiä vaikkapa erilaisista filosofioista, uskonnosta, tavoitteista, esikuvista. Jos ei riitä ihan vaan se elossa oleminen, jonka äärelle nuo kaikki kuitenkin lopulta johtavat
Ihmisen keho on mystinen kapistus, ja jo oikeanlainen liikunta vaikuttaa aivokemiaan niin, että voit nähdä maailman värit kirkkaampina. Filosofoinnin ja anaalisoinnin sijaan voi siis olla fikumpaa ottaa välillä mallia eläimiltä. Se miten kehosi toimii, vaikuttaa myös ajatuksiisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, printaa tuo aloituksesi ja ota mukaan kun menet juttelemaan.
Se on alku, siitä on hyvä lähteä purkamaan. Ei sinun tarvitse tietää miksi ja miten, sitähän olet menossa selvittämään. Usko pois, hyvän keskustelukumppanin kanssa saat uutta perspektiiviä ja näköaloja, opit vähitellen itsestäsi paljon mutta älä odota että sinulle kerrotaan ratkaisu. Se tulee vähitellen ja sinä olet siinä pääosassa.
Kun en tiedä oletko ennen turvautunut ammattiapuun mutta jos et, se ei ole niin että hän ojentaa sinulle jonkun ihmepillerin tai valmiin vastauksen ja ratkaisun. Ne sinun pitää löytää itse mutta saat apua löytämiseen.
Voit mennä ihan niin että sanot ettet tiedä mikä sinulla on. Terapia aloitetaan niin että terapeutti tutustuu ensin sinuun kuka olet ja siitä lähtee vähitellen pureutumaan syvemmälle. Jutellessa et välttämättä
Miten monipuolista elämää elät? Onko sinulla addiktioita?
Jos elämä on kovin tasapaksua, vaikka mukavaakin, siihen turtuu. Ihminen tarvitsee välillä ääritunteita - epämukaviakin - pysyäkseen kärryillä siitä, mistä pitää ja mistä ei.
Addiktiot taasen pelaavat mielihyvähormoneilla tuplaa ja kuittia; joko imeydyt addiktioon tai tunnet olosi tyhjäksi, välimuotoja ei ole.
Voit oireilla vaikka ja mitä masennuksesta aleksitymiaan tai dissosiaatioon, mutta harkitse ensiksi että onko arkesi pikkuisen liian harmaata. Vai voitko olla miellyttäjä, joka tarvitsee jonkun kertomaan mitä tehdä, ja nautit jos komentuura nauttii?
Aleksityymisen henkilön on vaikea tunnistaa tunteitaan ja kuvata niitä. Aleksitymiaan liittyy usein myös niukka mielikuvitusmaailma, ajattelun konkreettisuus ja toiminnallisuuteen suuntautuminen. Kyky tiedostaa ja käsitellä omia tai muiden tunteita sekä kyky empatiaan ovat aleksityymisellä ihmisellä kehittyneet heikosti. Aleksitymiaa ja psykologista oivalluskykyä voidaan tarkastella toistensa vastakohtina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tiedä tykkääkö tehdä jotain, niin luultavasti ei tykkää. Ellei myöhemmin innostu enemmän. Ehkei nuorena tiedäkään kaikkeen vastausta, se kirkastuu.
Lopetin aika vasta harrastuksen, jota harrastin muutaman vuoden. Harrastin harrastusta, mutta en oikestaa tiedä miksi. Joku syyhän sille oli, että käytin paljon aikaani tämän harrastuksen parissa. En voi kuitenkaan hyvällä omatunnolla sanoa, että tämä oli mukava harrastus. Menee sitten taas tähän pääongelmaani. Miksi en pysty tiedostamaan, että tykkäsinkö tästä asiasta vai en.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tiedä tykkääkö tehdä jotain, niin luultavasti ei tykkää. Ellei myöhemmin innostu enemmän. Ehkei nuorena tiedäkään kaikkeen vastausta, se kirkastuu.
