Odotetaanko vainajan lapselta puhetta muistotilaisuudessa?

Jokainen tekee niinkuin haluaa, ei siitä mitään sääntöä tai tapaa ole

Ei minulta ainakaan odotettu enkä olisi mitään pystynyt sanomaankaan. Äitini ystävä hoiti tämän osuuden kunnioittavasti. 

Oma äitini kuoli ja oli paljon porukkaa hautajaisissa. Olin kirjoittanut runon, mutta en itkultani sitä pystynyt lausumaan lainkaan. Ei se ole lainkaan vakavaa, jos ei pysty puhumaan tai esiintymään lainkaan. Uskon, että kyllä muut sen ymmärtävät täysin. 

Ei odoteta. Kyllä kaikilla on tilannetajua ymmärtää omaisten tilanne. Jossain muistotilaisuuksissa puhuu jos haluaa, joissain ei puhu jos ei pysty. Hautajaisissa ei muutenkaan ole pakko noudattaa mitään perinteistä formaattia, tärkeintä että vainajaa muistetaan sellaisena kuin hän halusi itsensä muistettavan.

Teet juuri kuten hyvältä tuntuu. Kukaan ei voi perustellusti odottaa yhtään mitään.

Ei meidän suvussa ole ikinä mitään puheita pidetty.

Ei.



Koko muistotilaisuuden saa hoitaa just niin kun itestä tuntuu.

olette katsoneet liikaa amerikkalaisia elokuvia. suomessa korkeintaan adressit luetaan . ei turhaa lätinää ja yrvän kehumista. ei ole pakko kun ei taho. monet pitävät omien kekkerit juuri tämän takia haudatkaa hiljaisuudessa.

Siis kuka sitä odottaisi?

Ei tietenkään ole pakko pitää puhetta.

Vierailija kirjoitti:

olette katsoneet liikaa amerikkalaisia elokuvia. suomessa korkeintaan adressit luetaan . ei turhaa lätinää ja yrvän kehumista. ei ole pakko kun ei taho. monet pitävät omien kekkerit juuri tämän takia haudatkaa hiljaisuudessa.

Jaa, meillä oli isän hautajaisissa kolmella lapsella viidestä puhe valmisteltuna, lisäksi yksi esitys. Sukulaisista/ystävistä puheen piti varmaan viisi ihmistä, lisäksi pari musiikkiesitystä ja papin puhe. Mutta suvussa onkin paljon esiintymään tottuneita ihmisiä. Adressit oli sivupöydällä selattavana, ei niitä olisi enää ehtinyt tai jaksanut kukaan kuunnella.

Ei odoteta. Ne puhuu, jotka haluaa ja pystyy. Jos haluaisit sanoa jotain, mutta et pysty, voit pyytää jotakuta toista lukemaan tekstin sun puolesta. Olin juuri mieheni isoäidin hautajaisissa, jossa mieheni luki sen, mitä vainajan lapsi (eli mieheni äiti) ei pystynyt.

meillä ei kukaan lapsista puhunut kummankaan vanhemman hautajaisissa, sen sijaan olimme kyllä pyytäneet etukäteen, jos isän sisko ja  äidin veli voisivat muutaman sanoa sanoa, ja näin he tekivät (oikein hyvät muistopuheet pitivät kumpainenkin). Sen jälkeen sana oli vapaa, eli jokainen joka halusi julkisesti jotain sanoa, sai sen tehdä.

Appiukon hautajaisissa lapset eikä leski eivät puhuneet, minusta se on ymmärrettävää. Ystävä piti puheen, lapsenlapsi musiikkiesityksen. 

Suomessahan jo pappi sanoo yleensä vaikka sitten jotain ympäripyöreän positiivista vainajasta, vaikka sitten on nyt saanut ansaitsemansa levon, jos ei muuta löydy. Tuollaisen sanominen alkaa kuitenkin olemaan jo kyseenalaista, vaikka kyseessä olisin vakavasti pitkään sairastanut tai koko ikänsä ilman kiitosta ja apua muiden eteen raatanut, joka ei koskaan saanut rahaa, aikaa tai hemmottelu itselleen.

Ei puhetta, mutta vainajaa kuvaava tanssiesitys on ollut tapana esittää. 

kaukainen äidin serkku änki äidin hautajaisiin  mistä olikin ajankohdan onkinut. kirkossa jo tyrkähteli teko itkuunsa. kielsin muisto tilaisuuteen osallistumisen. melkoinen itku potku raivari. narsisti joka on selvästä perinnön jaosta jo 3 kertaa oikeudessa tuomittu aiheeton. yrittänyt jos mitäkin konstia.

En kovin monissa hautajaisissa ole ollut niin, että niistä jotain muistaisin. Mutta oman kokemuksen mukaan esiintyminen riippuu ihan niistä sukulaisista. Olen ollut hautajaisissa, joissa oli vain papin puhe ja adressien luku. Mutta olen myös ollut hautajaisissa, joissa vainajan lapset ovat kukin esiintyneet, pitäneet puheita vaikka kyynelehtien. Äidin puolen suvussa kaikki ovat kovia pitämään puheita mutta myös kovia liikuttumaan, olen hyvin tottunut ääni väristen pidettyihin puheisiin, ei siinä ole mitään hävettävää. 

Itse en pystynyt arkulla edes kukkakimpun nauhaa lukemaan. Ei ole pakko sanoa yhtään mitään. Meillä äidin hautajaisissa veljeni tyttö soitti pianoa ja äitiä kyllä muisteltiin, lähinnä pitkäaikaiset ystävät ja työkaverit kertoivat hauskoja asioita kymmenien vuosien takaa. Eli jopa naurettiin. Yksi lapsenlapsi luki adressit, ei meistä lapsista kukaan olisi pystynyt.

Meidän suku on suht pidättyväistä, eikä kukaan vapaaehtoisesti halua esiintyä tai puhua tällaisissa tilanteissa. Ohjelma oli tehty isän hautajaisiin, jossa oli tarkoituksella jätetty ns. muisteluosio pois. Oli kuitenkin ystävä esittämässä musiikkia ja tilaisuus oli lämminhenkinen kunnes pappi halusi, että nyt muistellaan vainajaa. Koko tilaisuus jäätyi siihen paikkaan.

Muutama sukuun kuulumaton lausahti jotain mukavaa, mutta sitten lähinnä kyräilyä kuka puhuisi seuraavaksi vai puhuuko kukaan. Ei mikään miellyttävä tilanne. Itse menin lukkoon totaalisesti vaikka suvun supliikeimmasta päästä olenkin, kun olin tätä tilannetta välttääkseni jättänyt muistelun ohjelmasta pois. Tiesin että näin tulee käymään jos väkisin yritetään saada porukkaa puhumaan. En vain tajunnut papille teroittaa asiaa erikseen kun en osannut aavistaa että poikkeaa ohjelmasta.

Vierailija kirjoitti:

olette katsoneet liikaa amerikkalaisia elokuvia. suomessa korkeintaan adressit luetaan . ei turhaa lätinää ja yrvän kehumista. ei ole pakko kun ei taho. monet pitävät omien kekkerit juuri tämän takia haudatkaa hiljaisuudessa.

Olin kummini hautajaisissa ja sekä hänen lapsensa että lapsenlapsensa muistelivat isäänsä/pappaansa. Sellaisen vapaamuotoisen puheen muodossa.

Hautajaisia on kovin monenlaisia. Osassa luetaan addresseja ja osassa pidetään lisäksi puheita. 

Järjestin lapseni hautajaiset ja puhuin krematorion kappelissa. Muistotilaisuudessa ei puhunut kukaan.