Onko miehen pelaaminen "hyvä" syy erota?

Tai oikeastaan olen miettinyt, että kannattaako tuollaisen kanssa tehdä lapsia, niitä kun ei vielä ole.

mutta en silti eroa ole miettinyt. Huomioiko mies ikinä lapsia tai leikkii heidän kanssaan? Vuorokauteenkin kuitenkin kuuluu niin paljon tunteja, että kyllä niistä riittää myös miehen omalle ajalle. Toiset nikkaroivat, toiset pelaavat..

Sitten kyllä jos koko päivä menee tietokoneella ja teet oikeasti kaiken yksin, niin sitten olisi mielestäni keskustelun paikka.

että se loppuu aina kun asiasta mainitsen. Mies myöntää itsekin että unohtuu vain koneelle jos en aina välillä häntä siitä muistuta. Tällä viikolla se on tosin ollut hyvin vähäistä, aika on mennyt uudella asunnolla remontin parissa.



En tiedä...kai se on "hyvä" syy erota, ehkä. Toisaalta olen ajatellut että ainakin tiedän missä mieheni on vapaa-aikansa. Mielummin kotona koneella kuin kaupungilla baarissa.



Toivottavasti teilläkin ap menee asiat tärkeysjärjestykseen miehen puolelta. Ja toivottavasti meillä tilanne ei mene koskaan tuohon kuitenkaan mikä teillä on.

Harvemmin tuo pelaaminen ainakaan vähenee, valitettavasti.



Kolmonen - välillä huomioi lapsia, mutta jos on koneella ei kuule, ei näe mitään. Keskusteltu on, tai ainakin olen mielipiteeni sanonut, mies ei halua pelaamista lopettaa.

Lapset käyvät sanomassa hyvää yötä niin mies ei kuule. Vasta kun huudan HALOOOOO! mies havahtuu ja sanoo hyvää yötä nostamatta katsettaan ruudusta.

Tottahan sitä joskus itsekin on "unohtunut" koneen ääreen (esim. tänne :D), mutta jos ei edes hyviä öitä voi toivottaa kunnolla niin sitten pelaaminen tuntuu hieman liialliselta. Tosin tilanne ei tuntuisi olevan vakava, ja siihenkin löytyy apua jos tunnet miehesi sitä tarvitsevan. Peliaddiktio on kuitenkin yhtä vakavasti otettava sairaus kuin esimerkiksi alkoholismi.

Voisitte mahdollisuuksien mukaan kokeilla pelaamisen rajoittamista, ei kokonaan lopettamista. Omasta miehestäni tiedän, että rentoutuu ja nollaa itsensä pelaamalla samalla tavalla kuin minä lenkkeilemällä ja kutomalla, joten kokonaan en toiselta veisi sitä mahdollisuutta pois.

Runescapea hän paukuttaa..



RuneScape on Jagexin luoma Java-pohjainen fantasiamaailmaan sijoittuva massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli (MMORPG), joka julkaistiin vuoden 2001 tammikuussa. Peliin on luotu yli 150 miljoonaa käyttäjätiliä ja sitä pelaa kuukausittain yli 10 miljoonaa aktiivista pelaajaa. RuneScape on Guinness World Recordsin mukaan maailman suosituin ilmainen MMORPG.



Ja tuo helvetin peli on tärkeempi kuin oma perhe!

että nuo pelit on hyviä juttuja kun odotetaan vauvaa ja ollaan pahasti yliajalla. Ei tule hermoiltua niin kovasti. Ei silti ole jäänyt aikaa pelailuun vaikka nyt työttömänä on vietetty aikaa.

Etenkään alkukuukausina, kun vauva valvotti molempia ja pidettiin yövuoroja.

Pelailin paljon lapsena ja nuorena kun opiskelin. Ehkä siksi ei ne pelit iske ja tunnu vetovoimaisilta. Onhan siinä se sama kuin kirjallisuudessa. Helposti koukuttavaa kamaa, kun antaa pikkusormen.

Vaan kyllä on koukuttava myös pieni vauva.



Luulen että mies saadaan kuntoon. Hän tarvitsee vain katkon. Ehkä viikon tai parin loma + keskustelu päälle pelin koukuttavuudesta ja sen lopettamisesta kokonaan.

