Voiko muistisairaan 89-vuotiaan naisen viedä poikansa hautajaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Muistaako ja tunnistaako hän enää kyseistä poikaansa tai muita omaisia?

Ei tällä asialla nyt ole mitään tekemistä sen kanssa, tunnistaako hän jotain omaisia. Joidenkin omaisten tapaamisesta voi olla kulunut vuosia, jopa kymmeniä vuosia. Varsinkin nuoret ovat voineet muuttua paljonkin. Ap kertoi että hän kantaa huolta poikansa voinnista. Ei hän silloin aivan muistisairauden loppuvaiheessa vielä voi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako ja tunnistaako hän enää kyseistä poikaansa tai muita omaisia?

Ei tällä asialla nyt ole mitään tekemistä sen kanssa, tunnistaako hän jotain omaisia. Joidenkin omaisten tapaamisesta voi olla kulunut vuosia, jopa kymmeniä vuosia. Varsinkin nuoret ovat voineet muuttua paljonkin. Ap kertoi että hän kantaa huolta poikansa voinnista. Ei hän silloin aivan muistisairauden loppuvaiheessa vielä voi olla. 

Usein juuri ne pitkälle edelleet muistisairaat ovat hyvinkin huolissaan, että mitä 5-vuotiaalle tyttärelle kuuluu ja missä puoliso on (puoliso kuollut vuosia sitten). Ei se tarkoita että ymmärtäisi tai muistaisi mitä on tapahtunut, vaan sama huolehtiminen jatkuu seuraavana päivänä.

Muistisairaat elävät usein mennessä ja etsivät esim (oikeasti aikuisia) lapsiaan. 

 

Vastauksena kysymykseen: en veisi. Muistisairas lähinnä hämmentyy tilanteesta eikä muista kuitenkaan tilannetta todennäköisesti jälkeenpäin. On vaan muiden vastuulla päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako ja tunnistaako hän enää kyseistä poikaansa tai muita omaisia?

Ei tällä asialla nyt ole mitään tekemistä sen kanssa, tunnistaako hän jotain omaisia. Joidenkin omaisten tapaamisesta voi olla kulunut vuosia, jopa kymmeniä vuosia. Varsinkin nuoret ovat voineet muuttua paljonkin. Ap kertoi että hän kantaa huolta poikansa voinnista. Ei hän silloin aivan muistisairauden loppuvaiheessa vielä voi olla. 

Usein juuri ne pitkälle edelleet muistisairaat ovat hyvinkin huolissaan, että mitä 5-vuotiaalle tyttärelle kuuluu ja missä puoliso on (puoliso kuollut vuosia sitten). Ei se tarkoita että ymmärtäisi tai muistaisi mitä on tapahtunut, vaan sama huolehtiminen jatkuu seuraavana päivänä.

Joo, joo. Mutta tämä kyseinen vanhus on huolissaan lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Ei siis pidä lapsiaan 5-vuotiaina. Lue nyt nuo alkupään viestitkin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääkö hän, mistä on kyse?

Eri. Muistisairas omaiseni ymmärsi hetkittäin, mistä on kyse ja hautajaisissa kyseli, kuka on kuollut ja järkyttyi joka kerta yhtä pahasti kuullessaan, että hänen oma puolisonsa. Kaduimme tosi paljon, että veimme hänet sinne. Tämä oli oma kokemukseni varmaankin on toisenlaisiakin. 

On. Äidinäiti äitini hautajaisissa. Ei ollut helppoa, mutta en nyt voinut häntä estääkkään tulemasta. Mummo oli vielä sen verran tolkuissaan tuolloin, että ymmärsi lapsensa kuolleen. Ne on jäähyväiset, julmaa kieltää ne äidiltä.

Jos mummo on tyyliin: "miksi sinä et ole käynyt katsomassa minua aikoihin? Ehdin jo unohtaa että minulla edes on tytär. Ja olet käynyt katsomassa häntä edellispäivänä. Tai että mummi selittää kuinka hänen (edesmennyt) miehensä kävi katsomassa häntä juuri äsken ja lupasi tuoda kahvia, niin on kai selvää, että häntä ei enää tarvitse rääkätä tämän maailman asioilla. Hän ei enää elä tässä maailmassa. Kannattaa vain myötäillä hänen onnellisia hyvänmielen harhojaan ja lohduttaa ja "puhua järkeä" negatiivisista ahdistavista harhoista. Monet muistisairaat esim. sekoittavat unen ja valvemaailman. He saattavat luulla että painajaisuni on totta jolloin heille pitää selittää, että se oli vain unta. Harhat tulevat ja menevät, niihin ei kannata kiinnittää huomiota. Tietoisuudentajukin muuttuu jatkuvasti.

