Onko yliopistoissa opetusta?

No kyllä meillä tietojenkäsittelytieteessä ainakin oli opetusta. Toki tärkein kyky sitten tulevaa työelämää varten on se, että osaa itse etsiä tietoa ja soveltaa sitä, joten eipä sen opetuksen merkitys välttämättä niin kauhean suuri ole. Usein ne samat asiat voisi tosiaan vaan lukea kirjoista. Mun alalla sitten demot eli laskuharjoitukset ja muut käytännön harjoitukset oli se, missä sitten oppi soveltamaan sitä tietoa.

Ei yliopistossa " opeteta" asioita. Poikkeus lääkis tms jossa kanyylin täytyy osua oikeaan kohtaan käsivartta.

Mutta joo. Et ole hirveästi saanut opinnoistasi irti jos kasvatustieteen puolella oot noin pihalla oppimisesta. 

Yliopisto antaa suunnan ja omalla työlläsi/ opiskelulla -välillä enemmän tai vähemmän ohjeiden mukaan- kehität omaa ajattelua, ymmärrystä, kokonaisuuksien hallintaa ja tieteellisen ajattelun ja tekemisen perusteita. Riippuu itsestäsi tosi paljon, mitä saat opinnoista irti.

Kukaan ei siis tietoa kaada korvasta sisälle. Luennot, kirjatentit, kirjalliset työt sinun täytyy itse purkaa ja prosessoida. 

Lisään vielä, että kasvatustiede on teoreettinen ala, joka eli korostuneesti vaaditaan oman työn osuutta.

Matikistit laskevat tuntikausia ja koodarit koodaavat. Harjoittelevat sillä tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Ei yliopistossa " opeteta" asioita. Poikkeus lääkis tms jossa kanyylin täytyy osua oikeaan kohtaan käsivartta.

Mutta joo. Et ole hirveästi saanut opinnoistasi irti jos kasvatustieteen puolella oot noin pihalla oppimisesta. 

Yliopisto antaa suunnan ja omalla työlläsi/ opiskelulla -välillä enemmän tai vähemmän ohjeiden mukaan- kehität omaa ajattelua, ymmärrystä, kokonaisuuksien hallintaa ja tieteellisen ajattelun ja tekemisen perusteita. Riippuu itsestäsi tosi paljon, mitä saat opinnoista irti.

Kukaan ei siis tietoa kaada korvasta sisälle. Luennot, kirjatentit, kirjalliset työt sinun täytyy itse purkaa ja prosessoida. 

Millä tavalla tuo lääkis poikkeaa mistä tahansa tehtävästä, jossa on selvästi oikea ja väärä? Kuten kaikki monivalintakokeet, kaikki kieliin liittyvä ja varmaan matematiikkaankin liittyvä. Historiassakaan ei voi sanoa, että Suomen sisällissota käytiin 1389.

Kukaan ei varmaan ole eri mieltä tuosta, että pitää 'prosessoida'. Korvasta kaatamista voi lähestyä monella tapaa. Tämähän liittyy oppimispsykologian ja pedagogiikan peruskysymyksiin eli missä määrin tietoa voi tarjota valmiina ja missä määrin sitä pitää itse konstruoida. Osa peruskoulunkin opetuksesta perustuu tuolle behaviorismille eli luentomaiselle opetukselle ja se voi olla tarpeellistakin. Kuitenkin opettaja voi kierrättää samoja kalvoja ja videoita vuodesta toiseen eikä hän välttämättä itse laadi materiaaleja.

Olen huomannut näin sosiologiselta kannalta tämän, että yliopistoa ja tutkintojen hienoutta monesti perustellaan lavealla sivistyssanoja käyttävällä kielellä, jossa puhutaan logiikasta, kokonaisuuksista ja milloin mistäkin. Vähemmän käsitellään sitä, että mikä tuossa on tarpeellista, miten tuo prosessi toimii ja mikä se yliopiston funktio sitten on nykymaailmassa, jossa on internet ja tiedon monopoli on murtunut. 

Minun mielestäni useimmilla aloilla pitäisi siirtyä yleisten kielitutkintojen tapaiseen järjestelmään ja mieluiten vielä siten, että koe menee arvioijalle nimettömänä. Yliopistossa opettaja voi kostaa opiskelijalle jonkun koetun loukkauksen, kuten sen, että opiskelija ei ole käyttänyt tämän kaverin tutkimuksia omassa opinnäytteessään. Yleisessä kielitutkinnossa ei ole väliä, mistä tiedot on saatu. Menet vain koepaikalle yhtenä päivänä osoittamaan tietosi. Yliopistoissa taas opiskelua ohjaa työmarkkinamuurin murtaminen eikä niinkään se, että opiskelu keskittyisi niihin asioihin, mitä työelämässä tarvitsee tai miten itselle olisi tehokasta oppia asiat. 

Yleisessä kielitutkinnossa ja yliopistossa on siis kyse sikäli samasta asiasta, että molemmissa haetaan virallinen leimaus sille, että osaa asiat. Lopullinen tutkinto voitaisiin hakea vaikka Pandan karkkitehtaalta ja tehtävät lähettää aina leimattavaksi karkkitehtaan työntekijälle, jos sillä pääsisi eteenpäin. Jokainen haluaisi tuolloin Pandan karkkitehtaalle opiskelemaan vaikka geologiaa, jos sillä saisi työmarkkinamuurin purettua eli pääsisi työelämään kilpailemaan työpaikoista. 

