Miehen unelma ei toteudu ja mä olen salaa tyytyväinen
Mies on hakenut haaveilemaansa työjuttuun nyt neljä kertaa, eri vuosina. Sinne pääseminen olisi tarkoittanut sitä että tulee asumaan viikot pois kotoa seuraavat vuodet.
Olen tottakai häntä ihan vilpittömästi kannustanut, auttanut ja toivonut että hän saa unelmansa toteen. Mutta jälleen sieltä tuli ei. Lohdutan ja tsemppaan, näkee että toiselle kova paikka, mutta hiljaa mielessäni oon vaan tosi helpottunut. Olisin tottakai yksin pärjännyt ja hoitanut talon ja kodin, mutta nyt ei tarvitse, mies on melkein joka ilta kotona ja arki hoituu yhdessä. Huono omatunto että edes ajattelen näin, että välitön helpotuksen tunne tuli, mutta kai normaalia?
Kommentit (78)
Oletko läheisriippuvainen, mustasukkainen vai molempia yhtä aikaa?
Hyvä luoja ap on pikkumainen. Ei ole normaalia. Opettele tunnetaitoja.
Ihan ymmärrettävä tunne. Varsinkin, jos teillä on lapsiakin yhdessä. Hienoa, että ainakin ulkoisesti kannustat miestäsi ja olisit valmis muuttamaan elämääsi, jos miehesi unelma toteutuu. Mutta ihan ymmärrettävää olla helpottunut siitä, että oma elämäsi ei muutu vaikeammaksi ja raskaammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävä tunne. Varsinkin, jos teillä on lapsiakin yhdessä. Hienoa, että ainakin ulkoisesti kannustat miestäsi ja olisit valmis muuttamaan elämääsi, jos miehesi unelma toteutuu. Mutta ihan ymmärrettävää olla helpottunut siitä, että oma elämäsi ei muutu vaikeammaksi ja raskaammaksi.
Mitenkäs sitten rakennustyömaiden työntekijät pystyvät olemaan reissutöissä jopa vuosikymmeniä? Suurin osa heistäkin on perheellisiä.
Olisiko miehesi suostuvainen samaan, jos sinun työtilanteesi vaatisi arjesta poissaoloa? Harvassa taitaa olla suostuvaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävä tunne. Varsinkin, jos teillä on lapsiakin yhdessä. Hienoa, että ainakin ulkoisesti kannustat miestäsi ja olisit valmis muuttamaan elämääsi, jos miehesi unelma toteutuu. Mutta ihan ymmärrettävää olla helpottunut siitä, että oma elämäsi ei muutu vaikeammaksi ja raskaammaksi.
Mitenkäs sitten rakennustyömaiden työntekijät pystyvät olemaan reissutöissä jopa vuosikymmeniä? Suurin osa heistäkin on perheellisiä.
Ei kai kyse ole pystymisestä. Ihminen pystyy monenlaiseen. Esimerkiksi itselleni tuo ei kävisi ollenkaan vaikka pystyisin siihen kyllä.
Ohis
Hyvä niin, ettei päässyt, reissumiehiin ei ole pidemmän päälle luottamista :)
Vierailija kirjoitti:
Olisiko miehesi suostuvainen samaan, jos sinun työtilanteesi vaatisi arjesta poissaoloa? Harvassa taitaa olla suostuvaiset.
Meillä on mennyt hyvin viimeiset yli 30 v, välillä ollaan oltu vuoronperään eri paikkakunnilla töissä ja välillä yhtä aikaakin.
Teidän monen mielestä ei ole outoa ollenkaan se, että lapset vaihtavat kotia viikoittain, mutta se on outoa, että puoliso käy toisella paikkakunnalla töissä. Melko ristiriitaista meininkiä. Sitä paitsi toisella paikkakunnalla töitä tekevät ihmiset tekevät nykyisin välillä etätöitä tai tekevät pitempää työpäivää, jotta saa paremmat vkl-vapaat eli todellisuudessa kotivapaa-aika on lähes samaa luokkaa kuin kotipaikkakunnalla työtä tekemällä.
Minä taas olisin toivonut, että miehen ulkomaansuunnitelmat olisi onnistuneet. Hän olisi asunut puolet vuodesta (osissa tosin) toisessa maassa. Rakastan häntä ja haluan pysyä yhdessä. Asuminen saman katon alla on vaan välillä liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko miehesi suostuvainen samaan, jos sinun työtilanteesi vaatisi arjesta poissaoloa? Harvassa taitaa olla suostuvaiset.
Minä laitoin naisen ihan kokonaan pois kuvioista, koska elämä oli yhtä sähläystä. Mikä saa teidät säheltämään ja tekemään elämästä vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävä tunne. Varsinkin, jos teillä on lapsiakin yhdessä. Hienoa, että ainakin ulkoisesti kannustat miestäsi ja olisit valmis muuttamaan elämääsi, jos miehesi unelma toteutuu. Mutta ihan ymmärrettävää olla helpottunut siitä, että oma elämäsi ei muutu vaikeammaksi ja raskaammaksi.
Mitenkäs sitten rakennustyömaiden työntekijät pystyvät olemaan reissutöissä jopa vuosikymmeniä? Suurin osa heistäkin on perheellisiä.
No sillä lailla, että puoliso hoitaa yksin lapset ja kodin, kun toinen on lähtenyt elämään vapaata sinkkuelämää muualle.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä luoja ap on pikkumainen. Ei ole normaalia. Opettele tunnetaitoja.
On ilkeä.
Vaimoni unelmoi lapsesta. MIkäkin olen helpottunut kun se ei toteutunut tässä vuosien varrella.
Sinun Miestäsi parasta ajatellen olisi voinut luulla että olet iloinen että hän saa duunin ja saa sitä kokeilla; aina voi lopettaa jos ei viihdy 😳
No et ihan vilpittömästi ole kannustanut.
Mä varmaan olisin kanssa jollain lailla helpottunut, mutta paheksuisin tuota tunnetta itsessäni, koska oikeasti kuitenkin haluaisin toisen saavan haluamansa :D.