Miehen unelma ei toteudu ja mä olen salaa tyytyväinen
Mies on hakenut haaveilemaansa työjuttuun nyt neljä kertaa, eri vuosina. Sinne pääseminen olisi tarkoittanut sitä että tulee asumaan viikot pois kotoa seuraavat vuodet.
Olen tottakai häntä ihan vilpittömästi kannustanut, auttanut ja toivonut että hän saa unelmansa toteen. Mutta jälleen sieltä tuli ei. Lohdutan ja tsemppaan, näkee että toiselle kova paikka, mutta hiljaa mielessäni oon vaan tosi helpottunut. Olisin tottakai yksin pärjännyt ja hoitanut talon ja kodin, mutta nyt ei tarvitse, mies on melkein joka ilta kotona ja arki hoituu yhdessä. Huono omatunto että edes ajattelen näin, että välitön helpotuksen tunne tuli, mutta kai normaalia?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Kokisin olevani narsistisen itsekäs jos ajattelisin noin.
Olisit narsistisen itsekäs jos kieltäisit miestä edes hakemasta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko läheisriippuvainen, mustasukkainen vai molempia yhtä aikaa?
Riippuvainen miehen lompakosta ainakin eli ikuinen lapsi.
Aivan luonnollisia ajatuksia. Elämä on ristiriitainen ja on ihan mahdollista haluta että toinen onnistuu tavoitteissaan ja samalla taas kokea osittain helpotustakin jos käykin jotenkin muuten.
Mun mielestä tuon voisi sanoa myös puolisolle ääneen. Ehkä olet sanonutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko läheisriippuvainen, mustasukkainen vai molempia yhtä aikaa?
Riippuvainen miehen lompakosta ainakin eli ikuinen lapsi.
Mieshän tässä kuviossa olisi riippuvainen siitä, että ap hoitaa lapset ja kodin, kun mies toteuttaa unelmiaan maailmalla vai meinasiko mies ottaa lapset mukaansa? Ap:lla on oma työ ja tulot.
Mun mieheni haki vuorotöihin kun halusi vaihtelua. Mulla on vuorotyö ja olisi ollut melko vaikeaa saada lastenhoito ja muu pyörimään hyvin. Totta vie olin iloinen kun mies ei paikkaa saanut! Kurjuutta ei tarvitse opetella.
Vierailija kirjoitti:
Häpeäisit! Et ansaitse miestäsi.
Häpeä itte.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä luoja ap on pikkumainen. Ei ole normaalia. Opettele tunnetaitoja.
Opettele itse ihmisen psykologiaa, eihän tunteille voi mitään, niiden pitää antaa tulla, mutta kuitenkaan ne eivät saisi vaikuttaa liikaa käyttäytymiseen, siinä AP on onnistunut.
Eipä se toisaalta olen ihan kauhean halpaakaan pitää kahta asuntoa ja kulkea edestakaisin kahden kodin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Teidän monen mielestä ei ole outoa ollenkaan se, että lapset vaihtavat kotia viikoittain, mutta se on outoa, että puoliso käy toisella paikkakunnalla töissä. Melko ristiriitaista meininkiä. Sitä paitsi toisella paikkakunnalla töitä tekevät ihmiset tekevät nykyisin välillä etätöitä tai tekevät pitempää työpäivää, jotta saa paremmat vkl-vapaat eli todellisuudessa kotivapaa-aika on lähes samaa luokkaa kuin kotipaikkakunnalla työtä tekemällä.
Etätöitä rakennuksella tai laivalla. Aha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävä tunne. Varsinkin, jos teillä on lapsiakin yhdessä. Hienoa, että ainakin ulkoisesti kannustat miestäsi ja olisit valmis muuttamaan elämääsi, jos miehesi unelma toteutuu. Mutta ihan ymmärrettävää olla helpottunut siitä, että oma elämäsi ei muutu vaikeammaksi ja raskaammaksi.
Mitenkäs sitten rakennustyömaiden työntekijät pystyvät olemaan reissutöissä jopa vuosikymmeniä? Suurin osa heistäkin on perheellisiä.
No sillä lailla, että puoliso hoitaa yksin lapset ja kodin, kun toinen on lähtenyt elämään vapaata sinkkuelämää muualle.