Erotuksena yliopistossa vain joutuu seikkailemaan paljon mutkikkaamman esteradan läpi, ja jo esteradan aloittaminen vaatii usein kokeita, jotka eivät välttämättä liity opiskeltaviin asioihin, kuten erilaisia matikkatestejä. Tämä poikkeaa tosi paljon esim. tanssin tai kamppailulajien oppimisjärjestelmästä, joka sallii alkeiskurssin kaikille ihmisille. Sitten vain jatketaan tunnilla käymistä ja käydään välillä testeissä, kunnes saadaan musta vyö. Mustan vyön saamiseksi ei pidä esim. käydä laulututkintoa, vaan jokainen pääsee treenaamaan ja keskittymään itse asiaan. 

Itse olen biokemisti ja opetus oli hyvinkin käytännönläheistä esim. laboratoriomenetelmiä opetettiin "kädestä pitäen". Tentissäkin kysyttiin usein aika eksakteja juttuja esim. "lac-operonin säätely". Arvosanat oli aika hyvin ennustettavissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei yliopistossa " opeteta" asioita. Poikkeus lääkis tms jossa kanyylin täytyy osua oikeaan kohtaan käsivartta.

Mutta joo. Et ole hirveästi saanut opinnoistasi irti jos kasvatustieteen puolella oot noin pihalla oppimisesta. 

Yliopisto antaa suunnan ja omalla työlläsi/ opiskelulla -välillä enemmän tai vähemmän ohjeiden mukaan- kehität omaa ajattelua, ymmärrystä, kokonaisuuksien hallintaa ja tieteellisen ajattelun ja tekemisen perusteita. Riippuu itsestäsi tosi paljon, mitä saat opinnoista irti.

Kukaan ei siis tietoa kaada korvasta sisälle. Luennot, kirjatentit, kirjalliset työt sinun täytyy itse purkaa ja prosessoida. 

 

Näin se menee opiskelu yliopistossa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen biokemisti ja opetus oli hyvinkin käytännönläheistä esim. laboratoriomenetelmiä opetettiin "kädestä pitäen". Tentissäkin kysyttiin usein aika eksakteja juttuja esim. "lac-operonin säätely". Arvosanat oli aika hyvin ennustettavissa. 

Mielenkiintoista vertailla kokemuksia. 

-Ap-

Valmistuin noin 15 vuotta sitten DI:ksi. Oli kunnollista opetusta. Kuin koulussa. 

Yks iäkkäämpi luennoitsija sanoi, että ennen oli siten, että opettajat juttelivat luennoilla vähän sinnepäin jotain vaan ja oppilaat itse etsivät kirjastoista alaankuuluvia kirjoja tenttejä varten. Ei ollut mitään kirjalistaa. Kuulosti ikävältä.

Yksi teoria opettajuudesta:

Tavallinen opettaja = kertoo, miten asiat ovat ja saattaa lähteä kahville kesken tunnin, kuten AMK:n kielten opettaja. Opiskelijat opettavat toisiaan. Kinkkinen paikka tulee, jos joku ei luennoinnin perusteella osaa jotain, ja opettajan pitäisi auttaa opiskelijaa ymmärtämään. Tavallinen opettaja voi toimia yksinkertaisissa pänttäystilanteissa tai silloin, kun opiskelijat on valikoitu tottelevaisuuden ja taitojen perusteella siten, että opettajalle ei varmasti koidu haastetta opettamisesta

Erityisopettaja = opettaja, joka ei pelkästään lue kirjasta asioita, jotka opiskelija voisi sieltä lukea muutenkin tai kuunnella. Erityisopettaja tulee peliin siinä vaiheessa, kun pitää oikeasti osata selittää ja havainnollistaa asioita eri taustoja ja taipumuksia omaaville ihmisille.  Hänen tulee osata toimia myös ennakoimattomissa tilanteissa

Oppimisen arvioinnissa kuitenkin arvio perustuu aina opettajan rajoituksiin. Jos opettaja ei ymmärrä opiskelijan vastausta, tämä voi kostautua opiskelijalle. Erittäin harmittava valtahierarkoihin liittyvä ilmiö on se, että kun joku valtaapitävä ei ymmärrä jotain kuulemaansa, hän olettaa toisen olevan väärässä. Hän kuvittelee tietävänsä jo kaiken mitä toinenkin plus vähän lisää. 

Törkeintä vastuun ulkoistamista on sanoa, että "muilla opiskelijoilla ei ollut tässä ongelmaa". Sehän auttaa varmaan ihan helvetisti. Erittäin harmillinen taipumus joillakin on myös alleviivata sitä, että opiskelija ei ole ymmärtänyt jotain materiaalia, jossa saattaa olla vikaa enemmän kuin opiskelijan tulkinnassa. Olin kerran eräällä kansalaisopiston kurssilla, jossa oli hyvin nuoleskellun ammatin edustaja eli psykologi. Otin yhdessä vaiheessa puheenvuoron, kun tuli jostain syystä puhe opettamisasioista ja puhuin siitä, miten lannistavaa ja turhaa virheiden alleviivaaminen on. Psykologi pyöritteli silmiään, kun mainitsin tuon hyvin intuitiivisen asian vuorovaikutustaidoista. En tiedä onko tässä joku epäpyhä allianssi vai oliko vain sattumaa. 

-kasvatustieteen pääaineopiskelija-

Meillä oli puolet koulutuksen sisällöstä labroja. En olisi varmaan liian teoreettista koulutusohjelmaa edes jaksanut.