Voiko muistisairaan 89-vuotiaan naisen viedä poikansa hautajaisiin?
Puhun tässä nyt mummostani. Hän on 89-vuotias ja muistisairas. Enoni, eli äitini veli, mummoni poika kuoli äkillisesti hiljattain ja hautajaiset tulossa.
Äitini kanssa pelkäämme mummoni suhtautumista. Miten uutinen vaikuttaa hänen terveyteensä ja pystyykö häntä ottamaan hautajaisiin mukaan.. Kellään kokemusta muistisairaan vanhuksen viemistä läheisensä hautajaisiin?
Kommentit (48)
Riippuu muistisairaan päiväkunnosta. Se voi vaihdella, ja jos päädytte ottamaan mummon mukaan, hänellä täytyy olla joku vieressä pitämässä hänestä huolta. Oma mummoni ei osannut appivanhempieni kultahääjuhlissa enää syödä itse eikä ymmärtänyt missä oli.
Mikäli muistisairaus on edennyt pitkälle, ei ole mitään järkeä raahata huonokuntoista vanhusta hautajaisiin eikä muihinkaan sukujuhliin.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu muistisairaan päiväkunnosta. Se voi vaihdella, ja jos päädytte ottamaan mummon mukaan, hänellä täytyy olla joku vieressä pitämässä hänestä huolta. Oma mummoni ei osannut appivanhempieni kultahääjuhlissa enää syödä itse eikä ymmärtänyt missä oli.
Mikäli muistisairaus on edennyt pitkälle, ei ole mitään järkeä raahata huonokuntoista vanhusta hautajaisiin eikä muihinkaan sukujuhliin.
Kiitos vastauksesta! Ei ollut mukana esim sukujuhlissa kesällä. Ymmärtää vielä keskustelussa jotain mutta toisinaan hyvinkin sekava. Ja on jo valmiiksi aina huolissaan kaikista lapsistaan ja lapsenlapsistaan sairauden myötä entisestään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö hän, mistä on kyse?
Vaikea vielä tietää, huomenna menemme käymään luona ja kerromme asian hänelle. Toivottavasti mummon kunto ei heikkene tästä ap
Riippu varmasti pitkälti siitä, miten pitkälle sairaus on edennyt.
Jos lähdetään siitä, että hautajaiset ovat ennen kaikkea tilaisuus surra ja hyvästellä vainaja, niin voisi ehkä harkita sitä, onko tämä mahdollista muistisairaan kohdalla, vai onko pääroolisissa hämmennys siitä, että missä nyt ollaan ja kuka on kuollut ja onko juuri sillä hetkellä mitään poikaa oman muistikuvan mukaan edes ollut olemassa. Jos mukaan ottamisesta ei seuraa mitään rakentavaa kenenkään kannalta, vaan lähinnä odottamattomia tilanteita ja kaaosta, niin sitten tuskin kannattaa. En tarkoita, etteikö muistisairas voisi tuntea surua ja menetystä, mutta on toinen asia, auttaako hautajaisiin vieminen häntä käsittelemään näitä tunteita.
Sitten taas se, mitä kussakin suvussa pidetään sosiaalisesti hyväksyttävänä, riippuu varmaan myös tapauksesta. Meillä isäni kuoltua äitini kielsi isän siskoja tuomasta äitiään hautajaisiin, tai siis "kärräämästä höppänää muoria sinne", kuten äitini suoraviivaisena ihmisenä tilanteen näki (joskaan ei ehkä esittänyt tädeille asiaa ihan näillä sanoilla). Tämän läheisempää omakohtaista kokemusta minulla ei ole vastaavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö hän, mistä on kyse?
Vaikea vielä tietää, huomenna menemme käymään luona ja kerromme asian hänelle. Toivottavasti mummon kunto ei heikkene tästä ap
Meillä yli 90-vuotias mummo otti poikansa kuoleman jopa paremmin kuin kuolleen pojan veli. Vanhus on jo nähnyt elämää ja kuolemaa. Hautajaisissa olo voi myös selventää sitä, miksi poika ei enää soita tai tule käymään.
Muistisairas usein menee vähän sekaisin tuollaisissa tilaisuuksissa. Päivähän on pitkä, jos muistotilaisuuskin on. Itse veisin vasta haudalle myöhemmin, kun ei ole paljon ihmisiä ympärillä.
Jos on jo edennyt muistisairaus eikä välttämättä aina esim. tunnista perheenjäseniään, niin välttämättä edes kertominen ei ole lopun elämän laadun kannalta tarpeellista vaan aiheuttaa vaan turhaa ahdistusta ja hämmennystä, varsinkin kun sanoit että on valmiiksi huolissaan perheestään.
Onpa vaikea asia miettiä. Äiti toki välittää pojastaan. Tulisiko muu sukulainen joka välitti poismenneestä? Ei kannata huonokuntoisen, ehkei jaksa istuakaan siellä. Riippuu. Jos ei muista mitään tai kovin hyvin, sumuista, voi yhtäkkiä tulla kova järkytys hautajaisissa jos tiedostaa siellä - että poika kuollut. Se voi olla pelottavaa ja kova järkytys. Tai sitten ei tiedosta kenen hautajaisissa ollaan. Ellei ole tarkassa muistissa että on kuollut ja pystynyt käsittelemään tunteita, jonkun avulla - ei niin että asialla kiusataan. Mutta se ei ole pysynyt ehkä mielessä jos sitä on käsitelty. Ehkä he tapaavat taivaassa jälleen. Kotona olisi lämmintä ja turvallisempaa niin iäkkäälle, sairaalle. Jos hän itse haluaisi sinne ja kestäisi jotenkin, jonkin muistin avulla, voisi sen ymmärtää. Hyvässä voinnissa varmaan tulisi, mutta muistin mentyä kaikki on erilaista?
