Lue keskustelun säännöt.
En pysty tunnistamaan ajatuksiani, tai niitä ei ole ollenkaan
14.10.2024 |
Olen menossa lähiaikoina tästä juttelemaan ihan ammattilaiselle, mutta en tiedä onko siitä mitään apua. Masennustahan tämä voisi olla, mutta en tiedä. Olen nuori ihminen ja tätä ongelmaa on ollut käytännössä koko ikäni. Elämänhallinta on täysin hallussa, en käytä päihteitä ja käyttäydyn normaalisti. Olen tällä hetkellä koulussa, jonka kiinnostavuudesta minulla ei ole mitään hajua.
Kaikista parhaiten kuvailisin ongelmaa näin: Teen asioita, mutta en tiedä tykkäänkö niistä. En osaa vastata vaikka siihen, että miksi kirjoitan tätä tekstiäni. Jos olen jotain mielipitettä jostain asiasti, niin en tiedä mihin se perustuu. Jos teistä joku kysyisi: "Oletko onnellinen?", niin se ei aiheuttaisi aivoissani mitään reaktiota = mitään ajatusta ei rekisteröidy aivoihini, jonka voisin sanoa ääneen..
Pelottavaa tässä on se, että pakkohan minun on jotain aistia ja ymmärtää, kun osaan kirjoittaa nämä asiat teille.
Kukaan meistä ei mieti omaa nimeään, kun se sanoo jollekkin. Nimi tulee vain jostain, eikä sitä tarvitse miettiä.
En tiedä miten ihmeessä tälläisen asian otan sitten puheeksi. Tämä kuulostaa lähtökohtaisesti niin huuhaa jutulta, että en tiedä uskallanko edes sanoa.
Jatketaan kommenttiosiossa.
Kommentit (45)
Onko sinua käytetty seks.hyväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Teen asioita, mutta en tiedä tykkäänkö niistä." Ennen noiden asoiden tekemistä on ollut joku tunne, joka on saanut noita asioita tekemään, luulisin.
Vierailija kirjoitti:
En ole alan ammattilainen, mutta oletko ollut lapsena hyvin miellyttämishaluinen? Pelkäätkö/vältteletkö konflikteja ja se ilmenee tuollaisena välinpitämättömyytenä? Saitko oikeastaan lapsena olla eri mieltä vanhempien kanssa, toruttiinko jos olit surullinen tai vihainen? Huomaatko käyttäytyväsi eri ihmisten seurassa eri tavalla, peilaavasi heidän käytöstä ennemmin kuin olemalla oma itsesi siinä tilanteessa?
Tällöin kyse voisi olla epävarmasta, kehittymättömästä persoonallisuudesta jos tunnistat itsesi noista väittämistä.
Tämä minullakin tuli mieleen. Itselläni oli samaa vaivaa ja en oikein mitenkään uskaltanut olla mitään mieltä mistään, että en vain ole eri mieltä kenenkään kanssa. En edes ajatuksissani. Perusluonteeni on oikeasti aika kova päinen, mutta persoonallisuuteni oli silti jäänyt osin kehittymättä. Näkymättömyys lapsena on oikeasti yksi kovimpia kohtaloita. Sitä on vaikea tulla näkyväksi edes aikuisena.
Oletko niitä ihmisiä ap, jotka ajattelevat kirjoittamalla kuten minä? Tai jäsentävät ajatuksensa kirjoittamalla.
Ylianalysointi voisi olla autismia. Tunteettomuus autusmia tai dissosiaatiota tai masennusta. Epätodellisuus dussosiaatiota. Tyhjyys narsismia tai epävakautta - nuo kyllä oireilevat muillakin tavoilla. Kokonaisuus voisi olla myös narsistien kanssa elämisen tulosta. Uhri kadottaa itsensä.
Itsellä samanlaisia ongelmia. Kyllä niille voi tehdä paljonkin, riippuu syistä. Lapsuutesi olosuhteet eivät ihan käyneet ilmi vielä.