Lopetin aika vasta harrastuksen, jota harrastin muutaman vuoden. Harrastin harrastusta, mutta en oikestaa tiedä miksi. Joku syyhän sille oli, että käytin paljon aikaani tämän harrastuksen parissa. En voi kuitenkaan hyvällä omatunnolla sanoa, että tämä oli mukava harrastus. Menee sitten taas tähän pääongelmaani. Miksi en pysty tiedostamaan, että tykkäsinkö tästä asiasta vai en.
ap
Koska sinulla on aleksitymia, et tiedä, mitä tunnet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko, että mielesi on ikäänkuin aina tyhjä? Vai ettei mikään vain tunnu miltään? Pystytkö visualisoimaan asioita mielessäsi?
Kyllä, tämä voisi kuvastaa hyvin (mieli tyhjä). En kai ikinä ole ollut onnellinen tms. Mitä tarkalleen tarkoitat tuolla: "Pystytkö visualisoimaan asioita mielessäsi?"
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Analysoit liikaa. Ei ihmiset jatkuvasti ajattele miltä tuntuu tai miks jotain asiaa tekee. Opiskella pitää että saa töitä, että saa rahaa millä elää. Veikkaan että oot elämääsi tyytyväinen, siinä ei ole mitään erityistä huolta tai ongelmia hoitaa asioita. Onnellisuus on aika vahva ilmaus, mutta jos on kovin positiivinen ihminen voi sitäkin normaali arjessa käyttää, minusta onnellisuus kuuluu erityisiin hetkiin, sellaisiin missä kokee onnistuneensa oikein hyvin.
Mä en noilla asioilla mihinkään psykologille lähtisi, nää tunnetusti tyrkyttää vaan mielenterveys lääkkeitä, vaikka mitään syytä niihin ei olisi..
Mutta miksi aivoissani ei tapahdu mitään, tai en ole jotenkin tietoinen, että mitä siellä tapahtuu? Teen itsestäni varmaan vielä tyhmemmän kun yritän selittää tätä :(
ap
Ajattelu tapahtuu automaattisesti, suurimman osan aikaa sä et edes sitä huomaa. Kun haluatte työstää ajatuksia ja tunteita, kirjoita niistä. Keskity jälkeenpäin siihen mitä tapahtui, miten toimit ja miltä se tuntui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tiedä tykkääkö tehdä jotain, niin luultavasti ei tykkää. Ellei myöhemmin innostu enemmän. Ehkei nuorena tiedäkään kaikkeen vastausta, se kirkastuu.
Lopetin aika vasta harrastuksen, jota harrastin muutaman vuoden. Harrastin harrastusta, mutta en oikestaa tiedä miksi. Joku syyhän sille oli, että käytin paljon aikaani tämän harrastuksen parissa. En voi kuitenkaan hyvällä omatunnolla sanoa, että tämä oli mukava harrastus. Menee sitten taas tähän pääongelmaani. Miksi en pysty tiedostamaan, että tykkäsinkö tästä asiasta vai en.
ap
On normaali harrastaa elämänsä aikana montaa eri asiaa. Harrastus on ajankulua, taitojen kehittämistä, ystävyys suhteita... Moni ei harrasta intohimoisesti, sellainen intohimo kun on se muuttuu monesti ammatiksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tiedä tykkääkö tehdä jotain, niin luultavasti ei tykkää. Ellei myöhemmin innostu enemmän. Ehkei nuorena tiedäkään kaikkeen vastausta, se kirkastuu.
Lopetin aika vasta harrastuksen, jota harrastin muutaman vuoden. Harrastin harrastusta, mutta en oikestaa tiedä miksi. Joku syyhän sille oli, että käytin paljon aikaani tämän harrastuksen parissa. En voi kuitenkaan hyvällä omatunnolla sanoa, että tämä oli mukava harrastus. Menee sitten taas tähän pääongelmaani. Miksi en pysty tiedostamaan, että tykkäsinkö tästä asiasta vai en.
ap
On normaali harrastaa elämänsä aikana montaa eri asiaa. Harrastus on ajankulua, taitojen kehittämistä, ystävyys suhteita... Moni ei harrasta intohimoisesti, sellainen intohimo kun on se muuttuu monesti ammatiksi...