Usein muistisairas kyllä muistaa vanhoja asioita aika hyvin. Jos on huolissaan lapsistaan ja lapsenlapsistaan, niin varmaan hän muistaa että hänellä on poika. Voisi olla hyvä osallistua, jos vain kunto sallii. Hautajaisista on hyvä jäädä myös jokin konkreettinen muisto, vaikka painettu ohjelmalehti tai valokuva, niin muistisairas voi jälkikäteen sen avulla muistella käyneensä hautajaisissa. Eikä odota poikaa käymään.
Ei ole tarpeellista eikä suositeltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Muistisairas usein menee vähän sekaisin tuollaisissa tilaisuuksissa. Päivähän on pitkä, jos muistotilaisuuskin on. Itse veisin vasta haudalle myöhemmin, kun ei ole paljon ihmisiä ympärillä.
Jos päivä tuntuu liian pitkältä, niin muistisairaan voi viedä lepäämään sitten kun hän väsyy. Ehkä pelkkä siunaustilaisuus riittää, ja jos pystyy vielä itse syömään, niin voi osallistua muistotilaisuuden alussa tarjoiluun. Sitten kannattaa jo tarkkailla, jaksaako enempää. Varmaan esim. joku vävyistä tai serkuista voi viedä mummon lepäämään.
Mistä te tiedätte mitä joku ymmärtää kun tajuttomatkin voi ymmärtää. Halvaantunut voi kuulla vaikka ei puhu. Olisitte näyttänyt vanhoja kuvia heidän omasta elämästä lapsuudesta hänen vanhemmista ja sisaruksista eikä teidän. Tottakai ymmärtää. Mukaan vaan ja samalla käy hänen vanhempiensa haudalla.
Sekavuuteen vaikuttaa tylsyys ja hormoni tason lasku. Lääkkeiden sivuoireet. Ja se kun ei ole kotona omien tavaroiden kanssa. Muistaa jos näyttää kuvia hänen vanhemmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpa vaikea asia miettiä. Äiti toki välittää pojastaan. Tulisiko muu sukulainen joka välitti poismenneestä? Ei kannata huonokuntoisen, ehkei jaksa istuakaan siellä. Riippuu. Jos ei muista mitään tai kovin hyvin, sumuista, voi yhtäkkiä tulla kova järkytys hautajaisissa jos tiedostaa siellä - että poika kuollut. Se voi olla pelottavaa ja kova järkytys. Tai sitten ei tiedosta kenen hautajaisissa ollaan. Ellei ole tarkassa muistissa että on kuollut ja pystynyt käsittelemään tunteita, jonkun avulla - ei niin että asialla kiusataan. Mutta se ei ole pysynyt ehkä mielessä jos sitä on käsitelty. Ehkä he tapaavat taivaassa jälleen. Kotona olisi lämmintä ja turvallisempaa niin iäkkäälle, sairaalle. Jos hän itse haluaisi sinne ja kestäisi jotenkin, jonkin muistin avulla, voisi sen ymmärtää. Hyvässä voinnissa varmaan tulisi, mutta muistin mentyä kaikki on erilaista?
Ei muistisairaan muisti mene kerralla vaan pikku hiljaa. Lähimuisti menee yleensä ensin (jos AT, joka yleisin muistisairaus) ja vanhoja asioita voi muistaa hyvinkin tarkkaan. Ap myös kertoi, että on huolissaan lapsistaan ja odottaa heitä käymään. Eli muistaa vielä, että poika on olemassa. Silloin kannattaa mennä. Eri asia sitten aivan loppuvaiheessa, kun ei enää muista omaa nuoruusaikaansakaan ja menettää myös kyvyn syödä itse. Silloin ei kannata mennä.
Ihan sama kuin pitää käyttää hänen vanhempien haudalla ja myös hoitaa se. Niin myös käydä katsomassa sisaruksiaan tai sisarustensa hautajaisissa. Tehän olette kuin joku kidutusryhmä.
Riippuu kuinka pitkälle muistisairaus on edennyt. Jos mummo unohtaa seuraavana päivänä olleensa poikansa hautajaisissa ja puhuu tästä kuin tämä olisi elossa tyyliin: "poikani Reino on taas lähtenyt hiihtäen kauppaan, toivottavasti hän muistaa ostaa tulitikkuja". Niin muistisairasta pitää myötäillä että eiköhän Reino muista. Muistisairaalle ei pidä muistuttaa että Reinohan on kuollut, etkö sinä muista, olit juuri hänen hautajaisissaan... Jos mummo kysyy että tuleeko Reinokin katsomaan, niin hänelle voi sanoa että eiköhän se Reino sieltä tule ja sitten vaihtaa aihetta eli keskittää muistisairaan huomio muihin asioihin. Hänelle ei kannata joka kerta aiheuttaa uutta järkytystä kuulla poikansa kuolemasta.
Muistaako ja tunnistaako hän enää kyseistä poikaansa tai muita omaisia?
Ei oo kokemusta.