Loma veisi pahimmat vieroitusoireet. Olen huomannut itse miten pahasti nuo pelit muovaa persoonaa. Ne synnyttävät lyhytpinnaisuutta. Joka on myös selitettävissä tuon äijän käytöksessä.

Jos mies muutekin on paska, niin eroa ihmeessä. Mies saa pelinsä ja sinä kehityt luonteeltasi itsenäiseksi, jota et vielä ole. Valitettavasti.

Olen hyvin pitkäpinnainen ihminen.. annan mahdollisuuksia mutta sitten raja tulee vastaan mitään ei ole enää tehtävissä. Olen nyt tehnyt kaikkeni tuon ihmisen suhteen.. ja on itse kieltäynyt avusta ja avun hakemisesta.. niin en aio enää tuhlata hetkeäkään aikaani tollaiseen ihmiseen. Lähdemme tytön kanssa maanantaina tytön kummin luokse (tällähetkellä ei muuta paikkaa minne voisi mennä) jolloinka hän saa ihan henkilökohtaisesti maistaa sitä perheetöntä elämää.. en edes aio ilmoittaa lähdöstäni enkä sitä millon palaan ja palaanko enää ollenkaan..

Luin viestiketjua ja ajattelin kertoa omasta näkemyksestä ja elämäntilanteestani. Meillä on kohta 1-vuotias tytö tyllerö. Jo raskaus aikana mieheni pelasi suurimman osan vapaa-ajastaan. Pelaaminen on viimesen vuoden aikana on pahentunut seuraavanlaiseksi: ei malta mennä nukkumaan.. ja aamuun töihin klo kuusi menee töihin n. 4h unilla ja ajaa työkseen autoa. Iltavuorossa menee klo 16 ja pääsee joskus aamuyö yhden ja neljän välissä. Suihkussa malttaa käydä pikaisesi ja samointein tietokoneelle pelaamaan ja saattaa pelatava vielä aamu seitsemän ja taas pitäisi iltapäivällä mennä klo 16 töihin.



Miehen luonne on muuttunut pelamisen myötä käyttää henkistä väkivaltaa kuten uhkailee pitävänsä minua nälässä heittävänsä minut tästä asunnosta.. mieheni uhkaukset kohdistuu myös tyttöön. Hän on alkanut olemaan vain minä itse.



Mieheni on myös erehtynyt käymään minuun kiinni ja saanut aikaan minulle paljon mustelmia. Mieheni persoonallisuus on järkkynyt liiallisen poelaamisen takia. olen siis kotona kokoajan varuillani. Kun koitan ottaa asian puheeksi olen silloin vain ruikuttaja (useimiten itken hänelle tätä tilannetta) huutaa minulle viha silmissäään turpa kiinni ja älä nassuta. Hän ei nää kun pelin joka on todella koukuttava. Viikonloppu aamusinkin saattoi ottaa vaan kahvikupin ja pelit käyntiin. Olen itse ihan rikki enkä tiedä mitä tulisi tehdä ei suostu hakemaan apua ja perustelee sen sillä ettei ne voi auttaa ovat vaan paskan puhujia. Miehenkään äiti ei nää miten paha tilanne meillä on.. vaan minusta tehty se ilkeä. Mieheni sukulaiset eivät voi sietää minua ja se hehkuu heidän köytöksestään minua kohtaan.



Mieheni on valehdellut äidilleen tästä pelaamisen tuottamista ongelmista ja sillä perustein minä olen se ongelma. Olen hukassa ja samoin tyttöni tuo pieni viaton joka kärsii tästä kaikesta.. ja kun olen ehdottanut jo avioeroa mies tokasi siihen ettei aio kirjoittaa nimeänsä paperiin.



Miten tässä asiassa tulisi menetellä ei halua erota mutta ei myöskään halua olla (perheensä kanssa) minun kanssa.. hän ei kuulema tiedä mitä haluaa.. ja ei edes itsekkään tiedä mikä pelaamisen on laukassut. Kosketukseni kuulema ahdistaa häntä.



Olen neuvoton ja olen iältäni alle 30 samoin mieheni miten tästä noustaan miten tulisi toimia mitä tulisi valita että olisi hyvä olla? olemme avioliitossa ja sekin vaikeuttaa eroamista.. mies uhannut vievänsä minulta kaiken.



