Miten pääsisin eroon?

Olen tainnut saada melkoisen syyllistävän kasvatuksen, koska koko elämäni näyttää olevan yhtä itsesyytöstä toisensa perään. Syytän itseäni asioista, jotka olen tehnyt. Asioista, jotka olen jättänyt tekemättä. Olen syyllistänyt itseäni yhdestä tällä hetkellä ajateltuna huonosta kaupasta (en tarkenna minä oli kaupan kohde.) Oliko minulla mitåän mahdollisuutta tietää silloin mitä tuleman pitää? Ei. Oliko pienintäkään vihjettä siihen suuntaan? Ei. Olisinko tehnyt kaupat, jos olisin tiennyt? Edes aavistanut? En tietenkään. Välttelen ongelmia aina parhaani mukaan. Teen laskelmia. En ole matikkanero, mutta osaan tehdä peruslaskelmia ja miettiä onko kauppa ok vai aivan katastrofi.

Mikään määrä järkeilyä ei auta. En osaa ajatella lempeämmin. "En ole tehnyt tyhmästi. Tämänhetkinen tilanne ei liity mitenkään menneisyyteen. En olisi mitenkään voinut tietää." Yms.

Sitä paitsi jos jätän jonkun asian tekemättä, keksin sitten myöhemmin, että se on nimenomaan syy miksi sitten joskus tapahtuu näin, noin ja miksi minulla on tilanne x ja y. Eli meni asiat miten päin tahansa, onnistun AINA syyllistämään itseäni.

En reagoi perus "kasva aikuiseksi" yms. -tyyppisiin kommentteihin, joita palstalla näkyy vähän väliä. En reagoi myöskään muuhun päänaukomiseen enkä ala erittelemään mitä asioita kaupat koskevat. Eikä kyseessä ole pelkästään kaupanteko, vaan ylipäätään KAIKKI teot ja tekemättä jättämiset.