En kyllä suosittele 

Muistisairas äitini, 90-vuotta, oli täysin muistamaton ja aivan irti tästä maailmasta. Kun hänen veljensä kuoli en kertonut asiasta lainkaan, koska hän ei olisi seuraavana päivänä muistanut sitä. Veljentytär katsoi asiakseen kertoa, kysymättä äitini lapsilta tai äitini mieheltä. Äiti oli koko päivän ihan sekava ja ei seuraavana päivänä enää muistanut asiaa lainkaan. Jos muistisairaus on jo loppuvaiheessa, jättäisin hautajaiset väliin. 

Ei voi mitenkään antaa yksiselitteistä vastausta, koska muistisairaus on etenevä sairaus ja ihmiset ovat yksilöitä. Riippuu missä vaiheessa sairaus on ja miten se vaikuttaa henkilön kuntoon.

Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos muistaa vielä että hänellä on poika, ja jos hän jaksaa lähteä, niin kannattaa ottaa mukaan. Kannattaa myös ottaa huomioon, ettei vanhus yleensäkään välttämättä jaksa osallistua kovin monta tuntia, muistisairaudesta riippumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako ja tunnistaako hän enää kyseistä poikaansa tai muita omaisia?

Ei tällä asialla nyt ole mitään tekemistä sen kanssa, tunnistaako hän jotain omaisia. Joidenkin omaisten tapaamisesta voi olla kulunut vuosia, jopa kymmeniä vuosia. Varsinkin nuoret ovat voineet muuttua paljonkin. Ap kertoi että hän kantaa huolta poikansa voinnista. Ei hän silloin aivan muistisairauden loppuvaiheessa vielä voi olla. 

Usein juuri ne pitkälle edelleet muistisairaat ovat hyvinkin huolissaan, että mitä 5-vuotiaalle tyttärelle kuuluu ja missä puoliso on (puoliso kuollut vuosia sitten). Ei se tarkoita että ymmärtäisi tai muistaisi mitä on tapahtunut, vaan sama huolehtiminen jatkuu seuraavana päivänä.

Joo, joo. Mutta tämä kyseinen vanhus on h

Sä et vaan taida ymmärtää muistisairauksista mitään. Se on osa sairautta olla huolissaan.

Keskustelisin asiasta hoitotiimin kanssa. Muistisairaudet eivät etene kaikilla samassa tahdissa tai samalla tavalla. Muutenkin jos päätätte viedä hänet, ja hänestä tulee esimerkiksi levoton, olisi hyvä varautua siihen etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Jos mummo on tyyliin: "miksi sinä et ole käynyt katsomassa minua aikoihin? Ehdin jo unohtaa että minulla edes on tytär. Ja olet käynyt katsomassa häntä edellispäivänä. Tai että mummi selittää kuinka hänen (edesmennyt) miehensä kävi katsomassa häntä juuri äsken ja lupasi tuoda kahvia, niin on kai selvää, että häntä ei enää tarvitse rääkätä tämän maailman asioilla. Hän ei enää elä tässä maailmassa. Kannattaa vain myötäillä hänen onnellisia hyvänmielen harhojaan ja lohduttaa ja "puhua järkeä" negatiivisista ahdistavista harhoista. Monet muistisairaat esim. sekoittavat unen ja valvemaailman. He saattavat luulla että painajaisuni on totta jolloin heille pitää selittää, että se oli vain unta. Harhat tulevat ja menevät, niihin ei kannata kiinnittää huomiota. Tietoisuudentajukin muuttuu jatkuvasti.

 

Eipä nyt ihan noinkaan. Koska muistisairaudessa menee yleensä ensimmäisenä lähimuisti, on aivan tyypillistä unohtaa, mitä on tapahtunut eilen. Toisaalta jotkut lääkkeet voivat vaikuttaa harhaisen tuntuisiin kuvitelmiin, ja ne voivat olla aika nopeastikin ohimeneviä sivuvaikutuksia. Mutta tietenkään ei kannata viedä hautajaisiin, jos todellisuudentaju on niin hämärtynyt, ettei henkilö ymmärrä, missä hän on. 

Oman mummoni hautajaisissa oli hänen muistisairas ystävänsä. Oli melkoinen show, puhui papin päälle kovalla äänellä, koko ajan kyseli kaikilta niin kukas sinä olet, kukkien laskussa (miehensä kanssa) puhui jotain ihan outoa. En ymmärrä miksi hänet oli raahattu sinne. Varmasti ei seuraavana päivänä edes muistanut koko hautajaisia.

Otan osaa lapsesi menetyksen johdosta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämmöisiä pidetään elossa?

Miten ajattelit hoidella pois päiviltä omat isovanhempasi ja vanhempasi?