Olen tosi pahoillani heidän puolesta jotka kärsii samasta asiasta. :(

Luin viestiketjua ja ajattelin kertoa omasta näkemyksestä ja elämäntilanteestani. Meillä on kohta 1-vuotias tytö tyllerö. Jo raskaus aikana mieheni pelasi suurimman osan vapaa-ajastaan. Pelaaminen on viimesen vuoden aikana on pahentunut seuraavanlaiseksi: ei malta mennä nukkumaan.. ja aamuun töihin klo kuusi menee töihin n. 4h unilla ja ajaa työkseen autoa. Iltavuorossa menee klo 16 ja pääsee joskus aamuyö yhden ja neljän välissä. Suihkussa malttaa käydä pikaisesi ja samointein tietokoneelle pelaamaan ja saattaa pelatava vielä aamu seitsemän ja taas pitäisi iltapäivällä mennä klo 16 töihin.

Miehen luonne on muuttunut pelamisen myötä käyttää henkistä väkivaltaa kuten uhkailee pitävänsä minua nälässä heittävänsä minut tästä asunnosta.. mieheni uhkaukset kohdistuu myös tyttöön. Hän on alkanut olemaan vain minä itse.

Mieheni on myös erehtynyt käymään minuun kiinni ja saanut aikaan minulle paljon mustelmia. Mieheni persoonallisuus on järkkynyt liiallisen poelaamisen takia. olen siis kotona kokoajan varuillani. Kun koitan ottaa asian puheeksi olen silloin vain ruikuttaja (useimiten itken hänelle tätä tilannetta) huutaa minulle viha silmissäään turpa kiinni ja älä nassuta. Hän ei nää kun pelin joka on todella koukuttava. Viikonloppu aamusinkin saattoi ottaa vaan kahvikupin ja pelit käyntiin. Olen itse ihan rikki enkä tiedä mitä tulisi tehdä ei suostu hakemaan apua ja perustelee sen sillä ettei ne voi auttaa ovat vaan paskan puhujia. Miehenkään äiti ei nää miten paha tilanne meillä on.. vaan minusta tehty se ilkeä. Mieheni sukulaiset eivät voi sietää minua ja se hehkuu heidän köytöksestään minua kohtaan.

Mieheni on valehdellut äidilleen tästä pelaamisen tuottamista ongelmista ja sillä perustein minä olen se ongelma. Olen hukassa ja samoin tyttöni tuo pieni viaton joka kärsii tästä kaikesta.. ja kun olen ehdottanut jo avioeroa mies tokasi siihen ettei aio kirjoittaa nimeänsä paperiin.

Miten tässä asiassa tulisi menetellä ei halua erota mutta ei myöskään halua olla (perheensä kanssa) minun kanssa.. hän ei kuulema tiedä mitä haluaa.. ja ei edes itsekkään tiedä mikä pelaamisen on laukassut. Kosketukseni kuulema ahdistaa häntä.

Olen neuvoton ja olen iältäni alle 30 samoin mieheni miten tästä noustaan miten tulisi toimia mitä tulisi valita että olisi hyvä olla? olemme avioliitossa ja sekin vaikeuttaa eroamista.. mies uhannut vievänsä minulta kaiken.

Olen tosi pahoillani heidän puolesta jotka kärsii samasta asiasta. :(

Miten helvetissä sä vielä olet sen kanssa? Äkkiä karkuun!

Luin viestiketjua ja ajattelin kertoa omasta näkemyksestä ja elämäntilanteestani. Meillä on kohta 1-vuotias tytö tyllerö. Jo raskaus aikana mieheni pelasi suurimman osan vapaa-ajastaan. Pelaaminen on viimesen vuoden aikana on pahentunut seuraavanlaiseksi: ei malta mennä nukkumaan.. ja aamuun töihin klo kuusi menee töihin n. 4h unilla ja ajaa työkseen autoa. Iltavuorossa menee klo 16 ja pääsee joskus aamuyö yhden ja neljän välissä. Suihkussa malttaa käydä pikaisesi ja samointein tietokoneelle pelaamaan ja saattaa pelatava vielä aamu seitsemän ja taas pitäisi iltapäivällä mennä klo 16 töihin.