Monilla on samantapainen tilanne, vaikka puoliso ei ole työssä toisella paikkakunnalla. Vuorotyötä tekevä lääkäri tai sairaanhoitaja. Poliitikko, joka käy muilla paikakkunnilla pitämässä puheita tai joutuu käymään työmatkoilla ulkomailla. Monet johtajat myös ovat poissa kotoa työn takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävä tunne. Varsinkin, jos teillä on lapsiakin yhdessä. Hienoa, että ainakin ulkoisesti kannustat miestäsi ja olisit valmis muuttamaan elämääsi, jos miehesi unelma toteutuu. Mutta ihan ymmärrettävää olla helpottunut siitä, että oma elämäsi ei muutu vaikeammaksi ja raskaammaksi.
Mitenkäs sitten rakennustyömaiden työntekijät pystyvät olemaan reissutöissä jopa vuosikymmeniä? Suurin osa heistäkin on perheellisiä.
Näihinkin löytyisi varmasti tekijä lähempää
Ei siellä reissuhommissa mitään sinkkuelämää vietetä. Hommahan menee niin että ma-to tehdään pitkää päivää että perjantaina saadaan pitää vapaata ja mennä kotiin. Ja se joka sanoi että tekijät löytyy kyllä lähempääkin, eipä niitä ihan jokaiseen hommaan löydykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävä tunne. Varsinkin, jos teillä on lapsiakin yhdessä. Hienoa, että ainakin ulkoisesti kannustat miestäsi ja olisit valmis muuttamaan elämääsi, jos miehesi unelma toteutuu. Mutta ihan ymmärrettävää olla helpottunut siitä, että oma elämäsi ei muutu vaikeammaksi ja raskaammaksi.
Mitenkäs sitten rakennustyömaiden työntekijät pystyvät olemaan reissutöissä jopa vuosikymmeniä? Suurin osa heistäkin on perheellisiä.
Joo, ja jälkikäteen selviää että exä harrastanut sivusuhteita työreissuillaan. Tilaisuus tekee varkaan.
Kotona vaimo ja lapsia, joista prilla diagnooseja.
Helpompaa olla töissä ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihan ymmärrettävää. En mäkään haluaisi eroon miehestäni. Itse lähdin aikanaan puoleksi vuodeksi vaihtoon ja ihan avoimesti puhuttiin siitä että mieheni olisi ollut tyytyväinen jos en olisi lähtenyt, mutta ei kuitenkaan yrittänyt estää minua lähtemästä. Kuten et sinäkään miestäsi. Meidän suhdetta tuo erossaolo lopulta vain lujitti, mutta toista kertaa en sitä ikävää haluaisi enää kokea.
Et arvaakaan, kuinka monessa pillussa miehesi silloin dippaili nakkiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävä tunne. Varsinkin, jos teillä on lapsiakin yhdessä. Hienoa, että ainakin ulkoisesti kannustat miestäsi ja olisit valmis muuttamaan elämääsi, jos miehesi unelma toteutuu. Mutta ihan ymmärrettävää olla helpottunut siitä, että oma elämäsi ei muutu vaikeammaksi ja raskaammaksi.
Mitenkäs sitten rakennustyömaiden työntekijät pystyvät olemaan reissutöissä jopa vuosikymmeniä? Suurin osa heistäkin on perheellisiä.
Joo, ja jälkikäteen selviää että exä harrastanut sivusuhteita työreissuillaan. Tilaisuus tekee varkaan.
Kotona vaimo ja lapsia, joista prilla diagnooseja.
Helpompaa olla töissä ulkomailla.
Tuli kotiin kerran kuussa. Näin kuusi kuukautta vuodesta.
No suhde kestikin pitkään kun harvemmin näki.
Mulla lisäksi vuorotyö.
Vähän kyllä jäi harmittamaan miehesi puolesta. Ei se, ettei saanut työpaikkaa vaan, ettei saa nuorempaa opiskelijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävä tunne. Varsinkin, jos teillä on lapsiakin yhdessä. Hienoa, että ainakin ulkoisesti kannustat miestäsi ja olisit valmis muuttamaan elämääsi, jos miehesi unelma toteutuu. Mutta ihan ymmärrettävää olla helpottunut siitä, että oma elämäsi ei muutu vaikeammaksi ja raskaammaksi.
Mitenkäs sitten rakennustyömaiden työntekijät pystyvät olemaan reissutöissä jopa vuosikymmeniä? Suurin osa heistäkin on perheellisiä.
Siten, että toinen joustaa ja kantaa raskaamman osan arjen pyörityksestä.
Kokisin olevani narsistisen itsekäs jos ajattelisin noin.