Mä en tiedä VIELÄKÄÄN mitä haluan tehdä "isona", ikää kuitenki 27 v!!

Mikähän tähän auttais?



Oon käyny kauppaoppilaitoksen -ala ei todellakaan kiinnosta!



Nyt opiskelen yo:ssa yhteiskuntapolitiikkaa 4:ttä vuotta - en voi sanoa että olen valintaani tyytyväinen.



Mitä ihmettä mä teen? miten saan selville, mihin musta on? (Kun välillä tuntuu ettei musta oo mihinkään, en osaa mitään, enkä tuu ikinä osaamaankaan mitään!!)



Sitten vielä sekin, että jätänkö yo-opinnot suosiolla tähän (kandi)? Tuskin sillä tutkinnolla töitä saa?



Ja älkääkä ees kysykö miks menin yliopistoon!!



Onkohan tää joku kriisivaihe vaan??

kaksi ammattinimikettä, ei hajuakaan mitä haluan.

Sen tiedän, etten ainakaan noita. Kellokin ikitti ja rykäsin miettiessäni ne lapset maailmaan. He ovat 2v10kk ja 6kk. Nyt alan miettiä mitä sitten tekis. Seison ihan tyhjän päällä. Töissä en ole ollut juuri ollenkaan, jos lastenhoitoa kotona ei lasketa ja eihän sitä ainakaan eläkekertymiin lasketa. Nyt olen 30 vuotta

Mikään ala ei tunnu omalta. Ei voi muuta kuin ryhtyä johonkin ja tehdä sitä niin pitkään kun suinkin jaksaa, vaihtaa alaa sitten kun keksii jotain mikä olisi vähän enemmän siedettävää.

Lapsia minullakin on 2, 4- ja 6-vuotiaat. Mitään järkeviä hommia en minä myöskään ole tehnyt (kun ei ole saanut). Siivoillu, siivoillu ja siivoillu (kesätyönä).



Ahdistaa myös se, kun JKL:n seudulla (missä asutaan) on tosi vaikea saada töitä. Eli valmistun suoraan kortistoon, kiva!



Sitä minäkin mietin, että miten jotkut (varmaan suurin osa ihmisistä??) tietää jo NIIN nuorena mitä haluaa. Mulla ei ollu lukioikäisenä harmainta aavistusta (siks kai sinne lukioon meninkin).



Niin, ja yhdelle vastaajalle: kyllä minä työnteosta pidän, jos se oma ala vain tulee vastaan. ;)

Opsiskelet nyt napakasti opinnot loppuun, jos tuntuu että niiden tiimoilta jotain kiinnostavaa voisit keksiä. Jos taas olet jo ihan ryytynyt opintoihin, niin ei kun lehti ja puhelinluettelo käteen ja alat hakea töitä. Älä pyörittele joka paikkaa mielessäsi loputtomiin ja mieti, että tykkäänkö tästä varmasti, vaan hae rohkeasti ja kokeile.



Ei me muutkaan olla yliopistoon mennessä ajateltu, että nytpä luen FM:ksi, että pääsen kunnanvirastoon töihin enkä muuta koskaan haluakaan. Sitä meni opiskelemaan jotain jostain kummallisesta syystä (ystävien takia, koska pääsykoekirja kuulosti kivalta, koska sisäänpääsyprosentit oli suotuisat). Sitten sitä valmistui ja haki töitä, koska rahaa oli saatava. Osa meistä jäi suunnilleen ekaan paikkaansa, osa on vaihtanut ja hakenut sopivampaa. Tärkeintä on mennä eteenpäin ja etsiä sen sijaan, että murehtii paikoillaan miettimässä syntyjä syviä. Ennen pitkää jotain kiinnostavaa löytyy tai ainakin alkaa kirkastua, mistä sitä kannatttaisi lähteä etsimään.



Jos mikään työ ei tunnu nappaavan, ota se asenne että työ on vaan työtä ja etsi elämän sisältö muualta. Harrasta, tapaa ystäviä, nauti vapaa-ajasta. Älä kuvittele että kaikki sun elämässä tuottaa sulle ääretöntä tyydytystä: jokin osa-alue (esim. se työ) voi olla vähän tylsä ja ankea, mutta sitä voi kompensoida panostamalla enemmän muihin.