Kyllä useimmat harrastavat sitä, mistä ihan oikeasti pitävät. Kokeilut on eri asia, kun ei vielä tiedä, pitääkö, mutta pidemmän päälleni ajan tuhlausta harrastaa asiaa, mistä ei edes pidä. Vaikka ei esim. pitäisi itse liikunnasta niin se tunne liikunnan jälkeen on niin hyvä, että sitä jatkaa. Vähän säälittää ihmiset, jotka pätevät esim. golfin parissa, mutta oikeasti inhoavat lajia, mutta uran takia vain harrastavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aleksityymisen henkilön on vaikea tunnistaa tunteitaan ja kuvata niitä. Aleksitymiaan liittyy usein myös niukka mielikuvitusmaailma, ajattelun konkreettisuus ja toiminnallisuuteen suuntautuminen. Kyky tiedostaa ja käsitellä omia tai muiden tunteita sekä kyky empatiaan ovat aleksityymisellä ihmisellä kehittyneet heikosti. Aleksitymiaa ja psykologista oivalluskykyä voidaan tarkastella toistensa vastakohtina.
Tuohon ei ole parrannusta, eli loppuelämän vaiva. Parisuhde ei ole mahdollinen varmaan tällaisen ihmisen kanssa?
ap
Jos oikeasti tapauksessani on kyse tuosta jonkun mainitsemasta "aleksitymiasta", niin tuohan on ihan hirveä. Loppuelämän vaiva, jota ei voi parantaa. Parisuhteessa en voi tuntea rakkauden tunnetta, enkä välttämättä oikein tiedä, että miksi tykkään toisesta. Kaikki tekemäni asiat tulevat olemaan merkityksettömiä, kuin tähänkin mennessä (ajatuksissani).
Saa kyllä pohtia, että onko eläämi sitten järkevää jatkaa, jos tälläinen mahdollisesti diagnosoidaan :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti tapauksessani on kyse tuosta jonkun mainitsemasta "aleksitymiasta", niin tuohan on ihan hirveä. Loppuelämän vaiva, jota ei voi parantaa. Parisuhteessa en voi tuntea rakkauden tunnetta, enkä välttämättä oikein tiedä, että miksi tykkään toisesta. Kaikki tekemäni asiat tulevat olemaan merkityksettömiä, kuin tähänkin mennessä (ajatuksissani).
Saa kyllä pohtia, että onko eläämi sitten järkevää jatkaa, jos tälläinen mahdollisesti diagnosoidaan :(
ap
Älä vaan mene jonkun diagnoosin laatikkoon. Ne on muuttuvia. Mulla oli 20v neurologisen tilan diagnoosi. Sit yks lääkäri vaihtoi sen kahdella kysymyksellä. Uuteen saa hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, printaa tuo aloituksesi ja ota mukaan kun menet juttelemaan.
Se on alku, siitä on hyvä lähteä purkamaan. Ei sinun tarvitse tietää miksi ja miten, sitähän olet menossa selvittämään. Usko pois, hyvän keskustelukumppanin kanssa saat uutta perspektiiviä ja näköaloja, opit vähitellen itsestäsi paljon mutta älä odota että sinulle kerrotaan ratkaisu. Se tulee vähitellen ja sinä olet siinä pääosassa.
Kun en tiedä oletko ennen turvautunut ammattiapuun mutta jos et, se ei ole niin että hän ojentaa sinulle jonkun ihmepillerin tai valmiin vastauksen ja ratkaisun. Ne sinun pitää löytää itse mutta saat apua löytämiseen.
Voit mennä ihan niin että sanot ettet tiedä mikä sinulla on. Terapia aloitetaan niin että terapeutti tutustuu ensin sinuun kuka olet ja siitä lähtee vähitellen pureutumaan syvemmälle. Jutellessa et välttämättä
No tuo on ainoa järkevä vastaus, oli terapeutti tai ei.
