Odotetaanko vainajan lapselta puhetta muistotilaisuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Meidän suku on suht pidättyväistä, eikä kukaan vapaaehtoisesti halua esiintyä tai puhua tällaisissa tilanteissa. Ohjelma oli tehty isän hautajaisiin, jossa oli tarkoituksella jätetty ns. muisteluosio pois. Oli kuitenkin ystävä esittämässä musiikkia ja tilaisuus oli lämminhenkinen kunnes pappi halusi, että nyt muistellaan vainajaa. Koko tilaisuus jäätyi siihen paikkaan.

Muutama sukuun kuulumaton lausahti jotain mukavaa, mutta sitten lähinnä kyräilyä kuka puhuisi seuraavaksi vai puhuuko kukaan. Ei mikään miellyttävä tilanne. Itse menin lukkoon totaalisesti vaikka suvun supliikeimmasta päästä olenkin, kun olin tätä tilannetta välttääkseni jättänyt muistelun ohjelmasta pois. Tiesin että näin tulee käymään jos väkisin yritetään saada porukkaa puhumaan. En vain tajunnut papille teroittaa asiaa erikseen kun en osannut aavistaa että poikkeaa ohjelmasta.

Viimeisimmässä hautajaisissa oli pappi ainoastaan kirkossa ja haudalla. Ei ollenkaan muistotilaisuudessa. Rentoutti kyllä tilaisuutta.

Olen myös ollut tuollaisessa pappi tenttaa tilaisuudessa, kun ei kukaan ollut valmistellut puhetta. Oli piinallista ja outoa.  

Ei vainajan lapselta odoteta puhetta, tietenkään. Jos puheiden pito on suvussa tapana, tai te lähimmät toivotte muistopuheita, niistä voi joidenkin jaksavien omaisten kanssa sopia. Lisäksi voi olla muiden osallistujien puheita heidän aloitteelliisuutensa mukaan.

Jos järjestät ne hautajaiset, niin silloin odotetaan, että lausut alkuun "tervetuliaissanat" ja kiität paikalle saapujia.

Viimeisimmissä hautajaisissa pyöri muisteluosiossa kuva-kavalkadi vainajasta seinällä musiikin säestyksellä. Kukaan ei pitänyt varsinaisia puheita, vaan joku saattoi lausua jonkin hassunkin muiston, mitä mieleen sattui tulemaan vainajasta. Se oli sellaista naurun ja itkun sekoitusta.

Etkö tosiaan ole koskaan ollut hautajaisissa? Ei se mitään, saatte järjestää ihan oman mielenne mukaiset hautajaiset. Saa puhua tai olla puhumatta, ei siihen mitään lakia ole.

vanhempieni toive on hiljaisuudessa minä puoliso ja lapset. narsisti itsekeskeisiä  omasta äänestään nauttivia ei todella kutsuta. kumpa ihmiset tajuasivat että jos ei ole hautaus päivää ilmoitettu kutsuttu PYSYISIVÄT POISSA.

Ei odoteta. Vanhempieni hautajaisissa luin adressit. En ollut tajunnut pyytää ketään niitä lukemaan, joten sen kummemmin mitään ajattelematta päätin lukea ne itse. Sama tapahtui vuosia myöhemmin toisen vanhempani muistotilaisuudessa .

ihmiset lähettävät onnessann dna tietojaan cian käyttöön rahoitukseen hautajaisiin pöllähti muka isäni siittämä tytär. kun selvitimme ei todella ollut yritti siltikin perinnölle kun otimme maksavat dna näytteet ei ollut sinne päinkään.  mummot jakavat dna näytteitä sama kuin takissa lukisi kortin pin koodi.

Minä toivotin tervetulleeksi ja vähän kerroin viimeisistä päivistä. En nyt ns puhetta pitänyt.

Ei odoteta. Mutta voi pitää, jos pystyy. Itse pidin äitini muistotilaisuudessa kirjoittamani n. seitsemän minuutin puheen, jossa kerroin äidistäni ja hänen elämästään ja mitä hän oli minulle merkinnyt. Olen yksinhuoltajan lapsi ja elänyt yksin äitini kanssa. Olimme hyvin läheisiä ja tietenkin ikävä oli kova. Mutta pystyin kuitenkin pitämään puheen aivan hyvin ja itkemättä muistotilaisuudessa, koska olin harjoitellut sitä monta kertaa kotona.

Pidin puheen isäni hautajaisissa, jossa kerroin isälle tärkeistä asioista. En pystynyt siihen itkemättä, mutta eihän itku hautajaisissa haittaa. Jätin puheessa kertomatta esim lastelasten tärkeydestä, koska siihen en olisi pystynyt ilman hirveää itkua. Myös veljeni lapsi muisteli ukkiaan sekä isäni pari ystävää kertoivat, mitä he olivat yhdessä tehneet. Isän siskon lapsi luki adressit ja yksi lapsistani avusti siinä.