Miehen luonne on muuttunut pelamisen myötä käyttää henkistä väkivaltaa kuten uhkailee pitävänsä minua nälässä heittävänsä minut tästä asunnosta.. mieheni uhkaukset kohdistuu myös tyttöön. Hän on alkanut olemaan vain minä itse.

Mieheni on myös erehtynyt käymään minuun kiinni ja saanut aikaan minulle paljon mustelmia. Mieheni persoonallisuus on järkkynyt liiallisen poelaamisen takia. olen siis kotona kokoajan varuillani. Kun koitan ottaa asian puheeksi olen silloin vain ruikuttaja (useimiten itken hänelle tätä tilannetta) huutaa minulle viha silmissäään turpa kiinni ja älä nassuta. Hän ei nää kun pelin joka on todella koukuttava. Viikonloppu aamusinkin saattoi ottaa vaan kahvikupin ja pelit käyntiin. Olen itse ihan rikki enkä tiedä mitä tulisi tehdä ei suostu hakemaan apua ja perustelee sen sillä ettei ne voi auttaa ovat vaan paskan puhujia. Miehenkään äiti ei nää miten paha tilanne meillä on.. vaan minusta tehty se ilkeä. Mieheni sukulaiset eivät voi sietää minua ja se hehkuu heidän köytöksestään minua kohtaan.

Mieheni on valehdellut äidilleen tästä pelaamisen tuottamista ongelmista ja sillä perustein minä olen se ongelma. Olen hukassa ja samoin tyttöni tuo pieni viaton joka kärsii tästä kaikesta.. ja kun olen ehdottanut jo avioeroa mies tokasi siihen ettei aio kirjoittaa nimeänsä paperiin.

Miten tässä asiassa tulisi menetellä ei halua erota mutta ei myöskään halua olla (perheensä kanssa) minun kanssa.. hän ei kuulema tiedä mitä haluaa.. ja ei edes itsekkään tiedä mikä pelaamisen on laukassut. Kosketukseni kuulema ahdistaa häntä.

Olen neuvoton ja olen iältäni alle 30 samoin mieheni miten tästä noustaan miten tulisi toimia mitä tulisi valita että olisi hyvä olla? olemme avioliitossa ja sekin vaikeuttaa eroamista.. mies uhannut vievänsä minulta kaiken.

Olen tosi pahoillani heidän puolesta jotka kärsii samasta asiasta. :(

Miten helvetissä sä vielä olet sen kanssa? Äkkiä karkuun!

ajattele sitä lasta jos et itsestäsi välitä

Lisään vielä sen että peliriippuvainen on aina peliriippuvainen. Ja mitä pahempi se peliongelma on sitä pahemmaksi sellaisen ihmisen persoonallisuuskin muuttuu. Olemme tytön kanssa loukussa. En olisi koskaan uskonut että mies joka oli aivan muuta meidän alkuaikoina paljastuikin tollaiseksi. Repii sydäntä kun miettii miten joskus kertoa tytölle millanen isä oikeastaan oli.



Ei ole helppoa olla peliriippuvaisen uhri.

jos asutte, niin avioeroon et tarvitse miehen allekirjoitusta. Nyt mars soittamaan oikeusaputoimistoon ja pyytämään asianajaa avioeropohdiskeluihin. Sinun ei tarvitse sitä edes heti hakea, vaan voit saada siis apua pohdiskeluihin.

Onko sinulla mustelmia tällä hetkellä? Jos on, niin mars lääkäriin, jotta lääkäri voi kirjoittaa todistuksen noista ruhjeista. Sitten mars poliisin luo, tekemään rikosilmoitus pahoinpitelyistä.

Luin viestiketjua ja ajattelin kertoa omasta näkemyksestä ja elämäntilanteestani. Meillä on kohta 1-vuotias tytö tyllerö. Jo raskaus aikana mieheni pelasi suurimman osan vapaa-ajastaan. Pelaaminen on viimesen vuoden aikana on pahentunut seuraavanlaiseksi: ei malta mennä nukkumaan.. ja aamuun töihin klo kuusi menee töihin n. 4h unilla ja ajaa työkseen autoa. Iltavuorossa menee klo 16 ja pääsee joskus aamuyö yhden ja neljän välissä. Suihkussa malttaa käydä pikaisesi ja samointein tietokoneelle pelaamaan ja saattaa pelatava vielä aamu seitsemän ja taas pitäisi iltapäivällä mennä klo 16 töihin.