Tee vttu jotain itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairas usein menee vähän sekaisin tuollaisissa tilaisuuksissa. Päivähän on pitkä, jos muistotilaisuuskin on. Itse veisin vasta haudalle myöhemmin, kun ei ole paljon ihmisiä ympärillä. 

Jos päivä tuntuu liian pitkältä, niin muistisairaan voi viedä lepäämään sitten kun hän väsyy. Ehkä pelkkä siunaustilaisuus riittää, ja jos pystyy vielä itse syömään, niin voi osallistua muistotilaisuuden alussa tarjoiluun. Sitten kannattaa jo tarkkailla, jaksaako enempää. Varmaan esim. joku vävyistä tai serkuista voi viedä mummon lepäämään. 

Ai kuten huutava vauva viedään kirkosta ulos? Minne se mummo viedään lepäämään kirkosta ja muistotilaisuudesta?

Siinähän katkeaa jonkun toisenkin mahdollisuus osallistua hautajaisiin täysipainoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mummo on tyyliin: "miksi sinä et ole käynyt katsomassa minua aikoihin? Ehdin jo unohtaa että minulla edes on tytär. Ja olet käynyt katsomassa häntä edellispäivänä. Tai että mummi selittää kuinka hänen (edesmennyt) miehensä kävi katsomassa häntä juuri äsken ja lupasi tuoda kahvia, niin on kai selvää, että häntä ei enää tarvitse rääkätä tämän maailman asioilla. Hän ei enää elä tässä maailmassa. Kannattaa vain myötäillä hänen onnellisia hyvänmielen harhojaan ja lohduttaa ja "puhua järkeä" negatiivisista ahdistavista harhoista. Monet muistisairaat esim. sekoittavat unen ja valvemaailman. He saattavat luulla että painajaisuni on totta jolloin heille pitää selittää, että se oli vain unta. Harhat tulevat ja menevät, niihin ei kannata kiinnittää huomiota. Tietoisuudentajukin muuttuu jatkuvasti.

 

Eipä nyt ihan noinkaan. Koska muistisairaudess

Tähän vaikuttaa hirmu paljon myös se että vanhuksen dementiaan on voinut vaikuttaa tai sitä on voinut avittaa pienet aivotapahtumat kuten aivojen verenkiertohäiriöt ja mikroveritulpat hiussuonissa, jotka ovat vanhuksilla yleisiä. Tällöin vanhus voi olla jonain hetkellä kartalla ja seuraavalla hetkellä ns. pihalla. Myös hautajaiset voivat olla hyvinkin rasittava tilaisuus ja vanhus yleensä väsyessään alkaa höperöidä ja muuttua levottomaksi.

Ysikymppiset ovat useimmiten hyvin hauraita ilman muistisairauttakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairas usein menee vähän sekaisin tuollaisissa tilaisuuksissa. Päivähän on pitkä, jos muistotilaisuuskin on. Itse veisin vasta haudalle myöhemmin, kun ei ole paljon ihmisiä ympärillä. 

Jos päivä tuntuu liian pitkältä, niin muistisairaan voi viedä lepäämään sitten kun hän väsyy. Ehkä pelkkä siunaustilaisuus riittää, ja jos pystyy vielä itse syömään, niin voi osallistua muistotilaisuuden alussa tarjoiluun. Sitten kannattaa jo tarkkailla, jaksaako enempää. Varmaan esim. joku vävyistä tai serkuista voi viedä mummon lepäämään. 

Ai kuten huutava vauva viedään kirkosta ulos? Minne se mummo viedään lepäämään kirkosta ja muistotilaisuudesta?

Siinähän katkeaa jonkun toisenkin mahdollisuus osallistua hautajaisiin täysipainoisesti.

Ensimmäinen viesti, jossa huomioidaan se, että hautajaisiin osallistuu muitakin ihmisiä ja heidänkin tunteillaan ja kokemuksillaan on merkitystä. Jos joku lähiomaisista joutuu koko ajan olemaan vastuussa muistisairaasta, menevät hautajaiset hänen osaltaan aika lailla "pilalle", mikä on tosi ikävää jos vainaja on hänellekin läheinen. Jos taas muut lähiomaiset ovat itse hyvin järkyttyneitä kuolemasta, niin miten he pystyvätkään silloin tällaiseen huolehtimistehtävään? Tämän lisäksi muistisairas pystyy pahimmassa tapauksessa "pilaamaan" hautajaiset koko konkkaronkalta, jos sattuu olemaan sellaista sorttia että käyttäytyy riittävän häiritsevästi tilanteessa. Kyllä tämäkin pitää ottaa huomioon.

Oma kokemus ei tosin koske muistisairasta ja hautajaisia, vaan psyykkisesti sairasta ja häitä, mutta monia samoja elementtejä tähän silti liittyy.