Onhan nuo kirjoittamasi asiat ajatuksia ja aika monimutkaisia sellaisia. Ehkä kyse ei nyt ole ajatusten puutteesta vaan siitä, että yhteys itseesi myös tunnetasolla puuttu. Se, mistä pidät tai mitä haluat, on harvoin pelkkä tyhjiössä oleva ajatus. On myös ihan yleistä nykyään, että ihminen ei tiedä mitä tuntee tai haluaa, kun yhtään aikaa ei jää tällaiselle havainnoinnille kaikelta ulkopuoliselta stimulaatiolta (jatkuvasti some tai muu dopamiinitriggeri välkkyy silmille), tai sitten jos on aikaa, niin ylianalysoidaan ja jauhetaan kaikki yksityiskohdat ihan silpuksi omilla kehää kiertävillä ajatuksilla. Ja lopputulemana, että ei taaskaan tiedä mitä tuntee, ajattelee, haluaa, toivoo tms.
Voipi olla että et ole lapsenakaam saanut hirveästi tilaa tutustua siihen, mistä pidät tai mitä haluat. Onko paljon ohjailtu esim vanhempien, sisarusten tai kavereiden toimesta? Oletko ollut lapsi, joka sanoo aina kaikkeen ihan sama tai emmä tiedä, kun et ole tiennyt tai uskaltanut sanoa ääneen mielipiteitäsi tai toiveitasi, tai ehkä silloinkaan ei ole ollut oikein yhteyttä niihin jos joku muu aina dominoi? Vai ovatko nämä asiat olleet lapsena selkeämpiä ja jotenkin nyt mössöytyneet? Monenlainen identiteettikriisi kuuluu ikäkaudesta toiseen siirtymiseen ja silloinkin voi olla itsensä kanssa aika hukassa.
Aloita jostain kohtalaisen konkreettisesta. Esimerkiksi, minkälaiset vaatteet puit tänään päälle ja miksi ne? Miksei jotain toista väriä/materiaalia? Miksi olet alun perin ostanut nämä eikä jotain muuta? Entä mitä hyviä ja huonoja puolia on nykyisessä asunnossasi, asuinkaupungissasi? Onko niissä mitään mitä arvostat tai mistä pidät taikka et pidä?
Tai vaikka jos saisit valita ravintolassa possua, nautaa, kanaa tai kasvista, minkä ottaisit ja miksi? Miksi et ottaisi jotain toista? Syötkö ikinä herkkuja ja miksi/miksi et? Jos syöt, mikä on mielestäsi parasta?
Tai mihin maahan matkustaisit jos saisit mennä ihan mihin vain? Miksi juuri sinne? Jos et haluaisi matkustaa, miksi et? Mikä matkustamisessa tai kotona pysymisessä vetoaa sinuun?
Mikä on ollut elämäsi nöyryyttävin hetki? Milloin olet nauranut katketaksesi, tai edes hymähtänyt kuvituksesta ääneen? Mikä on saanut sinut suuttumaan tai turhautumaan?
Miltä kehossasi tuntuu, kun menet jännittävään tilanteeseen? Mitä teit lapsena, kun tuli paha mieli ja sinun piti rauhoittaa itsesi?
Jotain tämmöisiä ihan yksinkertaisia ajatusleikkejä käyttämällä saat ehkä jotain selville siitä, mitä mieleesi nousee, kun mietit eri vaihtoehtoja tai tilanteita. Jos et kerta kaikkiaan tunnista tai pysty nimeämään yhtäkään tunnetta liittyen yllä oleviin, voi olla aleksitymiaa tai vaikka dissosiaatiota. En ehkä kuitenkaan arvailisi diagnooseja etukäteen, vaan avoimesti sitten ammattilaisen kanssa pohtisin asiaa.
Jos ei tiedä tykkääkö tehdä jotain, niin luultavasti ei tykkää. Ellei myöhemmin innostu enemmän. Ehkei nuorena tiedäkään kaikkeen vastausta, se kirkastuu.