Miehen luonne on muuttunut pelamisen myötä käyttää henkistä väkivaltaa kuten uhkailee pitävänsä minua nälässä heittävänsä minut tästä asunnosta.. mieheni uhkaukset kohdistuu myös tyttöön. Hän on alkanut olemaan vain minä itse.

Mieheni on myös erehtynyt käymään minuun kiinni ja saanut aikaan minulle paljon mustelmia. Mieheni persoonallisuus on järkkynyt liiallisen poelaamisen takia. olen siis kotona kokoajan varuillani. Kun koitan ottaa asian puheeksi olen silloin vain ruikuttaja (useimiten itken hänelle tätä tilannetta) huutaa minulle viha silmissäään turpa kiinni ja älä nassuta. Hän ei nää kun pelin joka on todella koukuttava. Viikonloppu aamusinkin saattoi ottaa vaan kahvikupin ja pelit käyntiin. Olen itse ihan rikki enkä tiedä mitä tulisi tehdä ei suostu hakemaan apua ja perustelee sen sillä ettei ne voi auttaa ovat vaan paskan puhujia. Miehenkään äiti ei nää miten paha tilanne meillä on.. vaan minusta tehty se ilkeä. Mieheni sukulaiset eivät voi sietää minua ja se hehkuu heidän köytöksestään minua kohtaan.

Mieheni on valehdellut äidilleen tästä pelaamisen tuottamista ongelmista ja sillä perustein minä olen se ongelma. Olen hukassa ja samoin tyttöni tuo pieni viaton joka kärsii tästä kaikesta.. ja kun olen ehdottanut jo avioeroa mies tokasi siihen ettei aio kirjoittaa nimeänsä paperiin.

Miten tässä asiassa tulisi menetellä ei halua erota mutta ei myöskään halua olla (perheensä kanssa) minun kanssa.. hän ei kuulema tiedä mitä haluaa.. ja ei edes itsekkään tiedä mikä pelaamisen on laukassut. Kosketukseni kuulema ahdistaa häntä.

Olen neuvoton ja olen iältäni alle 30 samoin mieheni miten tästä noustaan miten tulisi toimia mitä tulisi valita että olisi hyvä olla? olemme avioliitossa ja sekin vaikeuttaa eroamista.. mies uhannut vievänsä minulta kaiken.

Olen tosi pahoillani heidän puolesta jotka kärsii samasta asiasta. :(

kun olen ehdottanut jo avioeroa mies tokasi siihen ettei aio kirjoittaa nimeänsä paperiin.(

Olen ehdottanut jo eroamista.. hän ei suostu allekirjoittamaan nimeä alle. Miellä on paikka minne voimme mennä ja todennäköisesti maanantaina sinne pääsemmekin. Minulla on erittäin hyvä ystävä joka on tarjonnut meille paikan missä saamme olla ja mahdollisesti asuakkin jos tarve tulee. En vain halua omaisuuttani jättää tähän huusholliin. Olen koti äiti ja en saa kun kotihoito tuen olen siis täysin riippuvainen miehen tuloista.. jonka vuoksi avioerokaan ei ole helppoa saada.. koska minulla ei ole sellasia rahoja mitä ne paperit vaatii. :(

Viime aikoina ei ole onneksi luojan kiitos käynyt kiinni.. mutta käyttää helvetin paljon henkistä väkivaltaa ja kiristää. Neuvolassakin olen jo apua hakenut. Miehelle on ehdotettu monet kerrat terapia mahdollisuutta parisuhdeneuvojaa perveneuvolaa kaikkeen hän sanoo ei. Mutta ei silti suostu eroamaan? en käsitä!

kuulostaa erikoiselta

mun mies ei pelaa koskaan, tietokoneella on muuten.

Avioero paperit niihin tarvitaan allekirjoitukset ja jos ei suostu kirjoittamaan avioero voi pitkittyä jopa vuodeksi.. ensimmäisen avioero hakemuksen vaihe maksaa n. 85euroa. harkinta ajan jälkeinen vaihe n. 45euroaNäistä olen perillä kun ystäväni haki avioeron miehestään ja tuomittiinkin avioeroon muutama viikko sitten.