Vierailija kirjoitti:

olette katsoneet liikaa amerikkalaisia elokuvia. suomessa korkeintaan adressit luetaan . ei turhaa lätinää ja yrvän kehumista. ei ole pakko kun ei taho. monet pitävät omien kekkerit juuri tämän takia haudatkaa hiljaisuudessa.

Väärin.

Yleensä muistotilaisuudessa vainajaa muistelee joku vainajalle läheinen henkilö. Joko ystävä tai sukulainen, esim sisko, veli, serkku, siis joku sellainen joka tuntee vainajan hyvin.  Harvemmin lapset itse jaksavat puhua.

Muistotilaisuus on nimensä mukaan järjestetty vainajan muistolle.   Silloin siellä puheissa ja musiikissa on läsnä vainaja.

Outoa että joillekin muistotllaisuus on vain ruokaa ja kahvia ja kakkua, muiden kanssa kuulumisien vaihtamista.

 

Ei surun murtamalta ihmiseltä mitään puheita voida vaatia, ellei hän itse halua sellaista pitää.

Miten isot hautajaiset olet(te) järjestämässä? Jos vain lähimmät omaiset, tuskin kukaan odottaa mitään puheita. Jos vähän isommat, pyydä etukäteen sopivaa henkilöä muistelemaan vainajaa. Tämän jälkeen sana voi olla vapaa, kuka haluaa jonkun sanan sanoa. Samoin jos adresseja on ja tiedät ettet niitä pysty lukemaan, pyydä lukija. 

Minkä ikäisiä lapsenapset ovat? Haluavatko he puhua? 

Vierailija kirjoitti:

olette katsoneet liikaa amerikkalaisia elokuvia. suomessa korkeintaan adressit luetaan . ei turhaa lätinää ja yrvän kehumista. ei ole pakko kun ei taho. monet pitävät omien kekkerit juuri tämän takia haudatkaa hiljaisuudessa.

Olet sivistymätön moukka.

Vierailija kirjoitti:

Ei surun murtamalta ihmiseltä mitään puheita voida vaatia, ellei hän itse halua sellaista pitää.

 

Muisto puheen vainajasta voi pitää kuka tahansa, joka tunsi hänet hyvin.  Ei sen tarvitse ole vainajan lapsi.

Mitä varten muistotilaisuus järjestetään, ellei pois nukkunutta siellä mitenkään huomioda eikä muistella?

Vierailija kirjoitti:

vanhempieni toive on hiljaisuudessa minä puoliso ja lapset. narsisti itsekeskeisiä  omasta äänestään nauttivia ei todella kutsuta. kumpa ihmiset tajuasivat että jos ei ole hautaus päivää ilmoitettu kutsuttu PYSYISIVÄT POISSA.

Meilläkin oli hiljaiset hautajaiset hautajaiset.  Vain lähimmät sukulaiset ja pappi. Mutta vainajan veli piti muistopuheen. Ja kuuntelimme levyltä vainajan suuresti pitämästä lempikappaleen.

Lisäksi lauloimme yhdessä erään vainajan lempikappaleen. Se oli kopioitu paperille kaikille. Vainajan poika säesti kitaralla yhteislaulumme.

Pieni mutta lämmin muistotilaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olette katsoneet liikaa amerikkalaisia elokuvia. suomessa korkeintaan adressit luetaan . ei turhaa lätinää ja yrvän kehumista. ei ole pakko kun ei taho. monet pitävät omien kekkerit juuri tämän takia haudatkaa hiljaisuudessa.

Väärin.

Yleensä muistotilaisuudessa vainajaa muistelee joku vainajalle läheinen henkilö. Joko ystävä tai sukulainen, esim sisko, veli, serkku, siis joku sellainen joka tuntee vainajan hyvin.  Harvemmin lapset itse jaksavat puhua.

Muistotilaisuus on nimensä mukaan järjestetty vainajan muistolle.   Silloin siellä puheissa ja musiikissa on läsnä vainaja.

Outoa että joillekin muistotllaisuus on vain ruokaa ja kahvia ja kakkua, muiden kanssa kuulumisien vaihtamista.

 

Mun isävainaa sanoi ennen kuolemaansa, että pitäkää huolta ettei sukulaiset tule haudalle ja hautajaisiin teeskentelemään ja lässyttämään - sitä lajia hän oli katsellut jo 85 vuotta. Juotiin ihan muutaman kanssa sumpit, puhuttiin niitä näitä ja arki jatkui. Suurin osa tuollaisista draamapartyista ja parkujaisista on silkkaa narsistista teatteria!